Kana

Otsikossa piti lukea manteli_kala_, mutta kävikin niin, että isäntä soitteli kaupan kalatiskiltä kertoakseen, ettei lähimarketissa ollut mitään (!) alle kolme päivää sitten pyydettyä kalaa. En sillä hetkellä ollut kykeneväinen ajattelemaan jaloillani ja miettimään uutta kokkaussuuntaa, joten pyysin jättämään kalan kauppaan ja tuomaan muut listalla olleet tavarat. Niin sain sitten mm. pussin mantelilastuja, jotka oli tarkoitus käyttää siihen kalaan. Mutta onneksi sain myös kanaa, ja vahingossa jopa kahta eri sorttia. ...

Tämä mangokana syntyi pienenä kompromissina, kun yritin sovittaa kokonaisen kananpojan valmistusta sekä omiini että taaperon ruokamieltymyksiin. Lisäksi ruuan piti valmistua ilman, että keittiössä kuluisi kovinkaan paljon aikaa. Itse haaveilin tulisesta, mangolla höystetystä kanasta mutta lapselle ruuan piti olla hiukan lempeämpää. Niinpä päädyin hauduttamaan kanan miedosti maustetussa kookosliemessä ja maustamaan sen mangososeella, jättäen kuitenkin itselleni tilaa lisätä chiliä valmiiseen annokseen mielin määrin. Kompromissi terminä saattaa kuulostaa vähän negatiiviselta ja siltä, että loppujen lopuksi kukaan ei saa mitä haluaa, mutta tällä kertaa tilanne meni juuri toisin päin, minä ja lapsi saimme molemmat juuri sellaista ruokaa, mistä pidämme. ...

Blinien ja kaalipatojen lomassa alkoi taas tehdä mieli vähän raikkaampia makuja. Kaupasta keräilin kärryymme salaattiainekset sekä Naapurin maalaiskananpoikaa, jota on kehuttu useammassa lähteessä. Minäkin olen sitä pari kertaa jo kokeillut ja mieltynyt tuotteisiin, mutta valokuvien kanssa on ollut sellaista epäonnea (esim. joku söi ruuat ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan), ettei mitään ole vielä päätynyt tänne blogiin asti. Ainakin yksi hyväksi havaittu resepti odottelee kuitenkin hihassa parempaa luonnonvaloa tai pitkään ostoslistalla roikkuneen kirkasvalo- tai raksalampun hankkimista. ...

Tässä joku kerta taisinkin jo mainita, että (kieltämättä ihanien) jouluherkkujen välissä mieli ja vatsa haluavat vastapainoksi keveämpiä, raikkaita makuja. Niinpä meillä tunnutaan syövän joulukuussa ihan erityisen paljon aasialaistyylistä ruokaa, vaikka tykkäämme siitä kyllä aina muutenkin. Tällä kertaa oli vaikeuksia päättää, tehdäkö goi ga -tyyppistä kanasalaattia vai maapähkinänuudeleita. Salaatti vei voiton, mutta koska jääkaapissa ei ollut siihen ihan täysiä aineksia, syntyikin tarjolla olevista raaka-aineista jonkinlainen hybridi, aasialaissalaattia ja maapähkinäkanaa. Yhdistelmä olikin aivan ihana, täyteläinen kana teki salaatista ruokaisan, mutta kokonaisuus oli silti kevyt ja raikas. Harmittelimme isännän kanssa ainoastaan sitä, että teimme kanaa niin vähän, olisimme varmaan pystyneet syömään tuplasti ohjeen määrän - eli jos olet kovin nälkäinen, kannattaa broilerin määrä tuplata. Joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi, kun jouluruokaähky iskee! ...

Hyvää isänpäivää! Isännän ensimmäinen isänpäivä menee pitkälti töiden äärellä ja ruokailu hoituu koko perheeltä valmiissa pöydässä, joten kummempaa raportoitavaa ei isänpäiväherkkujen saralla ole. Lähinnä varasin hieman normaalia parempia aamiaistarvikkeita ja askartelimme ihmispoikasen kanssa isännälle kortin (sinänsä epäkiitollinen projekti, koska taloudestamme oli hukassa sekä kartonki sekä paperiliima - vaikka niitä aina on jossain). Arvelen, että monelle isälle maistuu isänpäivän ulkopuolellakin kuitenkin ihan perinteinen, miehekäs Sunday roast, eli uunissa kypsennettyä lihaa tai kanaa kera sopivien lisukkeiden. Me teimme sellaista viime (vai sitä edellisenä, apua miten aika rientää!) sunnuntaina. Minun Sunday roast -suosikkini on kokonaisena paistettu tipu, tällä kertaa ranskalainen, pakasteena ostettu luomubroileri ihan perinteisin maustein. Sitruunat olivat valitettavasti kotoa lopussa broiskua tehdessäni, lisäsin kuitenkin sitruunankuoren ja mehun ohjeeseen, koska minusta ne kuuluvat perinteiseen maustoon oleellisesti. Linnun kanssa uuniin meni kasa oman maan (eli omien ämpäreiden) pottuja, sadonkorjuuni jäi aika viime tippaan, mutta hyvänmakuisia potut olivat edelleen. Tällä kertaa tein linnun kaveriksi ihan vain salaattia, mutta toki vuokaan voisi lisätä myös vaikka ruusu- tai parsakaalia ja porkkanaa, niin koko ateria olisi ihan kirjaimellisesti samassa astiassa. ...

