Juhlat

Lupasin tai uhkasin vielä tehdä jotain tiliä siitä, mitä meillä syötiin pääsiäisenä. Totta puhuen en ole moneen vuoteen tehnyt näin vähän ruokaa pääsiäiseksi, emme oikeastaan edes valmistaneet varsinaista pääsiäisateriaa. Pitkä viikonloppu tuntui lähinnä häviävän jonnekin, kotona oli enemmän ja vähemmän tärkeää tehtävälistaa mietittävänä ja hoidettavana ja toisaalta oli tarkoitus vähän rentoutuakin. Lopputuloksena en ole ihan varma, teimmekö kunnolla kumpaakaan. Tein kuitenkin mielestäni yhden erittäin hyvän ratkaisun, kun päätin olla menemättä ruokakauppaan lauantaina. Olimme nimittäin viikolla käyneet hakemassa perjantain ruokavieraille kasvisvoittoisen meze-tarjoilun raaka-aineet, ja kun perjantailta jäi ruokaa reilusti yli, arvelin, ettei nälkäkuolema meitä korjaisi vaikka en juuri tänä viikonloppuna hakisikaan ylimääräistä jääkaapin täytettä, päinvastoin saattaisimme onnistua hieman pienentämään potentiaalista hävikkiä. Ja niin varmasti kävikin, pakastimen antimiin yhdistämällä ruokaa riitti koko pääsiäiseksi. Tietysti kokkaamisen ilo jäi pitkälti väliin, mutta se ei ollut täysin huono asia sekään, koska ikivanha ja uskollinen tiskikoneemme sattui sanomaan sopimuksensa irti juuri lauantaina. ...

Vielä yhden pääsiäismenun ehtii julkaista, vaikka marketit olivatkin jo eilen tupaten täynnä pääsiäisostosten tekijöitä. Tosin totta puhuen toivon, että mahdollisimman monen on mahdollista välttää turhat ryysikset eikä lopuillekaan ei tule yllätyksenä, että kaupassa on pari muutakin asiakasta. Joka tapauksessa, tämän buffet-tyylisen budjettimenun lähtökohdaksi halusin aika perinteisiä, suomalaisia makuja, jotka suurelta osalta eivät ole sidoksissa juuri pääsiäiseen vaan sopivat melkein mihin tahansa juhlaan - karjalanpaisti tietysti myös arkeen, vaikka minusta se on huolella ja ajatuksella tehtynä täysin juhlakelpoista. En alun perin ollut suunnitellut menuun mitään kasvispääruokaa, mutta jos pöydässäsi eivät kaikki syö lihaa, mietin esimerkiksi edullisen, ruokaisan ja etukäteen tehtävissä olevan kaalipiirakan sopivan hyvin vegevaihtoehdoksi tähän kokonaisuuteen. Tietysti jos olet kutsunut pääsiäispöytään vegaanivieraita, kannattaa ehkä jättää tämä menu kokonaan väliin… Kalavaihtoehdoksi sopii vaikka uunissa kypsennetty tai (kotona) savustettu kokonainen kala, jonka hinnoittelu on yleensä maltillista verrattuna valmiiksi savustettuihin tai fileinä myytäviin kaloihin. ...

Minulla on ollut viime ajat hinku tehdä kaikennäköistä ihan alusta asti, ei ehkä erityisen järkevää mutta mielenkiintoista ja opettavaista. Kotijuusto menee tähän kategoriaan; en tiedä, voiko sitä laskea varsinaisesti pääsiäisruuaksi, mutta moni tuntuu sitä tekevän tähän aikaan vuodesta ja minusta se sopii erittäin hyvin sellaiseen talonpoikaishenkiseen pääsiäispöytään. Se sopii myös hyvin budjettiteemaan, koska perusaineksiin kuuluu vain maitoa, piimää, kananmunia ja suolaa, ja mausteita voi muunnella sen mukaan, mitä saatavilla on. Vaikka raaka-aineista osa jää heraksi eikä mene itse juustoon, voi ylijäävän nesteen käyttää vaikka sämpylätaikinaan hävikin minimoimiseksi. ...

Mantelikana Kevyen budjetin pääsiäismenuja miettiessäni tämä kyseinen vaihtoehto alkoi rakentua mielessäni heti, kun aurinkoiset säät alkoivat pitkän, harmaan jakson jälkeen. Ensimmäisenä aurinkoisena päivänä mieli alkoi tehdä gazpachoa - varma kevään merkki - ja sitä valmistettuani hahmottui loputkin menusta mielessäni. Edullisen hinnan lisäksi pidän menussa siitä, että mauissa on jo paljon kevättä ja kesää, ja siitä, että kaikki syötävät voi valmistaa tai ainakin pitkälti valmistella etukäteen. Ainekset löytyvät pitkälti ihan lähikaupoista ja gazpachoon käytettäviä vihanneksia saa kätevästi laitettua myös linssisalaattiin ilman, että maut alkavat toistaa itseään. Raaka-ainelistakaan ei siis ole mahdoton. ...

