Kana

Broilerin jauheliha on raaka-aine, jonka olemassaolo unohtuu herkästi, vaikka se taittuu ihan valtavan moneksi. Itse käytän sitä eniten aasialaisvaikutteisissa ruoissa, kuten tässä wokissa, jonka ehtii tehdä arki-iltanakin töiden jälkeen, mutta joka maistuu myös viikonloppuna, varsinkin tammikuussa, kun keho kaipaa kasviksia ja makunystyrät edelleen vaihtelua pitkän joulukauden jälkeen. Meillä nuudelipannu valmistui loppiaisena, kun halusimme päästä helpolla ja käyttää aurinkoisen päivän ulkoiluun keittiöhommien sijaan. Nuudelit saavat makunsa maapähkinävoista. Maapähkinävoi jakaa mielipiteitä, mutta mielestäni tuolla tavoin mausteena muiden joukossa se ei pääse liian hallitsevaksi tai tunkkaiseksi. Jos haluat valmistaa ruoan nopeammin, voi kasvisten ja jauhelihan paiston moniajaa useammalla pannulla ja sekoittaa loppuvaiheessa. Itse kuitenkin tykkään tuosta yhden pannun vähävaivaisesta ja -tiskisestä taktiikasta. Ohjeen määrästä riittää hyvin kuudelle. ...

Arkiruoan täytyy olla nopeaa, mutta ei viikonloppuisinkaan ole läheskään aina mahdollisuutta rauhoittua kokkaamaan pitkän kaavan mukaan. Se on asia, josta olen toisinaan hieman pahoillani, mutta jonka olen valmis nielemään; viikossa on kaksi vain kaksi vapaapäivää ja ajalle monta ottajaa. Ruoan kuitenkin soisi olevan hyvää, on se lautasella kuinka nopeasti tai hitaasti tahansa. Muutama viikko sitten valmistin arkipäivälliseksi broilerin paistileikkeitä (eli luuttomia reisipaloja) niin, että ruskistin ensin leikkeet, lisäsin kasviksia ja lientä ja hauduttelin palat liemessä kypsäksi. Lopuksi samaan pannuun lensivät vielä edellispäivän makaroonit, jotka saivat ihan uutta elämää imaistuaan kanalientä pannusta. Helppoa, hyvää ja vähätiskistä. Kanapannusta juontui ajatus tehdä samantapainen ruoka aasialaisella twistillä, broileria, lämmittävää lientä ja tuoreyrttejä, sekä samalla pannulla kypsyneet nuudelit. Seuraavana viikonloppuna ryhdyin tuumasta toimeen, ja aasiasta vaikutteita ottava yhden pannun kanaruoka - nopeudeltaan sopiva sekä arkeen että viikonloppuun - sai ensiesityksensä. ...

Sitruunaiset keitot vievät ajatukset väistämättä Kreikan lämpöön. Klassinen kreikkalainen kanakeitto avgolemono ei kenties ole se annos, jonka valitset kuumana päivänä rannalla lekottelun jälkeen, mutta viileänä talvi-iltana se maistuu taatusti. Kreikassa keittoa syödään useina juhlapäivinä, myös jouluna. Nimi avgolemono viittaa kananmuna-sitruunakastikkeeseen, jota käytetään keiton suurustamiseen. Nyt avgolemono esiintyy monen muun maailmalta lainatun jouluherkun kanssa ebookersin jouluruokamestari -pelissä, jossa tehdään jouluista makumatkaa ympäri maailman. Voittoisa pelaaja saa 1000 euroa matkakassaansa ilahduttamaan. Suosittelen tutustumaan kanssabloggaajien herkullisiin resepteihin ja joulutarinoihin maailmalta, ainakin itse löysin pelin resepteistä niin hyväksi havaittuja klassikoita kuin aivan uusiakin tuttavuuksia. ...

