Jauheliha

En tiedä, onko se sana. Ei kai. Tai sitten on, joku muukin on sitä varmasti käyttänyt. Ihastuttava yhden astian munakoisovuoka sai joka tapauksessa kutsumanimekseen moussagne, moussakan ja lasagnen välimuoto. Yleensä ruoat, joiden lopputuloksesta ei ole kovin selkeää kuvaa, eivät ole vahvuusalueellani, mutta tällä kertaa kuva rakentui valmistamisen mukana ja inspiraatio täydentyi toisella. Ei kai moussakan ja lasagnen yhdistelmä voi olla kuin hyvää? Prosessista syntyi tuhtia, turvallista, lämmittävää ja helppoa ruokaa vilpoisiin talvi-iltoihin, eikä tiskiäkään päässyt syntymään liiaksi, koska ruoka meni uuniin samassa pannussa, kuin missä jauhelihakastike tehtiin. Käytin ruokaan hirven jauhelihaa, mutta naudan sopisi yhtä hyvin, tai vegeversiona vaikkapa härkis. ...

Lihapullat, lihapullat. Onko ketään, joka ei niistä tykkäisi? Tein tosi pitkästä aikaa hyvin perinteisiä, pannulla ruskistettuja ja kermaisessa kastikkeessa kypsäksi haudutettuja lihapullia. Ei kenties kovin terveellistä, mutta ei niitä ole tarkoitus joka päivä syödäkään. Siksi tein pullat myös vähän juhlavammalla otteella, käyttäen naudan tai sikanaudan sijasta hirven jauhelihaa. Kastike sai kerman lisäksi makua konjakista ja viherpippureista. Olen aina vähän skeptinen hirvenlihapullien äärellä, koska vähärasvaisesta jauhelihasta tehtävät pullat muuttuvat niin helposti kuiviksi ja koviksi. Taikinaan lisätty pekoni ja raastettu omena pitivät kokonaisuuden kuitenkin todella mehevänä, joten huoleni oli turha. Väitän, että näitä kehtaisi tarjota illallisvieraillekin. ...

Parjatun brittikeittiön kotiruokaklassikko shepherd’s pie ei kuulosta kovin kummoiselta. Jauhelihakastikekerros, jota peittää perunamuusikerros. Mutta kuten monet muutkin kunnon kotiruoat, shepherd’s pie on helposti lähestyttävä, koko perheelle maistuva ja rakkaudella tehtynä muhevan herkullinen klassikko. Minulle se juolahti mieleen, kun mietin käyttökohteita pakastimesta löytyvälle hirven jauhelihalle. Alkuperäiseen versioon käytetään lammasta, joiden paimentamiseen ruoan nimessäkin viitataan, mutta maukas ja metsäinen hirvi sopii tarkoitukseen erittäin hyvin. Onko kyseessä nyt sitten metsästäjän piirakka? Koen, että kotiruokaklassikoiden - jotka monelle ovat myös niitä kouluvuosien traumaruokia - valmistuksessa pitkän kaavan mukaan on jotain hyvin palkitsevaa. Ruoat heräävät eloon ihan uudella tavalla ja muistuttavat, miten yksinkertaiset asiat ovat usein juuri niitä parhaita. Tekemisessä menee hetki, mutta mistään vaikeasta ei tässäkään ole kyse. Ja vaikka teenkin ruoat mieluummin tuoreeltaan kuin lämmitän samaa isoa laatikkoa koko viikon, niin en varsinaisesti valitakaan, kun sunnuntain lounasta voi venyttää vielä parin arkipäivänkin tarpeisiin. ...

Koska ostin hiljattain elämäni ensimmäisen lihamyllyn ja olen hurjan innoissani siitä, päätin kokeilla jauhaa hampurilaispihvit pakastimessa olevasta hirvenlihasta. Samalla hampurilaisiin haettiin muutenkin syksyisempiä sävyjä; valkoiset höttösämpylät korvattiin epäilyksistäni huolimatta rouheisilla kurpitsansiemensämpylöillä ja coleslaw punajuurisalaatilla. Lisäksi sämpylän väliin tökkäistiin salaatinlehtiä ja punasipulia, isäntä jatkoi omaansa myös majoneesilla ja vuohenjuustollakin mutta minulle riitti punajuurisalaatin majoneesikastike. Sotkuista mutta hyvää, eikä yhtään liian terveellisen makuista. En jaksaisi hampurilaisia tehdä näin pitkän kaavan mukaan joka kerta, mutta hauskaa ja mielenkiintoista tämä oli - ja onneksi melkein jokaiseen komponenttiin löytyy myös helpompia vaihtoehtoja, läheskään kaikkea ei siis tarvitse tehdä alusta asti itse. ...

Kreikkalainen stifado-pata on helppo klassikko, mutta jonkin verran sen valmistamiseen kuluu aikaa. Niinpä innostuin tekemään padan pitkästä aikaa jauhelihasta, jolloin sen saa tehtyä liedellä ihan arkiruuaksikin. Käytännössä tällöin syntyy vähän kreikkalaisittain taitettu bolognesekastike. Jos ylimääräistä aikaa on, voi kastiketta hauduttaa pidempäänkin - se ehdottomasti pitää siitä - mutta kiireisen päivän iltana ruuan saa tarvittaessa pöytään noin puolessa tunnissa. Lisukkeeksi voi salaatin ohella laittaa oman maun mukaan pastaa, perunaa tai riisiä; minun suosikkini ovat uunissa tehdyt, yrttiset lohkoperunat. ...

