Kala

Nyt ollaan suurien ruokaperinteiden äärellä, tai ainakin yhden tähänastisen elämäni tärkeimpien ruokien parissa. Jos nimittäin sinappisilakoista voi tehdä taidetta, niin tämä resepti on juurikin sitä, rakastettu herkku jota on meidän perheessä syöty jokainen joulu niin kauan kuin muistan, ja ilmeisesti jo aiemmin. Resepti on alun perin jostain 70-luvun aikakausilehdestä (onkohan sellainen ollut kuin Makasiini?), ja kulkenut lapsuudenkodista omiin koteihini jo ajat sitten kellastuneella ruutupaperilla käsin kirjoitettuna. Joulun lisäksi resepti sopii hyvin juhannukseen ja uusien perunoiden kauteen. ...

Vaatimaton nimi, eikö? Resepti on sattumoisin samaisen naapurinrouvan, jonka eilen mainitsin tomaattisen salaatinkastikkeen yhteydessä, ja kulkeutunut minulle äitini kautta. Parasta silliä on valmistettu perheeni joulupöytään varmaan kauemmin kuin mitä olen edes ollut olemassa, ja nykyisin sitä syödään omassa joulupöydässä. Kesäruuaksi se sopii myös ihanien uusien perunoiden kanssa. Nimi on tullut alkuperäisen reseptin mukana. Parhaus on tietysti hyvin subjektiivista, mutta minun suosikkisillini tämä on - ja jos katsotaan helppouden, maun ja edullisuuden suhdetta, en ole ainakaan parempaan silliin vielä törmännyt :) ...

Nyt niitä taas saa, uusia perunoita nimittäin! Tätä olen odottanut jo melkein joulusta saakka, ja tänään pääsin pottuja höyryttämään melkein maaninen hymy naamallani :) Ok, vuoden ekat uudet perunat olivat jälleen kerran ruotsalaisia, mutta pinna ei ole niin pitkä, että kestäisin odottaa kotimaisten perunoiden 1) saapuvan jokaiseen markettiin ja 2) alkavan olla siedettävissä hinnoissa. Siispä varaslähtö ruotsalaisilla, tilli ja voi paikatkoon mahdolliset matkan aikana kadonneet maut! Perjantai-illan helpotukseksi otin lähinnä valmista kalaa perunoille, kylmäsavulohta, sinappisilliä, tomaattisilliä ja jonkin sortin maustesilliä. Halusin kuitenkin jotenkin juhlistaa kauden ensimmäisiä uusia perunoita, joten mukaan tarttui kalatiskiltä hyvännäköinen, ihanan tuore kuhafile, jonka pilkoin cevicheksi - tai joksikin sensuuntaiseksi, koska mukaan nakkelin vähän mitä sattuu, muunmuassa inkivääriä. Lopputulos oli erittäin raikas ja erilaisista makumaailmoista huolimatta yllättävän hyvin perunan kanssa maistuva ceviche. Tähteeksi ei jäänyt kuin pieni nokare, ja sekin menee aamulla leivän päälle, jollei jopa hiukopalaksi ennen nukkumaanmenoa :) ...

Missasin huhtikuun kurkkuhaasteen, mutta inkiväärihaasteen ohi en kulje. Inkivääri on vakiovieras wokeissa ja salaateissa, mutta nyt halusin keksiä haasteeseen jotain muuta kuin wokkiin pilkotun inkiväärin. Lopulta taivuin kuitenkin tähän inkiväärivinaigretteen, se kun vaan maistui niin hyvältä aasialaishenkisessä salaatissa grillatun lohen ja fenkolin kaverina. Lohi ehti hieman kypsähtää kuumassa grillissä yli, mausteet ja inkiväärisoosi pelastivat sen. Annoksesta riittää kahdelle, mutta meillä olisi kyllä syöty enemmänkin. :) Grillilohisalaatti ja inkiväärivinaigrette 300g lohifilettä 1 fenkoli 1/2 kurkku nippu kevätsipulia tai 2-3 uuden sadon sipulia varsineen 1/2 paprika nippu korianteria silputtuna ...

Isäntä oli pitkin hampain luvannut syödä, jos teen silakkapihvejä - ja vaikkei nyt taidakaan olla ihan silakkasesonki, oli kaupan (usein aneemisessa) kalatiskissä vadillinen ihanan tuoreita silakkafileitä. Kokonaisista oli valitettavasti turha haaveilla, mutta fileet näyttivät niin hyviltä, että pulitin niistä pyydetyn 7,95 euron kilohinnan. Vähän irvistäen tosin, kitupiikki mikä kitupiikki. Silakkafileiden matkustettua jääkaappiin asti piti laatia jonkinlainen sotasuunnitelma, jotta saisin isännälle niin mieluisia silakkapihvejä, että ne pääsisivät jatkossakin ruokalistalle. Ensimmäinen taktinen valinta oli paistaa pihvit pannussa; rapea voi-korppujauho yhdistelmä varmasti uppoaisi, jollei itse silakka niin miellytä. Seuraava valinta oli tehdä houkutteleva täyte; perinteisen tillin (jamitämuutasinnenytmeneekään) sijaan laitoin pihvien väliin tomaattista tuorejuustotahnaa, jonka maustoin basilikalla. Valmistusmetodiin lunttasin ohjetta vielä täältä, joskin maut sovelsin tilanteeseen sopiviksi. Loppu kokkaaminen olikin lähinnä toivomista, että kaikki onnistuisi hyvin. ...