Varoituksen sana, alustus on pitkä mutta pääsen jossain kohtaa asiaankin. Jos haluat hypätä suoraan ytimeen lukematta selontekoa joskus sangen polveilevasta ajatuksenjuoksustani, kannattaa hypätä suoraan neljänteen kappaleeseen. Teille, jotka edelleen jatkatte lukemista, voin kertoa miettineeni taannoin, mitä tekisimme pääsiäisenä ruuaksi. Kenties hieman aikaista, mutta en oikein voi itselleni mitään. Rupean joulun jälkeen miettimään, mitä juhannuksena syötäisiin ja vapun korvilla jo seuraavan vuodenvaihteen ruokalistaa. Ruuan ajatteleminen vaan on niin mukavaa. Pääsiäisruokia pohtiessani kävin läpi erilaisia lammasvaihtoehtoja sekä esimerkiksi Lähi-idän ja Kreikan makuja, joita tykkään muutenkin valmistaa tähän aikaan vuodesta, kun kevätaurinko alkaa kunnolla paistaa. Ajatukseni siirtyivät kuitenkin myös pääsiäisperinteisiin ja siihen, mitä syötiin silloin, kun lammas ei vielä ollut pääsiäispöydän vakkarivieras. Muistelen, että omassa kantakodissani lammas tuli pääsiäispöytään joskus ysärillä, mutta valitettavasti en muista, mitä ennen sitä tarjottiin, vaikka muuten pääsiäiseen kuuluivatkin tietyt, tutut perinteet. Sen muistan kyllä, että mämmiä oli. Ja luulen, että olimme siinä suhteessa aika tavallisia, kaiken kaikkiaanhan monessa suomalaistaloudessa juhlavampi pääsiäisruokailu ja lampaan tarjoaminen on tainnut alkaa vasta parikymmentä vuotta sitten, vaikka nykyisin viimeisen päälle oleva pääsiäispöytä on jo hyvinkin vakiintunut tapa, ja rahaakin siihen voi laittaa melkoisesti. ...

Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista - check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken - check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta - check. Blinien aika! Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista. ...

Nämä viimeiset joulunaluspäivät tuntuvat aina menevän ihan lentäen, mutta yhden joulunaposteltavan ehtii vielä laittaa jakoon, varsinkin, kun kyse on superhelposta ja yksinkertaisesta jutusta. Pähkinät ehtivät meillä usein salaperäisesti hävitä ennen kuin päätyvät varsinaiseen käyttötarkoitukseensa, mutta näitä makeansuolaisia paahdettuja chilipähkinöitä - joita aika perinteisesti teen jouluna mutta toisinaan muutenkin - ilmeisesti maltettiin odottaa. Tällä kertaa käytin ihan valmista pähkinäsekoitusta, jossa oli mm. cashewia, hasselpähkinää ja pistaasia, mutta vähintään yhtä hyvin toimivat myös pekaanit ja saksanpähkinät. Pähkinöissä ei mene kuin minuutti aktiivista työtä, joten niitä ehtii hyvin tekemään vaikka useamman satsin pitkin pyhiä. Parasta pian uunista tultuaan, mutta hyvää myöhemminkin. ...

Alkusyksystä molemmat isoäitini nukkuivat pois, hyvin lyhyen ajan sisällä toisistaan. Molemmilla - viimeisillä jäljellä olevilla isovanhemmillani - oli ikää jo yli yhdeksänkymmentä vuotta, joten puhutaan melko luonnollisista asioista, mutta toki läheisen ihmisen kuolema aina pysäyttävä, surullinen ja haikea tapahtuma. Syksyn mittaan mummoni ovat olleet ajatuksissani päivittäin, ja entistä enemmän olen ymmärtänyt, kuinka onnekas olenkaan, kun sain heidät pitää elämässäni näinkin pitkälle aikuisuuteen saakka, ja he ehtivät jopa tutustua vielä minun lapseeni. Vielä onnekkaampi olen siitä, että isovanhempani olivat minulle läheisiä ja elämässäni oikeasti läsnä, ja minulla on mahtavia muistoja heidän kanssaan vietetyistä hetkistä. ...

Taannoinen Philadelphia-reseptikisa huipentui eilen Teresa Välimäen emännöimiin puutarhajuhliin, joissa maisteltiin finaaliin päässeitä herkkuja ja julistettiin kilpailun kaksi voittajareseptiä. Juhlissa sai myös nauttia mitä parhaasta - eli ruokabloggaajakollegojen - seurasta. En ollut vielä koskaan ollut minkäänlaisilla bloggaajatreffeillä, joten lähdin kemuihin tietysti innosta puhkuen, vaikkei oma reseptini finaaliin päässytkään. Kun seuraa toisten keittiöpuuhia ja elämää heidän blogiensa kautta, on ihan huippua päästä laittamaan nimiä ja naamoja kuvien ja tekstien taakse! Ja kiva ajatus kisan järjestäjiltä tuoda osallistujat yhteen ja päästää meidät maistelemaan kanssakilpailijoiden annoksia. Sää ei ihan sallinut pitää puutarhajuhlia ulkosalla, mutta Helsinki Food Companyn tiloihin oli luotu puutarhajuhlamainen fiilis sisätiloihin. ...

Joka Kärähtäneitä lukee, tietää, ettei täältä viinivinkkejä oikein löydy. Toki meillä juodaan viiniä ja tykätään tietyistä viineistä tiettyjen ruokien kanssa, mutta en vain koe, että itselläni olisi juuri kirjoitettavaa aiheesta. Viime viikolla osui muutama sattuma kuitenkin niin hyvin yksiin, että vaihteeksi sanon jotain viinistäkin. Sain ensinnäkin Marsaanalta sähköpostia, jossa kerrottiin heidän asiakkaansa tarjoavan pääsiäisviinejä maistettavaksi. Ja toiseksi, itse en olisi päässyt viiniä hakemaan, mutta sattui erittäin sopivasti, että isäntä oli juuri viestiä seuraavana päivänä palaverissa ihan noutopaikan vieressä, joten ilahtuneena nappasimme sitten maistettavaksi Vuoden Viinit 2014 -kisassa hopeaa kategoriassa “eurooppalaiset punaviinit alle 11e” saaneen espanjalaisen Durius Tempranillon (Alkossa 9,96e). ...