Kala

Joko olen tänä vuonna puhunut jouluvalmisteluista? Meille on muodostunut muutaman viime vuoden kuluessa käytäntö, että joka toinen joulu valmistelen ihan perinteisen joulupöydän, ja joka toinen joulu syödään sitten jotain ihan muuta ja mieluiten vähän vähemmän työlästä. Omasta “joulukalenterista” huolimatta joka vuosi syödään jouluisin myös äidin ja anopin pöydästä, eli niinä vuosina, kun teemme vielä omatkin jouluruuat, ähkyn saa ihan takuuvarmasti aikaiseksi. Nautin kyllä kovasti oman joulupöydän rakentamisesta, mutta kahdelle syöjälle se on aina hieman kohtuutonta ja perhettäkin on vaikea saada omista kodeistaan meidän pöytään jouluna (koska kaikki muutkin nauttivat oman joulupöytänsä rakentamisesta :). Nautin jopa siitä, että saan tehdä itselleni jouluexcelin, jonne budjetoin kaikki suunnitellut ruuat ja raaka-aineet hintoineen ja ostopäivineen. Överiä? Kyllä, mutta niin mukavaa! Kuitenkin, ehkä jokavuotuisena harjoituksena excel ja tolkuttoman ruokamäärän valmistaminen kahdelle menettäisivät vähän hohtoaan, siksi on kiva pitää myös niitä muiden ruokien jouluja. Ja jos emme pitäisi, ei joulupöytään varmaan ikinä päätyisi mitään uutta ;) ...

Vanhempani viettävät isänpäivän reissaten, ja meilläkin kotona on viikonloppuna vain minä ja seisoja. Kokkaan siis isänpäiväaterian yhdelle, todennäköisesti läheiseltä bensa-asemalta saatavista raaka-aineista. Eilen tein kuitenkin tätä ihanaa lohipastramia, joka sopisi ihan loistavasti isänpäiväpöytään, tai oikeastaan mihin tahansa juhlapöytään. Tällä kertaa sain kuitenkin syödä kaiken ihan itse :) Ruokatiedoissani on tunnetusti vakavia puutteita, mutta minulle lohipastrami on ollut vähän niin kuin kanan sisäfile, termi, joka ei tarkoita juuri mitään järkevää. Koitin vielä googlata, josko lohi- ja lihapastramilla olisi jotain yhteistä, mutta muuta en keksinyt kuin pinnalle tulevan mausteseoksen, joka ei sekään ollut mitenkään samanlainen eri ohjeiden välillä, olivat ne sitten lihaa tai kalaa. ...

En saanut kaupasta etsimääni tuoretta kalaa (grrr), joten illan ateriaksi päätyivät purkkitonnarista tehdyt kalakakkuset. Ihan näppärää arkiruokaa tuli siitäkin. Kakkumassaan olisi mukavasti saanut upotettua myös perunamuusin jämät, mutta minä käytin jääkaapissa lojuvia vanhoja perunoita. Koska kakkusissa oli valmiiksi sekä hiilihydraatit että proteiinit, tein lisukkeeksi ainoastaan raikasta salaattia. Hyvää! Aiempia kalakakkusia löytyy täältä, ja mielessäni varioin jo uusia versioita… :) Tonnikalakakkuset 2 prk tonnikalaa öljyssä perunamuusin jämät tai n. 3-4 keskikokoista perunaa 1 sipuli 3 valkosipulinkynttä 1 kananmuna 2 rkl makeaa chilikastiketta tuoretta chiliä silputtuna (mä käytin kolme pientä vihreää) 1 rkl soijaa 1 pieni tölkki maissia 1 limetin mehu (suolaa) pähkinäöljyä tai voita paistamiseen ...

Vielä ehtii parin päivän ajan, silakkamarkkinoille nimittäin. Meillä isäntä ehti jo todeta viikonloppuna, ettei hänen tarvitse päästä silakkamarkkinoille, mutta hänen “tarvitsee silakkamarkkinoiden tuotteita”. Jaaha. Ahneena suursyömärinä kuuliaisena rouvana kävin sitten jo maanantaina, kun oli muutakin asiaa Kauppatorin suuntaan. Markkinoilla oli hyvässä ja pahassa hyvin perinteistä (ja perinteinenhän tapahtuma onkin, kun lasissa on kolmatta sataa markkinavuotta); silakka- ja muiden saaristolaisherkkujen tuottajia myymässä antimiaan joko pienistä kojuista tai suoraan veneistä, jotka on usein koristeltu syksyiseen tunnelmaan. Mukavaa tänä vuonna oli, että mielestäni tarjolla oli aiempaa hieman enemmän myös pieniä purkkeja, ja jos hinnat eivät ole laskeneet, eivät ne ole juuri nousseetkaan pariin viimeiseen vuoteen. Ostoskoriini päätyi punaviinisilakkaa, sinappisilakkaa, maustekalaa, valkosipulikurkkuja ja konjakkimarinoitua lohta. Nyt on sitten silakkaa purtavana lähiviikoille :) ...