Kanansiivet maistuvat meillä naposteltavana tai iltapalana lähes milloin vain. Kelpuutan mukisematta myös tietyt teolliset variaatiot, mutta mielelläni teen siipiä itsekin. Siinä missä valmissiivet syödään yleensä salaa lasten käytyä nukkumaan, kestävät kotitekoiset hieman paremmin päivänvaloa. Nyt tein niitä viikonloppulounaaksi korealaisella gochujang-chilitahnalla maustettuna. Mukaan vihannestikkuja sekä pari dippiä, ja kasassa oli sormiruokaa koko perheelle! Gochujangia on viime aikoina näkynyt resepteissä melkein kyllästymiseen saakka, mutta hyvin koukuttava tuo happaman ja tulisen yhdistävä tahna on. Sen ilmestyttyä suomalaistenkin markettien hyllyihin on sitä löytynyt myös minun jääkaapistani. Viikolla jäi valokuvausteknisten haasteiden vuoksi julkaisematta toinenkin resepti, jossa gochujang on oleellisessa osassa. Erityisen ihanaa tahnassa on mielestäni se, että se tarjoaa oikomismahdollisuuksia, kun vaikkapa mieliteko saada kimchiä iskee (täysin mahdollinen skenaario). Tulisuus ei ole ylenpalttinen, mutta lapsille sekoitin pikaisesti kuitenkin oman, lempeämmän marinadiversion, johon tuli mm. hunajaa ja seesamiöljyä. Yllätyksekseni kaksi kolmasosaa talouden lapsista söi kuitenkin myös mausteisempia siipiä hyvällä ruokahalulla. Se on onnistuminen, sanon minä. ...

Minulta kysyttiin facebookissa hiljattain, millä ihmeen ajalla loihdin kaikkia näitä blogiherkkuja. Tyhjentävä vastaus olisi niin pitkä, että se vaatisi oman postauksensa (ja aion muuten kirjoittaa sellaisen, koska aihe herätti paljon ajatuksia), mutta sitä odotellessa kuitenkin yksi perheenäidin ihanneruoka, nopeasti ja vähällä vaivalla valmistuva lihapullapannu, johon olen viime aikoina kovasti ihastunut. Ruuassa on oikeastaan kaksi jujua: ensimmäinen on pullien kypsennys uuninkestävällä pannulla ensin liedellä ruskistaen ja sitten uunissa loppukypsentäen, ja toinen on kasvisten tuuppaaminen samalle pannulle uuniin. Itse olen kypsentänyt toistaiseksi ainakin kirsikkatomaatteja, erilaisia paprikoita, sieniä, sipulia ja parsakaalia, mutta oikeastaan mitkä tahansa nopeahkosti kypsyvät kasvikset käyvät. Tiskin määrä pysyy maltillisena ja ruuanvalmistuksen voi tarvittaessa osittaa niin, että sekoittelee taikinan vaikka muutaman tunnin etukäteen ja h-hetkellä vain paistaa pullat, pilkkoo kasvikset ja heittää komeuden uuniin. Ja mainitsinko jo, ettei pullista tarvitse väkertää pieniä, isotkin kypsyvät hyvin uunissa? Pullien kypsyessä voi sitten vaikka korjata pöydällä vielä rehottavat lasten aamiaistiskit sivummalle tai vaihtaa tarvittaessa vaipan jos toisenkin. ...

Sekoitellessani hirvi-phon lisukkeita tulin ajatelleeksi, että yrtti-ituseoksesta saisi myös aivan ihanan salaattipohjan jollekin kevyenraikkaalle, aasialaishenkiselle viritykselle. Sellaiselle, jossa yrtit eivät olisikaan “vain” mausteena vaan esittäisivät salaatin pääosaa. Tuumasta toimeen, ja syntyi tämä lihaisuudestaan huolimatta kevyt mutta makuja pursuava kanasalaatti. Kaupasta olivat mung-pavunidut loppuneet, mutta sinimailasen idut (eli alfalfa-idut?) sopivat salaattiin myös, vaikkeivät antaneetkaan yhtä rouskuvaa suutuntumaa kuin tukevammat serkkunsa. Olin ilmeisesti hieman huonona päivänä liikkeellä, koska myös etsimäni kokonaiset broilerit olivat kaupasta lopussa, mutta korvasin ne maustamattomilla koipireisillä, jotka luullisena palana sopivat yhtä hyvin keiteltäviksi. ...

