Kala

Reilut pari kuukautta sitten, kiinalaisen uudenvuoden kieppeillä, silmiini sattui tämä hesarin kalaruokaresepti. Tulisen ruuan ystävänä innostuin siitä kovasti, mutta meni pitkään, ennen kuin lopulta tulin ruokaa valmistaneeksi ja vielä pidempään, ennen kuin resepti ehti blogiin saakka. Tässä se nyt kuitenkin on, kalaa Shuizu Yu eli “puuduttava kala”. Arvaatte varmaan, mistä kutsumanimi tulee? Itselläni oli pieniä vastoinkäymisiä matkassa ohjeen toteutuksen kanssa, vaikkei se vaikea olekaan. En ehtinyt aasialaisia elintarvikkeita myyvään kauppaan fermentoidun papu-chilitahnan perässä, vaan korvasin sen korealaisella fermentoidulla gochujang-chilitahnalla. Arvelen tahnanvaihdoksen olleen syynä siihen, että kastikkeen maku meinasikin jäädä hieman valjuksi. Tulisuutta löytyi toki, mutta kaipasin makuihin tasapainoa - yksinkertainen soijakastike ja pieni määrä fariinisokeria paikkasivat tilannetta hyvin. Myöhemmin selvisi, että reseptiin alkujaan tarkoitettu tahna olisikin huomattavasti gochujangia suolaisempi. Tarinan opetus lienee, että ruuan saa tehtyä tavallisesta kaupasta löytyvällä korvaavalla tuotteella, mutta silloin se vaatii hieman omaa tuunausta. ...

Ahven on raikkaan makuinen kala, jota itseni tulee syötyä aivan liian harvoin. Välillä kaupassa näkee kuitenkin ns. pannuahvenia, eli (yleensä pieniä) päättömiä, perattuja ja suomustettuja kaloja, jotka ovat kilohinnaltaan reilusti filetavaraa edullisempia. Pannuahvenet vaativat syödessä hieman näpertelyä, koska pienissä kaloissa on verrattain paljon ruotoja, mutta toisaalta, sormin syöminen on hauskaa. Nyt ahvenista valmistui raikkaan keväinen ateria, jossa yksinkertaisesti pannulla paistetut kalat saivat leivityksen sijaan seurakseen yrteillä ja sitruunankuorella höystettyä hapanleipämurua. Muru on maukasta kuin mikä ja siitä näppärää, että sen voi valmistaa etukäteen ja silputa vain yrtit mukaan juuri ennen h-hetkeä. Jos jotain jää yli, voi jämät käyttää muutaman päivänä sisällä vaikkapa leivitykseen. Murun raaka-aineeksi käytin vuokaleivän reunoja, jotka olin sullonut pakastimeen ylijäämänä jostain loppusyksyn voileipäkakkuprojektista (ai miten niin kitupiikki?), mutta yhtä hyvin voi käyttää hieman kuivahtaneita leipäviipaleita. Hapankorppukin käy, jos haluaa päästä vielä helpommalla ja jättää uunitusvaiheen väliin. ...

Ajatus lähti siitä, kun päätin tehdä yleistyviä haukipullia. Tarkoitan siis, että koska pyörittelin kalapullia reilun satsin, arvelin niistä riittävän useaan eri käyttötarkoitukseen, jos mausteet vain olisivat sellaiset, etteivät ne pahasti lähtisi sotimaan erityyppisissä ruuissa. Vielä vähän tylymmin sanottuna, mausteita tuli noin kahta sorttia, ja toinen niistä oli suola. Mutta se ei haitannut, sillä tuore kala maistui hyvältä pullissa melko sellaisenaan ja kuten toivoin, pääsin tarjoamaan pullia sekä taaperoystävällisen konservatiivisesti perunamuussin kera että enemmän itselleni mieleiseen tapaan aasialaishenkiseen nuudelisoppaan upotettuna. Joten oikeastaan tämä onkin tarina nuudelisopasta, tai sen liemestä. ...