Paistetut muikut ei ole pikaruokaklassikko, mutta se on erikseen sekä klassikko että tarvittaessa pikaruokaa. Ja sopii myös sormin syötäväksi! Hintakin on usein viiden ja seitsemän euron välillä ja jos jaksaa itse perata (minä harvemmin jaksan, mutta ei se vaikeaa ole), halvemmallakin voi löytyä. Klassikkoversio perunamuusin ja vaikka etikkapunajuurten kanssa on ihan huippu, mutta hyvin toimii myös sellaisenaan tai leivän päällä tarjoiltuna pikaversiona. Pikaversio siis tarkoittaa pelkkiä muikkuja, koska perunamuusin valmistaminen ottaa aikansa. ...

Palasin eilen lomilta ja lomahaikeus on suuri. Suuri on myös hämmennys, koska en ole useampaan viikkoon touhunnut mitään järkevää normaalivarusteisessa keittiössä - tälläkin lomalla ruokateemana oli helppous. Vietimme paljon aikaa metsässä ja tien päällä, joten tein hyvin matkustavaa kaalilaatikkoa ja hernekeittoa jo etukäteen lämmitettäväksi, ja muutoin haalimme jääkaappiin minimivaivalla valmistuvia tarpeita. Myös roskaruoka tuli tutuksi kun ajokilometrit karttuivat, laskin syöneeni kahden viikon aikana ainakin kuusi hampurilaisateriaa milloin mistäkin tienvarsigrillistä sekä muutamat makkispekkikset. Eineksetkin kokivat ihan uuden kultakauden, kun innostuin ostamaan roiskeläppäpitsoja ja lihiksiä eväiksi :D ...

Lyhyestä virsi kaunis, koska tämä emäntä on tänään ihan naatti :) Lohi-idea on lainattu (en enää muista mistä, enkä kokkaushetkellä löytänyt lähdettä), ja kokattukin jo pari viikkoa sitten. Ihan nappiin se ei mennyt oman hutilointini takia (ylikypsyi), mutta idea on niin kiva ja kuorrute maukas, että siitä kannattaa silti kertoa. Rukiina käytin hapankorppumurua, mutta se oli vähän hankalaa käsitellä, joten muutin murun ohjeeseen eilispäivän ruisleiväksi. Ruis-fetakuorrutettu uunilohi (kolmelle) 600g pala lohifileetä nahkoinenn 75g fetajuustoa 5 viipaletta päivän-pari vanhaa ruisleipää nokare voita suolaa pippuria ...

Perunasalaattia on tehty viime aikoina varmaan joka toisessa (blogi)tuvassa. Eikä ihme, kesä ja kotimaiset uudet perunat ovat saatavilla vain kerran vuodessa. Lieneekö laumasieluisuutta tai telepatiaa, mutta pottusalaattia tein eilen minäkin jääkaapin jämistä. En ole ihan varma, olenko koskaan tehnyt samanlaista perunasalaattia kahta kertaa ja voinko oikeastaan sikäli edes neuvoa hyviä reseptejä, niistä kun tulee aina sellaisia kuin tulee - mutta hyviä perunasalaatit ovat, kerta toisensa jälkeen. Laitoin tällä kertaa samaan kulhoon vielä katkarapuja ja tonnikalaa (purkista ja pakastepussista sellaisenaan, toisaalla näin tänään hienommankin version, jossa oli käytetty grillattuja äyriäisiä - vesi herahti kielelle siitäkin), tunkien koko aterian samaan kulhoon. Hyvää oli, ja helppoa, ja taas yksi käyttö ihanille kesävihanneksille! ...

Kauppalehden Optiossa oli joskus viime tai toissa kesänä resepti, jossa oli tehty kesäkeitosta kalaisa lohiversio. Ajatus kesäkeiton ja lohikeiton yhdistämisestä on oikeastaan niin simppeli, että vähän hävetti, ettei se ollut koskaan juolahtanut mieleeni. Itse resepti jäi sille tielleen työpaikan kahvipöytään ja myöhemmin varmaan paperinkeräykseen, mutta ajatus jäi helppona juttuna mieleen. Normaalisti olisin laittanut soppaan vielä pinaattia, mutta nyt kaupassa oli niin nuutunutta tavaraa, että jätin pinaatit sinne. Niin, ja mähän laitan tähän soppaan kermaa maidon sijaan, niin vältän kaikki mahdolliset traumat plitkusta kesäkeitosta ;) ...

Sain hallista ihania tuoreita ahvenfileitä viikonloppuna. Osa oli pakko paistaa voissa heti sellaisenaan ja syödä vihreän dippikastikkeen kanssa, mutta osaan kokeilin sokerisuolausta - en ole aiemmin syönyt tai tehnyt mitään raakakypsytettyä ahvenesta, mutta halusin kokeilla. Tuloksena selvisi, että ihan hyvää on tuoresuolattukin ahven. Vaikka graavaus on sinänsä metodina sama, kutsuisin tätä ruokaa ehkä ennemmin ahventartariksi kuin graaviahveneksi, koska suolatessa laitoin mukaan vain sokeria ja suolaa, ja sekoitin muut mausteet vasta suolattuun ahveneen, jonka pilkoin pieneksi hakkeeksi. Siitä en osaa sanoa, onko tartar nimenä tälle ruualle kovin oikeaoppinen, mutta enpä ole niin kovin oikeaoppinen itsekään ;) ...