Kana

Vaikka nyt alkaa jo tuntua siltä, että kevättä on ilmassa, on minulla ollut hirveä matkakuume johonkin kaukaiseen ja erityisesti lämpimään paikkaan koko viikonlopun. Ajatukset ovat kovasti vaeltaneet myös muutaman vuoden takaiseen kesään, jonka vietimme isännän kanssa Chiang Maissa Thaimaassa. En ole varmaan koskaan syönyt niin hyvin! Matkakuumetta lääkitsemään - tai kenties villitsemään - kaivoin jääkaapista paketin maustamattomia broilerinkoipia. Olin ajatellut tehdä niistä jotain ihan muuta, mutta matkakuumeissani muutin mieleni ja tein mukaelman khao man kai:sta, yksinkertaisesta höyrytetystä kanasta riisin, liemen ja dippien kanssa. Kyseistä herkkua söimme useampaan otteeseen lounaaksi pienissä katukuppiloissa viitottuamme ensin ummikkoina tilauksemme ja oltuamme täysin pihalla siitä, mitä olisimme oikein saamassa. Eteemme kannettiin höyrytetty, viipaloitu kanan rintafile, riisiä ja erillinen kuppi kanalientä. Mukana tuotiin paria erilaista dippiä ja raikastuksena kurkkuviipaleita. Joskus annoksen mukana tuotiin myös pala kananmaksaa. Kovin yksinkertaista, mutta mukavaa näperreltävää. Ja hyvin, hyvin taloudellista sekä Thaimaassa että kotona tehtynä! ...

Isäntä söisi pastaa useamminkin, mutta minä en ole niin fani. Poisluettakoon tomaattiset mereneläviä sisältävät pastat, niitä voisin syödä joka päivä. Jääkaapissa ei tänään ollut kuitenkaan simpukoita, vaan paketti broilerin rintafileitä ja käyttämättä jäänyt puolen litran kuohukerma, joten niillä mentiin. Makua toi ruokalusikallinen dijon-sinappia, ja pastan kypsensin ensin lihaliemessä ja lopuksi kastikkeen kanssa pannussa, antaen sen imaista maut kermaisesta kastikkeesta. Syntyi ihan tuikitavallinen, ei erityisen esteettinen (kuten kuvasta näkyy) ja ihan ähkytuhti kanapasta, joka ei vieläkään noussut mieliruuaksi, mutta oli kuitenkin oikein kelpo arkiruoka. Kermamäärän vuoksi ei ehkä ihan joka päiväksi. ...

Joskus käy niin hyvä tuuri, että vaikka jääkaapissa on eri raaka-aineet, kuin mitä siellä piti olla, ja vaikka joutuu muuttamaan suunnitelmia lennossa, niin ruuasta tulee silti aika hyvää. Eilen kävi juurikin niin: tarkoitus oli tehdä nopeahko kalaruoka, johon kala oli vielä ostamatta. Vietimme aurinkoisen ja seisojalle erityisen mieluisen rantapäivän anopin mökillä, mutta lähtiessämme huomasimme, että kello oli ehtinyt vierähtää emmekä varmaan enää ehtisi kaupan kautta kalaa hakemaan. Tiesin jääkaapista löytyvän paketin erehdyksessä ostettuja, marinoituja broilerinkoipia, mutta ajatus niistä sellaisenaan ei houkuttanut. Pienellä tuunauksella koivista saatiin kuitenkin oikein maistuvia, sellaisia, mitä voi tehdä uudestaankin. ...

Ostosreissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Isännän piti mennä parturiin, minun samalla kyydillä halliin ribsejä ostamaan. Herätysteknisten ongelmien vuoksi minä en selvinnytkään samalla ovenavauksella liikkeelle, joten sovimme, että isäntä tuo ribsit tullessaan. Mutta kuinkas kävikään, kauppias pakkasi ei-niin-kovin-lihapalasavvylle isännälle mukaan paksua grillikylkeä kylkiluiden sijaan. Ja tiukkapipoinen emäntä päästi muutaman huokauksen kotona, kun piti nyt ihan ruveta tekemään uusia suunnitelmia. Muuttuva tilanne, tuo suuren henkilökohtaisen kriisin paikka ;) Onni onnettomuudessa, hallista oli tarttunut mukaan myös kanansiipiä, jotka sai vikkelästi grilliin. Kanansiivet ovat (ainakin meidän) perusruokakaupoissa lähes poikkeuksetta marinoituja, joten oli kiva päästä tekemään marinadi itse. Paitsi siinä kohdassa, kun marinadi alkoi kiehua ja jakaa hyvin tulisia chilihöyryjä, ja minä pääsin kuvittelemaan, millaista olisi olla pippurikaasun kanssa tekemisissä. Tai no, en yhtään tiedä millaista se olisi - enkä haluakaan tietää, kiitos vaan - mutta chilihöyryni saivat vedet valumaan silmistä ja nenästä, ja kunnon yskänkohtaukset ilmoille. Maltillistin chilin määrää tähän ohjeeseen, vaikkei minunkaan lopullinen marinadini ollut yhtään tulinen; ilmeisesti kaikki tulisuudet kaikkosivat höyryjen mukana :) ...

Tuppaan jämähtämään asioihin, kun saan ajatuksen jostain, mitä haluaisin syödä. Näin hiljattain erään ravintolan ruokalistalla täytettyjä kanansiipiä, ja vaikka kyseiseen ravintolaan ei tullutkaan mentyä, enkä edes muista millä olivat siipensä täyttäneet, jäi ajatus kytemään jonnekin takaraivoni ruokamuistilokeroihin. Sieltä se taas pulpahti esiin, kun eilen mietin, mitä jääkaapin antimista valikoisin grilliin. Siipiä ei ollut, mutta päätin testata broilerinkoiven täyttämistä, jotain oli saatava täyttää meni syteen tai saveen ;) Täytteeksi valikoitui couscous, koska ajattelin sen pysyvän turvallisesti koiven sisällä kuumassa grillissä. Couscousin sekaan nakkelin jämiä mehevöittämään lopullista täytettä; maapähkinävoilla höystetyistä nuudeleista yli jääneitä kevätsipulinvarsia sekä omenaa. Koipien ulkopinnalle sudin grillauksen aikana yksinkertaista barbecue-tyyppistä kastiketta, mutta niihin sopisi melkein millainen soosi tahansa, vaikkapa hyvän oliiviöljyn, sitruunan ja hunajan sekoitus. ...

Hävikintorjuntakampanja mielessä tyhjensin naama punaisena jääkaapin sisältöä loman jäljiltä - olkoonkin, että osa pöperöistä olisi varmasti mennyt kaupaksi jos emme olisi lomilla olleet, kuusi purkkia rahkaa, yksi melkein kokonainen salaatinkerä, sekä kokonaiset maito- ja piimätölkilliset olivat hieman turhan paljon. Vaikka en “virallisiin” kampanjablogeihin lukeudu, olen niin kitupiikki, että inhoan aina tuhlata ruokaa roskiin. Ehkä nyt sitten uusin voimin ja puhtaalta pöydältä, toivottavasti :) Onneksi joistain jämistä kuitenkin tulee tehtyä ruokaa, ja onneksi jotkut jämät säilyvät puoli elämää, vaikkei niitä jatkuvasti käyttäisikään. Campasimpukka kyseli taannoin blogissaan jämämaapähkinävoin käyttötapojen perään, ja meilläkin toisinaan lojuu avattu purkillinen jääkaapissa, tällä kertaa laskujeni mukaan viime vuoden puolella ostettu. Tähän nuudelireseptiin saa mukavasti tuhottua muutaman ruokalusikallisen maapähkinävoita, ja ruokakin valmistuu alta aikayksikön. Alkuperäinen inspiraatio on Noble Pigiltä, mutta en ole oikeastaan tehnyt samaa ruokalajia, vaan tarjoillut nuudelit lämpimänä ruokalajina. ...

Gumbo on ollut ruokakuntamme toivomuslistalla jo pitkään, joten kun lauantaiksi luvattiin sadekeliä, päätin ottaa tuon louisianalaisen padan vihdoin projektiksi. Mielikuvani gumbosta oli oranssinpunainen, mausteinen liemi, jossa on jotain pitkään hautunutta lihaa tai ehkä mereneläviä, mutta juuri sen valaistuneempi en aiheesta ollut, koska en ollut sitä koskaan maistanut. Joku saattaisi sanoa, ettei kannata kokeilla jotain, mistä ei tiedä, miltä sen edes kuuluisi maistua, mutta en nyt voinut päästää irti gumbosuunnitelmasta sen kerran päätettyäni. Nyt omaa versiotani syötyäni en vieläkään ole viisaampi “oikean” gumbon mausta, mutta ihan älyttömän hyvää tästäkin tuli, oli lähelläkään aitoa tai ei! :) ...