Pastasalaatit ovat pettämättömiä arkiruokia. Nopeita valmistaa, hyväksyvät raaka-aineikseen melkein mitä tahansa ja odottavat kiltisti jääkaapissa, jos haluan valmistaa ruuan jo etukäteen tai jos jotain jää yli. Tämänkertaisesta vedoksesta tuli jopa niin hyvää, että kirjoitin ainekset ylös. Yleensä käytän pastasalaatin tyylisiin ruokiin lähinnä jämiä, mutta nyt sinne hupeni myös pala laadukasta kylmäsavulohta. Ei ehkä ensimmäinen valintani arkiruuan raaka-aineeksi (ainakaan, kun merkittävä osa kalasta hupenee lapsen suuhun jo valmistusvaiheessa), mutta voi miten hyvää! ...

Välillä puoliksi roskakalanakin pidetty silakka on noussut viime vuosina taas uuteen arvostukseen. Perinteisesti sitä löytyy jossain muodossa useimmista joulupöydistä, mutta koska se on loppuvuodesta muutenkin sesongissa, ei syömistä kannata jättää vain jouluun. Edullistakin se on, osti silakat sitten kokonaisina tai valmiina fileinä, joita kalatiskeillä nykyisin enimmäkseen näkee. Viimeksi ostamistani silakkafileistä paistoin valtaosan ihan sellaisenaan, tuore kala ei kaivannut edes leivitystä. Osa fileistä jäi kuitenkin paistamatta, joten säilöin ne etikkaliemessä. Määrä oli kovin pieni, joten olen tuplannut annoksen ohjeeseen. Tavallisen väkiviinaetikan lisäksi käytin lopulliseen marinadiin balsamiviinietikkaa ja hunajaa, jotka toivat makuun syvyyttä ja lempeyttä. Nämä kalat sopisivat vaikka joulupöytään! ...

Suosikkini ceviche, voisin syödä sitä varmaan ämpärillisen kerralla. Se sitruksen, suolaisen ja tulisen yhdistelmä kalan kanssa on vaan niin koukuttava. Erilaisia versioita on tullut tehtyä vaikka kuinka, tällä kertaa kiinnosti kokeilla, kuinka kylmäsavustettu kala istuisi cevicheen perinteisen raa’an valkoisen kalan sijaan. Laitoin tähän versioon myös fenkolia, johon sain joskus ajatuksen tästä Jamie Oliverin ohjeesta. Ilokseni annoksesta tuli oikein hyvänmakuinen, eikä kylmäsavustettu kala riidellyt muiden makujen kanssa. Oikeastaan sen käyttö oli aika näppärää; siinä missä riittävän tuoreen kalan saatavuus vaihtelee, on kylmäsavua aina tarjolla. Jos käyttää vakumoitua kalaa, on säilyvyyskin parempi, kauppaan ei tarvitse ehtiä juuri samana päivänä, kun annoksen tekee. Suosisin tässä kuitenkin hyvälaatuista kylmäsavulohta ja nimenomaan lohta, ei kirjolohta. ...

Tähän saakka on ollut lämmintä, mutta pitkän aurinkoisen jakson jälkeen viime päivien sateet heittivät pihanurmikolle jo keltaisia lehtiä saaden ajatukset syksyn suuntaan. Vähän kuin tämä reseptikin; kalakeitto on minusta itsessään kesäinen ruokalaji ja tämän version tuoreet yrtit ja chili tuovat siihen aurinkoa, mutta samaan aikaan appelsiini ja keiton lämmittävä täyteläisyys antavat selvästi talvista vivahdetta. Ihan täydellistä keittoa juuri nyt. Ohje on hieman muokattuna jälleen Lantliv mat o vin -lehdestä (5/2015), josta olen löytänyt kovasti inspiraatiota. Kalakeittoon otin itse tällä kertaa siikaa, mutta luulenpa, että lohi, kirjolohi tai joku kiinteälihaisempi valkoinen kala olisi sopinut paremmin. Ja jos sopan oikeasti haluaa tehdä todella nopeasti - sehän on ohjeen mukaan nopea valmistaa, mutta tämä edellyttää, että raaka-aineet on prepattu valmiiksi - valitse ruodotonta, nahatonta kalafilettä ja valmiiksi kuorittuja, kypsiä katkarapuja (toisin kuin eräät). Ehkä edelläolevasta arvaattekin, että minulle tuli hieman hoppu saada keittoa valmiiksi. Todella hyvää se oli silti “vääristä” kala- ja äyriäisvalinnoista huolimatta, mausteinen mutta pehmeä liemi on tässä keitossa se juttu. Uskon, että simpukat sopisivat hienosti samaan liemeen myös! ...