Meillä on hieman huono tapa syödä isännän kanssa illallista vasta, kun taapero on nukkumassa (koska sehän ei estä syömästä päivällistä myös lapsen kanssa, right?). Ilta-aterialla syödään usein ne tulisimmat chilit sekä muut pöperöt, jotka eivät alle parivuotiaalle ihan sellaisenaan sovi tai maistu. Perjantain ilta-ateriaksi valmistui mausteinen, meksikolaisvivahteinen broilerisalaatti, joka päätyi pitaleivän sisään yhdessä srirachamajoneesin kanssa. Ajatus tuli alkuviikon vierailusta ravintola Patronaan, jonka raikkaat tostada- ja tacotäytteet jäivät erityisesti mieleeni. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan annoksista toisintoa, vaan tein niistä saamani inspiraation pohjalta nopean ja yksinkertaisen, koti-iltapalaksi sopivan version. Pitaleivänkin tunnustan olevan niitä ydinsotaa kestäviä valmisversioita, joita olen joskus hommannut keittiön kaappiin hätävaraksi. Meksikolaisemman annoksesta saisi vaihtamalla pitaleivän vaikkapa maissitortillaan, tai maistuisi salaatti ihan sellaisenaankin - silloin ruoka olisi jopa terveellinen! Salaattiannoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai kolmelle-neljälle pitaleipien väliin. ...

Olen sekä naudanlihan että Guinnessin ystävä, mutta klassinen steak & Guinness pie on jäänyt minulta kokeilematta. Niin jäi oikeastaan nytkin, koska tein piiraani jauhelihasta eikä stoutini ollut Guinnessia, mutta kannattaa silti tutustua ohjeeseen, koska syksyisiä makuja sisältävä piiras oli hieman esikuvaansa vikkelämpi valmistaa ja kaiken kaikkiaan vallan mainio. Piirakkainspiraatio iski, kun mietin mitä tekisin pakastimesta löytyvästä ylämaankarjan jauhelihasta. Jauheliha on hyvin vähärasvaista ja sen maussa on riistan vivahteita, joten halusin yhdistää sitä muihin syksyisen tummiin makuihin. Kaapissa oli vielä viimevuotisia mustatorvisieniä ja jääkaapissa pullo suklaista Young’s Double Chocolate Stoutia, joten tykötarpeet täytteeseen alkoivat olla kasassa. ...

Lihapullia voi varioida ihan loputtomasti ja meidän perheessä niitä ei voi koskaan tehdä liikaa. Joten vaikka suurimmaksi osaksi en niin välitä tehdä jättisatseja ruokaa, lihapullien kohdalla teen ihan mielelläni poikkeuksen. Tai onko se sitten edes jättisatsi ruokaa, jos sitä ei riitä pakastimeen saakka ja jääkaapistakin se hupenee kahdessa päivässä. Niin tai näin, bravuurini ovat sellaiset mummolatyyliset lihapullat kermakastikkeessa, mutta muitakin - ja mieluusti hieman terveellisempiä - versioita on mukava tehdä. ...

Jonkinlainen versio chili con carnesta kuuluu varmaan lähes jokaisen lapsiperheen arkiruokarepertuaariin. Tämä meidän versiomme ei välttämättä kelpaisi puristille tai hifistelijälle purkkipapuineen, -tomaatteineen ja vaihtelevine lihoineen, mutta minusta se on vaan niin hyvää, että haluan laittaa ohjeen tännekin. Helppoja ja maukkaita arkiruokaideoita kun ei koskaan ole liikaa! Minä hoidan taloutemme ruokahuollosta normaalisti noin 95% (no, viime aikoina vähän vähemmän sattuneesta syystä), mutta chili con carne on niitä ruokia, jotka isäntä yleensä tekee, usein vielä sellaisena bulkkiannoksena, että syötävää riittää useammaksi päiväksi. Hyvin yksinkertaisen ruuan kaksi salaisuutta ovat hitaasti kullankeltaiseksi kuullotettu sipuli sekä - kuten otsikostakin käy ilmi - haudutus, joka voi olla juuri niin pitkä, kuin aikaa on. Koska chili con carneen kuuluu nimensä mukaisesti chili mutta monen lapsiperheen ruokavalioon ei, voi ohjeesta poiketen antaa ruuan hautua vähän aikaa ensin ilman chiliä, ottaa sitten “lastenversion” syrjään ja lisätä chilin haudutuksen loppuajaksi. Ihan loppuun en kuitenkaan lisäämistä jättäisi, koska silloin chili ei ehdi luovuttaa makuaan tasaisesti ruokaan vaan jää tulisiksi sattumiksi kastikkeeseen. ...

Broilerin jauheliha on viime kuukausina löytänyt tiensä keittiöömme erilaisten pyöryköiden ja salaattien muodossa. Uutena reseptinä silmiin tarttui terkkarin vastaanotolla luetusta naistenlehdestä ohje Gwynethin kanasalaatille. Yleensä suhtaudun aika skeptisesti (ainakin takavuosina) erikoisista dieeteistään tunnettujen julkkisten ruokaohjeisiin, mutta maapähkinävoilla maustettu, aasialaistyylinen salaatti kuulosti ihan aidosti hyvältä. Eilen tein salaatin, räpsäisin siitä nopeasti kuvat (joista jälkeenpäin tarkasteltuna unohdin korianterin) ja laitoin osan riisin kera ihmispoikasen lautaselle. Vasta sitten ennätin maistamaan sitä itse, ja tajusin, että vaikka salaatti oli hyvää ja taapero söi sitä mielellään, oli se ehkä hiukan mietoa omaan makuuni. Niinpä ropsuttelin loput kanaseokset takaisin pannuun ja jatkoin hieman maustamista, jolloin lopputuloksesta tuli minun mielestäni vielä originaalia parempi. Allaoleva ohje on siis tämä jatkettu versioni, mutta alkuperäisen löytää esimerkiksi Tupla Kupla -blogista, josta minäkin sen kaivelin. ...