Juhlat

Jälkikäteen julkaisen vielä pari näitä lupaamiani nimiäistarjoilureseptejä; tämä riisisalaatti/kylmä lisuke ei tosin ole mitenkään erityisesti juhlakonteksteihin sidonnainen, vaan se toimii normaalina arkenakin. Lisukkeen juju on runsas yrttien käyttö, joilla tylsähköön riisiin saa reippaasti eloa. Pääraaka-aine eli riisi käyttäytyy parhaiten, kun sen keittää etukäteen ja jäähdyttää esim. yön yli jääkaapissa, tai jos käyttää edellispäivän riisintähteitä. Kaffirlimetin lehtiä löytyy etnokaupoista pakasteena, olen joskus ostanut kuivattunakin, mutta pakasteen laatu on mielestäni ollut parempi ja maku voimakkaampi. Tuoreenakin saattaisi saada, mutta lehdet ovat niin riittoisia, että tuorepuskasta jäisi turhaa hävikkiä (paitsi jos siitä tekisi saunavihdan :). ...

Kuten jo savulohen jämäkäyttöön liittyen kerroin, taannoin vietimme ihmispoikasen nimiäisiä. Emme ole isännän kanssa kovin suuria juhlaseremonioiden ystäviä silloin, kun kyse on omista juhlista, joten nämäkin juhlat menivät pienellä porukalla ja hyvin vähällä “virallisella” ohjelmalla - ja se toimikin hyvin, enempää porukkaa ei olisi kaksioomme saanut ängettyä, ja mukavaa oli keskittyä ihan vaan seurusteluun ja ihmispoikasen ihasteluun :) Tarjoiluja kuitenkin oli, totta kai. Osasta löytyy linkit aiempiin teksteihin, ja jotain linkitän vielä myöhemmin, kun saan ohjeet kirjoitettua ylös. Koska juhlat osuivat niin lähelle vuodenvaihteen juhlakautta, ajattelimme, että kaiken jouluruuan mässäämisen jälkeen ei kenties vieraidenkaan tee vielä mieli raskaita voileipäkakkuja tai suolaisia piirakoita, vaan voisimme tehdä jotain salaattipohjaista, kevyttä lounasta, vaikkapa aasialaishengessä. Suhtauduin tähän kyllä lievällä haikeudella, koska kuitenkin olen voileipäkakkujen ystävä. Tarjoiluajatus toimi kuitenkin hyvin; Aasiaan vivahtava ruoka ei aiheuttanut vierastusta juhlijoissa ja salaattien kanssa oli helppo huomioida erilaiset ruoka-ainerajoitukset, kun salaatit, pähkinät, lihat ja kalat tarjottiin erikseen, ja ruoka oli luonnostaan laktoositonta ja gluteenitonta. ...

Taas ovat yhdet joulunpyhät takana päin, vaikka minusta joulu vielä jatkuu näin välipäivinäkin, nythän se joulusta nauttiminen on parhaimmillaan kun valmistelut on tehty ja voi vain ottaa rennosti sohvannurkassa. Vaikka joulut tuntuvat tupsahtavan eteen nopeammin ja nopeammin joka vuosi, tästä vuodesta teki erityisen se, että kyseessä oli ihmispoikasen ensimmäinen joulu. Useampi onnen kyynel tuli tirautettua, kun tunteellinen äiti herkistyi vähän väsyneenä tuon tuosta ajattelemaan asiaa :) Koska kädet eivät samaan tapaan olleet vapaana kuin aiempina vuosina, tuli jouluväsymystä ja -stressaamistakin mietiskeltyä. Naureskelin juuri isännälle joku päivä, etten enää edes muista miltä tuntui, kun sai joulun alla keskittyä ihan rauhassa jouluvalmisteluihin, toista se on kolmen koiran ja pikkuvauvan kanssa. Toisaalta, niin sairaalta kun se kuulostaakin, tykkään vähän nähdä vaivaa joulujuttuja tehdessä; kun tekeminen sitten pysähtyy joulunpyhien koittaessa, tuntuu joulunvietto kahta suloisemmalta kun sen eteen on hieman tehnyt hommia. Vaikka pyöritänkin jouluruokia, niiden raaka-aineita, osto- ja valmistusaikatauluja excelissä, en koe silti stressaavani. Päin vastoin, joulu on ihana projekti jonka valmistelu on aina yhtä mukavaa! ...

Todettakoon heti aluksi, että meillä kinkku totisesti on joulupöydän kunkku, ja se tehdään ihan perinteisellä joulukinkun reseptillä. Tosin joka joulu ei meilläkään kinkkua valmisteta, vaan joka toinen vuosi syömme jouluna jotain muuta hyvää kuin perinteisiä jouluruokia, ja hyvä niin - muuten emme varmasti koskaan varioisi joulumenuamme. Moni ei kuitenkaan kinkusta niin välitä, vaan etsii jotain muuta ihan perinteisenkin joulupöydän päätähdeksi. Tässä muutama vinkki liharuuista, jotka itse voisin nähdä joulupöydässä, jos vaan kinkusta malttaisin luopua :) ...