Meillä on hieman huono tapa syödä isännän kanssa illallista vasta, kun taapero on nukkumassa (koska sehän ei estä syömästä päivällistä myös lapsen kanssa, right?). Ilta-aterialla syödään usein ne tulisimmat chilit sekä muut pöperöt, jotka eivät alle parivuotiaalle ihan sellaisenaan sovi tai maistu. Perjantain ilta-ateriaksi valmistui mausteinen, meksikolaisvivahteinen broilerisalaatti, joka päätyi pitaleivän sisään yhdessä srirachamajoneesin kanssa. Ajatus tuli alkuviikon vierailusta ravintola Patronaan, jonka raikkaat tostada- ja tacotäytteet jäivät erityisesti mieleeni. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan annoksista toisintoa, vaan tein niistä saamani inspiraation pohjalta nopean ja yksinkertaisen, koti-iltapalaksi sopivan version. Pitaleivänkin tunnustan olevan niitä ydinsotaa kestäviä valmisversioita, joita olen joskus hommannut keittiön kaappiin hätävaraksi. Meksikolaisemman annoksesta saisi vaihtamalla pitaleivän vaikkapa maissitortillaan, tai maistuisi salaatti ihan sellaisenaankin - silloin ruoka olisi jopa terveellinen! Salaattiannoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai kolmelle-neljälle pitaleipien väliin. ...

Jos syön muutaman päivän liian yksipuolisesti tai raskaasti, alkaa kroppani yleensä huutamaan tuoreiden, raikkaiden makujen perään. Sama kaava toistui myös muutaman päivän sairaalaruokailujen jälkeen, heti kotiinpäästyä niin mieli jotain omannäköistä ruokaa, mieluiten salaattia. Ja ehdottomasti jotain aasialaisvivahteista! Ruokaisaa oli salaatin kuitenkin oltava - pelkällä pupunruualla en elä eikä syömismahdollisuuksia ole ihan alvariinsa, joten sekoitin salaattini riisinuudeleista, kanasta ja maapähkinöistä tuoreiden vihannesten ja yrttien ohella. Täyttävää mutta samalla kesäisen kepeää. ...

Broilerin jauheliha on viime kuukausina löytänyt tiensä keittiöömme erilaisten pyöryköiden ja salaattien muodossa. Uutena reseptinä silmiin tarttui terkkarin vastaanotolla luetusta naistenlehdestä ohje Gwynethin kanasalaatille. Yleensä suhtaudun aika skeptisesti (ainakin takavuosina) erikoisista dieeteistään tunnettujen julkkisten ruokaohjeisiin, mutta maapähkinävoilla maustettu, aasialaistyylinen salaatti kuulosti ihan aidosti hyvältä. Eilen tein salaatin, räpsäisin siitä nopeasti kuvat (joista jälkeenpäin tarkasteltuna unohdin korianterin) ja laitoin osan riisin kera ihmispoikasen lautaselle. Vasta sitten ennätin maistamaan sitä itse, ja tajusin, että vaikka salaatti oli hyvää ja taapero söi sitä mielellään, oli se ehkä hiukan mietoa omaan makuuni. Niinpä ropsuttelin loput kanaseokset takaisin pannuun ja jatkoin hieman maustamista, jolloin lopputuloksesta tuli minun mielestäni vielä originaalia parempi. Allaoleva ohje on siis tämä jatkettu versioni, mutta alkuperäisen löytää esimerkiksi Tupla Kupla -blogista, josta minäkin sen kaivelin. ...

Ruokatrendien viuhuessa yksi juttu on ja pysyy meidän keittiössä, nimittäin thaimaalainen ruoka. Niin kuin varmasti monessa muussakin asiassa, mitä enemmän aiheeseen tutustuu niin sitä enemmän uutta tutkittavaa ja kokeiltavaa löytyy. Ketään ei varmaan yllätä, että meillä menee kalakastiketta useampi litra vuodessa ja limettejäkin ostetaan kelpo pussillinen melkein joka viikko. Monesti tulee myös tehtyä ihan vain jotain thai_tyylistä_, meikäläisiä raaka-aineita soveltaen mutta thaimaalaisia mausteita vapaalla kädellä hyödyntäen. Toisinaan tekee kuitenkin mieli tehdä ruokaa myös vähän enemmän pieteetillä, reseptiä seuraten ja hakien niitä ahaa-elämyksiä siitä, mistä joku tietty ruoka saa sille leimalliset ominaisuutensa. ...