Juusto

Kesällä tein nopeaa ja ihan mahtavan hyvää punaista pestoa aurinkokuivatuista tomaateista ja cashew-pähkinöistä. Samaisesta kastikkeesta syntyi muutama päivä myöhemmin herkullinen arkipasta niinkin yksinkertaisesti kuin jatkamalla soosia tomaattimurskalla. Jotta käyttökelpoiset ideat eivät jäisi vain arkistojen aarteeksi, päätin tehdä samaista pestoa uudemman kerran. Nytkin jatkoin kastiketta tomaattimurskalla, mutta piilotinkin lopputuloksen lasagnelevyjen väliin yhdessä vuohenjuustoviipaleiden kanssa. En keksi paljon helpompaa versiota lasagnesta. Valmiin ruoan päälle hieman basilikasilppua ja siinä se on - viikonloppuateria arkiruoan vaivalla. ...

Vuoka ennen uunia. Ostin kaksi pakettia sinihomejuustoa, toisen kokkaamiseen ja toisen syömiseen, koska tiesin, että muuten kokkausjuusto saattaa huveta ennen aikojaan. Pari päivää kauppareissun jälkeen jouduinkin toteamaan isännälle syöneeni lounaaksi homejuuston. “Ai juustoa vai juuston?” kysyi isäntä. “No juuston…” Jottei toinen pala kokisi samaa kohtaloa, piti se valmistaa pikaisesti. Niinpä laitoin sen vuokaan yhdessä kaali- ja omenasuikaleiden kanssa ja tein seoksesta uunissa syksyisen paistoksen. Kaalin ja homejuuston yhdistelmä oli aiemmin testaamaton, mutta hautuneen kaalin makeus ja homejuuston suolaisuus sopivat hyvin toisilleen. Omena toi mukaan hieman happamuutta ja lisämakeutta. Oikein makean ystävä olisi voinut ripsauttaa vielä fariinisokeriakin sekaan. Olin alkuun aikeissa lorauttaa mukaan kermaa, mutta tulin toisiin ajatuksiin, mikä olikin ihan hyvä idea - vaikka luulin paistoksen kuivahtaneen, pienen lusikalla sörkkimisen jälkeen totesinkin sen olevan aika sopiva ilman kermaakin. Parhaiten paistos sopisi varmasti vaikkapa possun lisukkeeksi, mutta maistui se sellaisenaankin keitettyjen perunoiden kera. ...

Johtuen erilaisista päivärytmeistämme, olemme arkipäivisin hieman huonoja istumaan koko perheen kesken ruokapöytään nauttimaan yhteisistä aterioista. Isännän kanssa syömmekin oman illallisemme yleensä vasta sitten, kun lapset ovat nukkumassa, eikä silloin enää kateta pöytää kauniisti tai oikeastaan edes seurustella, vaan maataan puolikoomaisena sohvalla ja korkeintaan valitaan netin suoratoistopalveluista joku tv-sarja, jota seurata jakson verran ennen nukkumaanmenoa. Viikonloppuisin on kuitenkin kiva kerääntyä saman pöydän ääreen ja nauttia seurustelusta hyvän ruuan äärellä. Se on minusta myös ruuan arvostamista ja tapa, jonka haluan opettaa lapsilleni. Ilahduinkin isännän hiljattain esittämästä toiveesta, että voisimme tehdä sunnuntailounaasta ihan konseptin, että sunnuntaisin syötäisiin aina porukalla, ilman kiireitä. ...

Minulla on ollut viime ajat hinku tehdä kaikennäköistä ihan alusta asti, ei ehkä erityisen järkevää mutta mielenkiintoista ja opettavaista. Kotijuusto menee tähän kategoriaan; en tiedä, voiko sitä laskea varsinaisesti pääsiäisruuaksi, mutta moni tuntuu sitä tekevän tähän aikaan vuodesta ja minusta se sopii erittäin hyvin sellaiseen talonpoikaishenkiseen pääsiäispöytään. Se sopii myös hyvin budjettiteemaan, koska perusaineksiin kuuluu vain maitoa, piimää, kananmunia ja suolaa, ja mausteita voi muunnella sen mukaan, mitä saatavilla on. Vaikka raaka-aineista osa jää heraksi eikä mene itse juustoon, voi ylijäävän nesteen käyttää vaikka sämpylätaikinaan hävikin minimoimiseksi. ...

Isäntä on joltiseenkin kaikkiruokainen, ja monia asioita hän on myös oppinut syömään yhteiselomme aikana. Ihailen ja arvostan suuresti tuota avoimuutta maistaa kaikkea, mitä nenän eteen keksin kiikuttaa (toivottavasti kyseessä ei ole vain joku perhesopuun liittyvä asia :D). Sinihomejuustosta isäntä ei ole kuitenkaan ryhtynyt tykkäämään, joten sitä tulee ostettua harvemmin, ja kun ostan, niin se on vain itselleni. Nyt olin suunnitellut tekeväni lounaaksi jonkun yksinkertaisen, loppusyksyisen salaatin, johon tulisi viikunaa ja sinihomejuustoa, mutta tuoreita viikunoita ei sitten meidän nurkilla tai nettikaupoissa ollutkaan saatavilla. Niinpä pikaisen harkinnan jälkeen ajattelin, että persimon voisi olla sopiva kaveri sinihomejuustolle, ja miksei sekin salaattiin sopisi. Niin syntyi tämä superyksinkertainen mutta tosi hyvä lounassalaattini, joka sopisi varmasti hyvin myös vaikka naposteltavaksi pikkujouluihin pipareiden ja glögin kera. Ja kuten etukäteen arvelin, persimon oli tosi hyvä kaveri juustolle. Tunnustan käyttäneeni puolet juustopaketista salaattiin ja syöneeni toisen puolen juustosta vielä samana iltana sellaisenaan persimonin kera, niin hyvää se oli. ...