Home sweet home. Skotlannissa reissaaminen oli antoisaa, mutta on kyllä kiva olla taas kotonakin, vaikken sinänsä loman loppumista kiiruhdakaan. Ennen kuin ryhdyn tänään taas itse kokkailemaan, (eilen ei yksinkertaisesti ollut virtaa), vielä yksi päivitys lomareissun ruuista. Meriherkkuloihin vinkkasin jo aiemmin Edinburghin syömisistä kertoessani, mutta paneudutaan niihin nyt vielä ihan oman tekstinsä verran; niin hyviä (ja tuoreita!) olivat simpukat, ravut ja kalat, varsinkin länsirannikolla. Fine dining -paikat jäivät testaamatta, mutta rentoja, kohtuuhintaisia kalapaikkojakin oli tarjolla aika mukavasti. ...

Me yritetään käydä kaupassa vain noin kerran viikossa. Välillä se jää ihan vaan yrittämiseksi, mutta silloin kun onnistuu, se asettaa haasteita syömisen suunnittelulle - tai oikeastaan haaste on se, että pitää ylipäänsä vähän suunnitella. Suunnitelmat tuppaavat usein muuttumaan, mutta onneksi muutoksista poikii usein ihan mukavia yllätyksiä :) Niin kävi eilen, kun olin ajatellut tehdä pasta puttanescaa Ghetto Gourmetin useammassa blogissa testatulla - ja kehutulla - reseptillä. Anjovista oli edellispäivän caesar-salaatista vielä vajaa purkki ja kapriksiakin piti sopivasti olla tartar-pihvin jäljiltä. Mutta ei ollutkaan. En halunnut testata reseptiä vajailla aineksilla, mutta halusin toisaalta kuitenkin hyödyntää anjovikset, eli ilmassa alkoi olla hyviä keittiökriisin aineksia ;) Paniikinomaisen kaappien kaivelun jälkeen päädyin käyttämään ylähyllyltä löytyneen tonnikalapurkin ja vaihtamaan reseptikokeilut suosiolla merelliseen arkipastaan. Ja kannatti, lautaselle päätyi supersimppeli, nopea ja valehtelematta (oikeesti) herkullinen pasta! Tunnustan, etten ole koskaan laittanut anjovista pastaan, mutta jatkossa teen niin useamminkin. ...

Arkkupakastimesta toistaiseksi haaveillessa, meidän jääkaappipakastimen pakastinpuoli (tai pitäisi varmaan sanoa “osa”, koska ei se mikään puolikas ole) on melko turvoksissa. Viime viikkoina olen ottanut projektiksi syödä vanhoja pakasteita mahdollisimman paljon pois, kyytiä ovat mm. saaneet pakastemarjat vispipuuron muodossa, sekä banaaninlehdet ihan muuten vaan. Tällä kertaa oli pakasteseitin vuoro. En oikeastaan edes tykkää ko. tuotteesta, mutta aina välillä uskottelen itselleni, että saan siitä tehtyä jotain hyvää, ja että kannattaahan sitä nyt ostaa kun on niin edullistakin, ja kun valkoinen kala on tunnetusti korkeaproteiinista ja vähärasvaista. Ja sitten se paketti muhjuuntuu pakastimessa puoli vuotta. ...

Kirjoitukset eivät nyt kulje ihan kronologisesti, mutta tuskinpa tuolla niin väliä. Aiemmin kirjoitin tarjoussiikafileistä, joita ostin sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että graavisiikaa silmälläpitäen. Nyt seuraa sitten se viikonloppuruokailua käsittelevä osa. Siikafileet paistoin voissa pannulla, ja niistä tuli juuri parahultaisia, hieman ruskistuneita, nahastaan rapsakoita ja sopivan, eikä liian, kypsiä. Niiden kanssa tein sitruunaisen tilli-voikastikeen, josta oli tarkoitus kirjoittaa erikseen, mutta taidanpa jättää toiseen kertaan, koska kastikkeesta nappaamani valokuva oli melkoisen luotaantyöntävä, sitä ei pelastanut edes söpö Hackmannin kesä-sarjan kattilani ;D ...

Marketin kalatiskillä törmäsin tarjoushintaiseen mutta erittäin hyvän ja tuoreen näköiseen siikafileeseen, jota innostuin ostamaan sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että vielä vähän ylimääräistä graavattavaksi leivän päälle. Olen melko huoleton graavaaja sikäli, että joskus perusperiaatteen äidiltä tai jostain peruskeittokirjasta opittuani olen lähinnä tottunut silmämääräisesti huiskimaan suola-sokeriseoksen, rouhitut valkopippurit ja tillin kalan päälle, ja pitänyt sitä sitten jääkaapissa maustumassa joko painon alla tai ilman suurin piirtein yön yli, joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän kalalajista ja fileen koosta riippuen. Sokeria olen yleensä laittanut noin puolet suolan määrästä, mutta mausteet ovat vaihdelleet mieliteon mukaan, esim. chili-korianteri-limegraavaus on tuottanut herkullisia tuloksia. ...