Grillaus on ihan mahtava tapa valmistaa kalaa ja muita mereneläviä, hieman tylsänä pidetyt lohet ja kirjolohetkin saavat siten ihan uutta eloa! Moni valittelee kalan grillaamisen olevan vaikeaa, mutta pelko pois, ei se ole, jos vaan muistaa valita nahallisia paloja tai kokonaisia kaloja, ja käyttää kääntämiseen leveää lastaa. Halsteri on myös hyvä apuväline. Itse myös laitan kalan yleensä aluksi hyvin kuumalle ritilälle ja pienennän sitten lämpöä, ehkä olen vain taikauskoinen mutta mielestäni kala tarttuu silloin vähemmän, kuin jos grilliritilä olisi suoraan keskilämmöllä. ...

Lomalle ei ole tänä kesänä juuri päässyt, ja olenkin potenut pientä matkailukateutta. Tosiasiassa kyllä tiedän, että tuplavauvamahan kanssa etelänmatkahelteet eivät olisi olleet herkkua, mutta ruokajutut vähän kyllä kaihertavat. Aina välillä jostain tulvahtaa maku- tai tuoksumuistoja, jotka kuljettavat ajatukset menneisiin lomiin ja erityisesti ateriahetkiin, jotka ovat minulle niitä lomamatkojen parhaita juttuja. Marketin kalatiskistä löytynyt kiitettävän tuore pikkusiika inspiroi grillaushommiin, tällä kertaa melko samaan tapaan kuin mitä ainakin Kreikassa lomareissuilla olen syönyt. Siika ei ole kovin välimerellinen kala, mutta se taipuu makumaailmaan hienosti. Siika sai mausteikseen asiaankuuluvat sitruunat ja oliiviöljyt ja lisäksi riivin mukaan rosmariinia, joka ei ehkä päällisin puolin näyttäydy kalamausteena mutta sopii minusta erittäin hyvin valkoisen kalan kanssa. Ja lopputulos? Taivaallinen. Tietysti kun kala on tuoretta, on ruokaa vaikea pilatakaan, mutta ihan oikeasti tämä on vaihteeksi niitä onnistumisia, joihin on vaikea keksiä tarpeeksi ylisanoja. Valitettavasti Onneksi taaperokin oli samaa mieltä ja söi suuren osan myös äidille tarkoitetuista kaloista. ...

Verrattuna esikoisen vauva-aikaan, arki kahden vauvan ja yhden taaperon kanssa on kieltämättä haastavaa. Välillä on hiljaisiakin hetkiä, mutta ne loppuvat usein arvaamattomasti täyteen kolmen lapsen kakofoniaan, tilanteet kiihtyvät nollasta sataan silmänräpäyksessä. Lastenhoidon lomassa suurin osa muista asioista tehdään joko yhdellä kädellä tai juosten niinä lyhyinä hetkinä, jolloin molemmat kädet sattuvat olemaan vapaina. Sama sääntö pätee tietysti myös ruuanlaittoon. Siitä huolimatta yritän tehdä ruokaa mahdollisimman paljon, vaikka välillä saankin kommentteja, että miksi ihmeessä minä hullu rasitan itseäni ruuanlaitolla. No siksi, että minulle se on henkireikä. Siinä missä joku stressaa siitä, että ruokaa pitäisi tehdä, minun mieleni saa matalaksi einesten tuijottelu, se, etten pääse tekemään ruokaa. Ja siinä missä joku virkistyy pienistä tupluureista, minä virkistyn onnistumisista keittiössä. Oman toipumisenkin kannalta on parempi pysyä liikkeessä kuin maata sohvannurkassa, siitä se arki sitten lähtee. ...