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää. Juhlan kunniaksi isäntä kaivoi pakastimesta palan hirvenpaistia, sen ainoan palan, joka oli riittävän suuri kokonaisena kypsytettäväksi. Ei taaskaan mitään paineita arvolihan pilaamisesta ;) Normaalisti teen paistit aina samalla luottoreseptillä (yleensä ilman jälkimarinointia), mutta nyt Campasimpukan taannoisesta kommentista oli mielessä routapaisti, se on ollut to-do -listalla mutta jäänyt aina tekemättä. Routapaistihan on sinänsä todella vaivatonta tehtävää vaikka valmistusaika on pitkä (n. 8-10 tuntia uunissa + marinointi) “tavalliseen” paistiini verrattuna, mutta olen jotenkin vierastanut ajatusta lihan kypsyttämisestä jäisestä kökkäreestä alkaen, miten siitä voi mitenkään tulla hyvää? Niin paljon olin kuitenkin lukenut kehuja routapaisteille, että uskaltauduin sellaisen nyt tekemään. Netti oli ohjeita pullollaan, minä katsoin eniten vinkkejä Pastanjauhajilta sekä Herkkusuun Lautasella -blogista ja sovelsin sitten vielä vähän omiani. Ja ta-daa, tässä se on :) ...

Juhannuksesta on vierähtänyt kohta kaksi viikkoa, ja vielä on jotain reseptejäkin jakamatta, olenpa saamaton! Jos vielä yhden reseptin kuitenkin kehtaan juhannuksesta julkaista, niin se on tämä tulimunien ohje. Löysin juhannusaattona jääkaapista kaksi puoliksi tyhjennettyä munapakettia, joista toinen oli lähiaikoina menossa vanhaksi. Keitin vanhenevat yksilöt ajatuksena tarjota ne seisojille, mutta ruokaa laittaessa innostuin täyttämään ne meille ihmisille alkupalaksi. Täytteeseen sekoittelin jos jotakin jääkaapin uumenista löytynyttä, minkä arvelin sopivan munien kanssa. Ja halusin ehdottomasti muniin vähän potkua, joten annostelin hot saucea (meillä oli Poppamiehen Ahjo-kastiketta, mutta esim. tabasco sopii hyvin) aika reilulla kädellä. Täytteessä saattoi yhdistyä vähän hassujakin aineita, mutta nimenomaan tulisuus oli se, mikä teki munista herkullisia ja sai ne hupenemaan pöydästä alta aikayksikön. ...

Tässä postauksessa ei varsinaisesti ole reseptiikkaa, ihan vaan fiilistelyä ja syöpöttelyiden kertaamista :) Reseptejä tulee julkaisuun ja linkitän niitä tähän tekstiin sitä mukaan, kun ehdin. Me vietimme juhannusta kotinurkissa, mikä oli sinänsä onnellinen sattuma, koska allekirjoittaneeseen iski ensin viikolla kesäflunssa ja juhannusaatoksi epämääräinen - luultavasti osaltaan flunssan kylkiäisenä tullut - selkäjumi. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut heittää koko viikonloppua hukkaan, vaan saimme kaupungissakin nautittua hyvästä ruuasta, jota teimme aika yksinkertaisen kaavan mukaan. ...

Meillä ei ole tänä keväänä mitään omia juhlia vietettäväksi, mutta nyt kun monessa paikassa näkyy ajankohtaisia voileipäkakku- ja juhlatarjoiluvinkkejä, minullekin on iskenyt voileipäkakun himo. Niinpä innostuin muutama ilta sitten tekemään kakun ihan muuten vaan, ja nyt se alkaa olla jo syötykin :) Kakun resepti taitaa alun perin olla erään sukulaisrouvan, ja äitini on tehnyt sitä meidän perheemme juhliin jo varmasti viimeiset parikymmentä vuotta. Resepti on niin yksinkertainen, että kakku saattaa tuntua jopa liian arkiselta, mutta samalla se on kuitenkin todella herkullinen ja toiminut joka ikisissä juhlissa, missä sitä on tarjoiltu. Tämä kakku on ollut se, joka hupenee juhlapöydästä ensimmäisenä, riippumatta porukasta tai siitä, mitä muuta on tarjolla. Suosittelen erityisesti voileipäkakkunoviiseille! ...

Muistatteko shooter’s sandwichin, jonka arvelin löytävän paikkansa myös tämän kesän piknikeväissä (onhan vappuna toki jo kesä)? Ennustukseni osui sikäli oikeaan, että tein leivästä version heti kauden ensimmäiselle piknikille. Alkuperäisen, lihaisamman vedoksen sijaan lähdin hakemaan voileipäkakuille tyypillisiä makuja; tuorejuustoa, majoneesia, kinkkua, maksamakkaraa, paprikaa, maustekurkkua ja juustoraastetta. Lopputuloksesta tulikin sitten enemmän eräänlainen sisäänrakennettu voileipäkakku kuin se alkuperäinen ampujanleipä. Leipä toimi odotusten mukaan loistavasti piknikillä; miettikääpä, miten hyvältä voileipäkakku maistuu ulkoilmassa, mutta miten hankala se on kuljettaa ehjänä takapihaa kauemmas suuntautuvalle retkelle. Oman leipäkuoren sisällä matkustava malli sen sijaan on todella vaivaton, ja paperiin käärityn leivän voi jopa leikata avaamatta itse pakettia, paperista on kiva pitää syödessä kiinni niin sormetkaan eivät suttaannu. ...

Hauskaa vappua! Työpäivän ja tulevien piknikeväiden kokkaamisen jälkeen sammuin eilen sohvalle klo 21.30, joten onneksi en ollut vastuussa donitseista, jotka tuossa kohtaa odottivat vielä pellillä liinan alla paistoon pääsyä. Isäntä toimi donitsimestarina, joten ne valmistuivat minun näkökulmastani kuin itsestään, ja söin niitä juuri aamupalaksi. Toim. huom. tosin, raahauduin kuitenkin vielä klo 22 jälkeen sohvalta muristen reippaasti pyöräyttämään osan rinkuloista sokerissa ja pihistin muutaman samalla myös iltapalaksi, ennen kuin sammuin uudestaan. ...