Arkiruoka valmistuu vikkelästi ja viikonloppuna kokataan pitkän kaavan mukaan, eikö? Ei! Kun toistaiseksi vietän arkipäivät kotioloissa, saan kokata pitkin päivää mikä päivä tahansa ihan sydämeni kyllyydestä. Ja se on ihanaa. Toki tiedostan kuinka onnekas olen, ennemmin tai myöhemmin vaihtuu kotiarki minullakin toimistotyöläisen arkeen. Mutta niin kauan kun saan olla kotona, en näe ihmeempää syytä siihen, miksi juuri viikonloppuruokien pitäisi olla pitkän kaavan mukaan valmistettuja (tietysti ne saavat sitä olla, mutta ei ole pakko). Kun aika ei viikonvaihteessa mene kokkaamiseen, vapautuu sitä enemmän muihin, koko perheen puuhasteluihin. Ja jos aika on rahaa, minusta sellainen aika on suoranainen aarre. ...

Alkusyksystä sähköpostiin tuli vaikka mitä ihania reseptikisakutsuja, ja syyskuun - ei vaan elokuun, apua, minne tämä aika menee - piirakkahaastekin jäi kummittelemaan mieleen. Ja arvatkaa mitä? Yhteenkään haasteeseen tai kisaan en ehtinyt osallistua. Onneksi lohtupiirakkaa voi tehdä milloin vaan ja ilman mitään erityisempää syytä. Pyörittelin jo elokuussa ajatusta päärynä-vuohenjuusto-pekaanipiiraasta, mutta toteutus jäi ihan viime päiviin. Oikeastaan ihan syyttä, koska piirakka oli ihan sairaan helppo, varsinkin kun oikaisin käyttämällä tällä kertaa ihan valmista pakastepiirakkapohjaa, joka oli unohtunut pakastimeen. Vielä parempaa saisi varmasti, jos tekisi piirakkapohjan (ihan sellaisen peruspiirakkataikinan) itse. ...

Lomailun huono puoli on, että sen on aikanaan loputtava, joten niin palauduimme maanantaina kaupunkiin. Muutaman päivän päästä isäntä pakkasi auton uudestaan ja suuntasi pikku hirvikoiran kanssa kohti pohjoista, jättäen minut seisojien kanssa reissuleskeksi vielä viikon ajaksi. Yksin kotona oloa virkistämään päätin, että nyt syön kaikkea sellaista, mistä isäntä ei pidä - ihan hirveästi sellaisia juttuja ei varmaan edes ole, mutta yksi niistä harvoista on sikurisalaatti eli endiivi. Sitä lautaselle siis! ...

Lämpöisessä kelissä ei ole muuta vikaa kuin se, ettei millään haluaisi laittaa hellaa saati sitten uunia päälle. Ulkona lämpö on ihanaa, mutta sisältä sitä on kiva pitää vähän poissa. Onneksi on grilli. Ja salaatit. Ja kylmät keitot. Liedetöntä ruokaakin saa tehtyä ihan loputtomin variaatioin :) Eilinen halloumi-nektariinisalaatti koostuu paahteessakin maistuvista komponenteista, suolaisesta halloumista, makeista nektariineista, hunajasta ja rapeista saksanpähkinöistä. Alle yksinkertainen salaattipohja. Uhmasin tällä kertaa hellettä ja käytin liettä halloumin ja nektariinin paistoon, mutta grillissä niistä saisi vielä parempia! ...

Lauantaina illastimme ystävien luona; paljon naurua, hyvää seuraa ja toinen toistaan herkullisempia lähi-idän antimia notkuva pöytä. Kiitokset vielä isäntäväelle ja tiedoksi, että mielin pihistää reseptejä vielä tänne blogiinkin ;) Kotona hyödynnettiinkin sitten vaan kaapissa jo olevia aineksia koko viikonloppu, ja sehän sopii sniiduilulinjaankin. Tämä kyläilypäivänä nautittu lounassalaatti ei ole aineksiltaan ihan suoraan sopiva edulliset-kategoriaani, mutta käytännössä se kuitenkin oli erittäin taloudellinen koostuessaan leipäjämistä sekä ylijäämärucolasta ja viimeisiä vetelevästä granaattiomenasta. Ainoastaan halloumi piti ostaa. Ehkä siis kirjoituksen pointti ei niinkään ole reseptini, vaan se, että ruokaisat salaatit ovat hyvä tapa vähentää monen sortin hävikkiä. ...