Juhlat

Nämä pienet naposteltavat sopivat omaksi ateriakseen kuten meillä joulupäivänä, mutta myös viimeisten jouluherkkujen jämien rääppimiseen välipäivinä. Ne toimivat myös nopeana vierastarjottavana, jos ovikello sattuu välipäivinä soimaan tai jos uudeksi vuodeksi kaipaa suolaista kuohuvan pariksi. Oikeastaan leiville voi laittaa mitä tahansa jääkaapissa vielä olevaa jouluruokaa (paitsi ei ehkä lanttulaatikkoa ;), joten alla lähinnä muutamia suuntaa-antavia ideoita eri päällisistä. Minä tein kerralla isomman satsin, ja kaivelimme leipäsiä sitten jääkaapista aina suolaisen nälän yllättäessä. ...

Harvoin hankin uusia joulukuusenkoristeita, mutta tänä vuonna en voinut vastustaa stockalta löytynyttä joulukuusenrobottia :D Reppana oli kaikenkirjavassa tyylissään piilotettu nurkimmaiseen joulukoristehyllyyn pois tyylikkäämpien koristeiden alta, enhän mä voinut sitä vastustaa. Meidän jouluvalmistelut ovat tänä vuonna tuntuneet olevan - ja olleetkin - normaalia vähäisemmät, mutta ihan yhtä jouluista on silti. Lähinnä ruokapuolta kevennettiin, tänään syömme äidin pöydässä ja tapanina kyläilemme anopilla. Huomenna teemme sitten jotain “väliruokaa”, salaattia ja puolijouluisia paloja. Jälkkäriksi tein jo eilen puolukkaisen glögisemifreddon, laitan reseptin jakoon kunhan sitä on maistettu. Puolukkaglögiä keittelin Pumpkin Jamin glögiohjeella (tosin puolukkaa ompun tilalle), ja mausteisia pähkinöitä paahdoin ihan muuten vaan. Juomapuolelle olen hankkinut myös munatotin tykötarpeet, löysin reseptin Simply Delicious -blogista ja haluan kovasti päästä kokeilemaan. ...

 Minulla on jouluvalmistelujen kanssa parin vuoden sykli: joka toinen vuosi laitetaan pöytä koreaksi perinteisin jouluherkuin, ja joka toinen vuosi syödään jotain muuta. Ilman jouluruokaa ei tuolloinkaan kuitenkaan jäädä, koska yleensä joulun kolmesta “pääpäivästä” kaksi vietetään äitien pöydissä. Oikeastaan sen takia olemmekin päätyneet tekemään jouluruokaa vain joka toinen vuosi; kahden hengen taloudessa hommassa ei vaan ole mitään järkeä, jos osa joulusta vietetään kuitenkin muualla, mutta toisaalta ruokien tekeminen ja syöminen on niin mukavaa, että haluan päästä rakentamaan oman joulupöydän edes joka toinen vuosi. Tällöin homma lähteekin ihan kunnolla lapasesta, suunnittelu alkaa suurin piirtein syyskuussa ja ostoslista, eri ruokien osto- ja valmistuspäivät ja budjetti rakennetaan exceliin, johon merkataan sitten myös lopulliset hinnat ja seurataan, mitä kaikkea on jo listalta hoidossa. Jep, kyllä mulla varmaan viiraa päässä :) Mutta kun joulun valmistelu on niin mukavaa! ...

Varaslähtö jouluun on otettu :) Juhlimme viikonloppuna seisojan emän ja veljen koemenestystä kasvattajan luona melkein koko seisojasisarusparven, omistajiensa sekä muidenkin voimin, ja nyyttäriviemisinä veimme isännän kanssa kinkun. Huulenheittona alkanut kinkkusuunnitelma oli oikeastaan ihan loistava, koska meillä möllötti pakastimessa kinkku, mutten ollut ajatellut tehdä kuitenkaan jouluruokia kotona. Kinkku hupeni mukavammin porukalla, kuin meillä isännän kanssa kahdestaan (vaikka jottei totuus unohtuisi, mainittakoon, että olemme monesti ennenkin pistelleet kinkun ihan kahdestaan). Laitan ohjeenkin nyt hyvissä ajoin jakoon. ...

Vanhempani viettävät isänpäivän reissaten, ja meilläkin kotona on viikonloppuna vain minä ja seisoja. Kokkaan siis isänpäiväaterian yhdelle, todennäköisesti läheiseltä bensa-asemalta saatavista raaka-aineista. Eilen tein kuitenkin tätä ihanaa lohipastramia, joka sopisi ihan loistavasti isänpäiväpöytään, tai oikeastaan mihin tahansa juhlapöytään. Tällä kertaa sain kuitenkin syödä kaiken ihan itse :) Ruokatiedoissani on tunnetusti vakavia puutteita, mutta minulle lohipastrami on ollut vähän niin kuin kanan sisäfile, termi, joka ei tarkoita juuri mitään järkevää. Koitin vielä googlata, josko lohi- ja lihapastramilla olisi jotain yhteistä, mutta muuta en keksinyt kuin pinnalle tulevan mausteseoksen, joka ei sekään ollut mitenkään samanlainen eri ohjeiden välillä, olivat ne sitten lihaa tai kalaa. ...

Meillä vietettiin lauantaina synttäreitä - eikä siis tietenkään minun tai isännän, vaan koiran :D Myönnetään tosin, puoliksi käytin koiran synttäreitä tekosyynä pyytää joku meille kyläilemään, niin harvoin tulee tehtyä syötävää muille. Vaikka toki itse päivänsankarikin sai juhlapäivän kunniaksi huomiota ja lahjoja osakseen, vaikka kylään tulikin vain ihmisvieraita. Harmillisesti juhlia ehkä eniten odottanut seitsemänvuotias siskontyttöni - seisojan rakas leikkikaveri - ei sairastumiseltaan päässytkään mukaan, mutta kutsu on voimassa, eli uusi yritys heti kun vointi on parempi! :) ...