Tein loppuviikosta ihmispoikasen kanssa retken Hakaniemen halliin. Unohdin lähtiessä kotitossut jalkaan, mutta ei se menoa haitannut enkä erottunut perillä joukosta millään tavoin. Koska halli ei ole ihan kotinurkilla eikä sinne joka päivä tule lähdettyä, on mielessä yleensä jotain sellaista liha- tai kalapuolen ostettavaa, mitä ei meidän normikaupoista saa. Nytkin pakkasin kaikki talouden kylmäkallet kylmäkassiin ja hellettä uhmaten ostin reilun palan naudanrintaa, vähän kaloja ja broilerinsiipiä (jotka kaikki muuten selvisivät hienosti kotiin saakka). ...

Varmasti en ole yksin kun sanon, että jouluruokia ahdettiin niin paljon, että nyt tammikuussa kaivataan taas raikkaampia, uusia makuja. Vaikka ihan rehellisesti ottaen tänä jouluna jouluruuat eivät ollenkaan tulleet korvista normaaliin tapaan, en välttämättä vieläkään sylkisi kinkkuun tai lanttulaatikkoon jos niitä eteeni saisin. Joka tapauksessa, eilen tein pitkästä aikaa broileria ja halusin ympätä siihen vähän Kaakkois-Aasian makuja, joten täytin broilerifileet tahnalla jonka ristin thaipestoksi, makuinaan korianteria, pähkinää, limettiä ja niin edelleen. Täytteen lisäksi fileet saivat makua marinadista. Fileiden kanssa teimme raikasta nuudelisalaattia. ...

Joskus on kiva tehdä ruokaa hankalimman kautta ja pitkän kaavan mukaan, mutta suurimman osan ajasta arvostan kyllä suuresti, jos puuha on mahdollisimman vaivatonta ja tiskiäkään ei tulisi ihan tolkuttomasti. Männäviikolla taiteilin itselleni marokkolaishenkistä - huom. henkistä, koska mausteiden kanssa mentiin ihan vaan sillä, mitä kotoa ja lähisiwasta löytyi - uunibroileria, jossa koko ateria valmistui samassa paketissa, nimittäin broiskun sisällä. Lintu sai täytteekseen kasvispitoisen couscousin, joka sai mukavasti osakseen paistomehuja ja makuja uunissa muhiessaan. Koostumuskaan ei mennyt liian puuroksi. Mukavaa oli, että broilerin sai tehtyä uunivalmiiksi jo etukäteen, ja itse valmistus oli sitten todella helppoa, kunhan otti linnun ajoissa huoneenlämpöön ja laittoi uuniin. Tiskiäkään ei tullut kuin broilerin valmistusastia, leikkuulauta sekä kattila, jossa esivalmistin couscousin. ...

Ihanaa, ensimmäinen päivä tänä keväänä kun saa nostaa läppärin ja itsensä pihatuoliin ja kirjoitella auringonpaisteessa! Viis siitä, että näytöltä ei tahdon nähdä juuri mitään, nyt on kevät :) Keväiseen moodiin sopivasti testasin Soppaa ja silmukoita -blogin vietnamilaisen goi ga -kanasalaatin. Sitä on kehuttu hurjasti, ja ainakin Chez Jasulta löytyy versio samaisesta reseptistä. Itselleni vietnamilainen keittiö ei ole erityisen tuttu, mutta thai-keittiöstä inspiroituneena teemme isännän kanssa tuon tuostakin kaikenlaisia salaatteja, joiden autenttisuuden osumatarkkuus joko Thaimaahan tai naapurimaihin todennäköisesti vaihtelee. Päällisin puolin tämäkin ohje vaikutti hyvin samantyyppiseltä kuin aiemmin tehdyt salaatit, mutta ilmeisesti mittasuhteet olivat sen verran erilaiset, että maku oli kuitenkin ihan omanlaisensa. ...

Osana säästäväisyysteemaa olen pyrkinyt entistä tarkemmin säästämään tähteeksi jääviä luita sun muita roippeita, joista voi myöhemmin keitellä liemen. Kunnon kitupiikki säästäisi myös vihannesten ja juuresten kuoret samaan tarkoitukseen, mutta tuntien juuresten muutenkin edullisen kilohinnan sekä oman taipumukseni hukata asioita pakastimeen, en ole ihan niin täysillä heittäytynyt säästämiseen. Liha- ja lintuliemiä tykkään kuitenkin tehdä, niistä saa kotona ihanan maukkaita ja vaivaa ei ole nimeksikään. Pussillinen fasaaninluita pääsi viime viikonloppuna kuitenkin pakastimesta liemikäyttöön, kun tein kanalientä khao man kaihin. Olin joka tapauksessa keittämässä samaan tarkoitukseen muutaman broilerinkoiven, joten jatkamalla keitinlientä fasaanilla sain aikaan kunnon satsin lientä, josta riitti myös pakastimeen. Fasunluihin kuului aiemmin paahdettu kokonaisen linnun lihaisa ranka sekä parin erillisen koipisetin luut. Halusin liemestä aika yksinkertaisen, joten en käyttänyt mausteena kuin pari porkkanaa, yhden sipulin sekä suolaa. Fasaani ei ole kovin voimakkaan makuinen lintu, joten en sinänsä huomannut eroa “pelkän” kanaliemen ja tällaisen sekoituksen välillä, mutta siitä huolimatta liemestä tuli erittäin maukas, ja se sopi ihanasti ryystettäväksi keitetyn koipilihan kanssa. ...