Otsikon oli tarkoitus kuulua “banaaninlehdessä höyrytetyt kanankoivet”, vähän samaan tyyliin kuin aiemmin tekemäni kuha, mutta kuinkas kävikään, pakastimesta kaivamani banaaninlehdet eivät enää tehneet yhteistyötä. Viikattua, jäistä lehdenjämää ei saanut avattua, vaan se hajosi liian pieniksi palasiksi minkään muun kuin herneen paketointiin. Onneksi lähimuistissa oli ihanan Siskot kokkaa -blogin paperiin kääritty kala, jonka innostamana paketoin koivet mausteineen leivinpaperiin banaaninlehden puutteessa :) Vaikka lehti vaihtui paperiksi, makumaailma pysyi Aasiassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Harmillisesti Santa Marian extra creamy -kookosmaito ei ollut minun suuhuni kermaista, vaan maistui normaalia pliisummalle kookosmaidolle, jota on teollisesti saostettu. Lisäksi se juoksettui klönttiseksi uunissa, mitä en muista aiemmin tapahtuneen muiden merkkien kanssa. Jostain syystä kookosmaito on muutenkin sellainen tuote, että kalliimmat brändit ovat olleet minun makuuni melkein järjestäin kehnompia, ja parhaat tuotteet ovat löytyneet kaupan halpisbrändeistä tai - vähemmän yllättäen - aasialaiskauppojen hyllyistä. Mutta makuasioitahan nämä ovat, vika voi hyvin olla tässäkin kitupiikissä ;) ...

Sunnuntai oli siivouspäivä. Isäntä ja seisoja lähtivät koirapuistoon auringonpaisteesta nauttimaan, ja minä jäin puunaamaan kaikenlaista ällöttävää keittiöstä - ei erityisen fiksu työnjako nyt, kun jälkeenpäin asiaa ajattelen ;) Mutta olipahan mukava kokata sunnuntairuuat keittiössä, jossa ei tarvinnut raivata itselleen työskentelynurkkausta pöydillä lojuvien kippojen ja kuppien, koirankarvan ja ties minkä keskelle. Tunnustan, meillä kyllä siivotaan melko ahkerasti mutta sotketaan vielä ahkerammin! Ohjeesta riittää kahdelle kevyen lisäkkeen (meillä linssisalaattia, jonka ohjeen laitan jakoon lähipäivinä) kera, tai kolmelle jollain tuhdimmalla lisäkkeellä, esim. valkosipuliperunat toimivat hyvin. ...

Tulevan viikonlopun ruokatoivomuksia kysellessäni isäntä kiteytti tänään hyvin sen, mikä on ilmeisesti meillä molemmilla ollut ainakin alitajuisesti mielessä: “ei tekis mieli sellaisia raskaita makuja, voitaisko tehdä jotain vähän raikkaampaa?” Kyllähän meillä muutenkin syödään aika tuhdisti ja voi olla, että sikapainotteinen edellisviikonloppukin vaikutti asiaan, mutta jotenkin tuntuu, että haudutettua lihaa ja erilaisia keittoja alkaa tulla välillä korvistakin - olisikohan kohta jo kevään ja uuden ruokasesongin aika saapua? Kevättä odotellessa tein nopeaksi arki-illalliseksi lämpimän salaatin, johon tuli vihreän salaattipohjan lisäksi paistettuja vihanneksia ja juureksia, kanaa (siis broileria) ja hunajalla sipaistua vuohenjuustoa. Talvella salaattien ongelmana ovat usein olleet kelmeät, mauttomat vihannekset, mutta paistoksen muodossa maku piristyi kummasti. Sitruunainen salaatinkastike ja suolaisen vuohenjuuston ja makean hunajan yhdistelmä toivat vielä lisää pirteyttä ja makua kokonaisuuteen. Jälleen hieman kesää talven keskelle, puhumattakaan päivän kasvisannoksista! ...