Kastikkeet

Tässä reseptissä yhdistyvät kaksi asiaa, jotka saavat sukat pyörimään jaloissani. Suola ja sitruuna. Sitruuna on aina ollut yksi suosikkiraaka-aineitani, ja viime aikoina sen käyttö tuntuu vain lisääntyneen. Laskeskelin, että taloudessamme kuluu vähintään kuusi sitruunaa joka ikinen viikko. Lisäksi olen ihan toivoton suolahiiri, joten toissasyksyisestä Glorian Ruoka & Viinistä (7/2019) löytynyt resepti oli minulle aivan ohittamaton. Yksinkertainen ohje on niin helppo, että oikeastaan onnistumiseen tarvitsee vain malttia - ja se onkin vaikeaa, sillä suolassa maustuvia sitruunoita tekisi mieli maistella ihan joka päivä! ...

Alkukevät saa minussa yleensä liikkeelle innostuksen Lähi-idän keittiötä kohtaan. Pääsiäisen lähestyessä teen lampaan kaveriksi tahnoja ja mausteisia salaatteja linsseistä, kvinoasta ja bulgurista. Tänä vuonna ihastuin tähän munakoisotahnaan niin paljon, että sitä on tullut tehtyä myöhemminkin keväällä, eikä loppua näy. Baba ghanoushia monelta osin jäljittelevän tahnan juju on saksanpähkinöissä, jotka tekevät siitä mahtavan täyteläisen ja ruokaisan. Valmistuskin on helppoa, munakoisot paahdetaan ja sen jälkeen kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Omaan makuuni pidän tahnasta hieman voimakkaampana ilman maitotuotteita, mutta koko perheelle tehtäessä pehmennän makua muutamalla ruokalusikallisella paksua kreikkalaista jugurttia. Tahna sopii dipiksi lähes mille vaan, mutta maistuu hyvältä myös sellaisenaan lusikoituna. ...

Kanansiivet maistuvat meillä naposteltavana tai iltapalana lähes milloin vain. Kelpuutan mukisematta myös tietyt teolliset variaatiot, mutta mielelläni teen siipiä itsekin. Siinä missä valmissiivet syödään yleensä salaa lasten käytyä nukkumaan, kestävät kotitekoiset hieman paremmin päivänvaloa. Nyt tein niitä viikonloppulounaaksi korealaisella gochujang-chilitahnalla maustettuna. Mukaan vihannestikkuja sekä pari dippiä, ja kasassa oli sormiruokaa koko perheelle! Gochujangia on viime aikoina näkynyt resepteissä melkein kyllästymiseen saakka, mutta hyvin koukuttava tuo happaman ja tulisen yhdistävä tahna on. Sen ilmestyttyä suomalaistenkin markettien hyllyihin on sitä löytynyt myös minun jääkaapistani. Viikolla jäi valokuvausteknisten haasteiden vuoksi julkaisematta toinenkin resepti, jossa gochujang on oleellisessa osassa. Erityisen ihanaa tahnassa on mielestäni se, että se tarjoaa oikomismahdollisuuksia, kun vaikkapa mieliteko saada kimchiä iskee (täysin mahdollinen skenaario). Tulisuus ei ole ylenpalttinen, mutta lapsille sekoitin pikaisesti kuitenkin oman, lempeämmän marinadiversion, johon tuli mm. hunajaa ja seesamiöljyä. Yllätyksekseni kaksi kolmasosaa talouden lapsista söi kuitenkin myös mausteisempia siipiä hyvällä ruokahalulla. Se on onnistuminen, sanon minä. ...

Kesäaikana meillä syödään paljon ikisuosikkeja, perinteisiä kausiherkkuja kuten uusia perunoita ja silliä, herneitä ja mansikoita tai varhaiskaalista tehtyä pataa, jonka resepti löytyy täältäkin. Niistä ei valitettavasti kerry kovin paljon uutta blogattavaa, mutta kesä on lyhyt ja haluan nauttia siitä täysin siemauksin. Usein katamme kesällä myös meze-pöydän. Muiden maiden makumuistot lämmittävät talvellakin, mutta kesällä auringon paistaessa ne pääsevät minusta parhaimmilleen. Toivoisin niiden myös lievittävän matkakuumetta, mutta usein ainakin itselleni käy kyllä toisin päin, koska viime vuosina emme ole juuri ulkomaanreissuja tehneet. Makuja saa onneksi toistettua myös kotioloissa. ...

Kirjoitin jo aiemmin munakoisotahnasta, jota tein pääsiäisenä. Samaan pöytään valmistin toisenkin tahnan, vihreän paprikatahnan, josta tuli mielestäni todella onnistunut. Ajatuksissani oli jotain muhammara-tahnan tai paprika-fetatahnan kaltaista, mutta en kumpaankaan ehtinyt vilkaista erikseen reseptiä, joten säveltelin tämänkin ruoan sitten ulkomuistin ja senhetkisten mielitekojen mukaan. Jonkinlainen välimallin ratkaisu siis; paahdettua paprikaa, hunajaa, kanelia, fetaa, saksanpähkinöitä ja lehtipersiljaa. Ja reippaasti oliiviöljyä ja sitruunaa. Yleensä välimallin ratkaisut eivät oikein ota tuulta alleen, mutta tämä tahna hupeni viimeiseen pisaraan. ...

Melkein joka kevät innostun valmistamaan erilaisia kasvistahnoja sekä pavuilla höystettyjä salaatteja. Miksi juuri keväisin, en tiedä. Mutta tuttuun tapaan pääsiäisenä oli pöydässä sekä tahnoja että salaattia, jossa tällä kertaa tähtenä toimivat kikherneet. Salaattiin palaan vielä tuonnempana erikseen, mutta aloitetaan tällä kertaa munakoisotahnasta. Munakoisosta on viimeinkin tullut ystäväni. Olen sitä aina syönyt ja silloin tällöin valmistanutkin, mutta jotenkin olen aina pitänyt sitä hieman pliisuna ja tunkkaisena. Vasta viimeisen vuoden aikana munakoiso on hiljalleen noussut suosikkeihini muutaman ihanan reseptin myötä, enää se ei ole vain yksi komponentti muiden joukossa. Pääsiäisenä tein munakoisosta baba ganoush -tyylistä tahnaa, joka toimi muutaman muun tahnan ohella kastikkeena lampaanpaistille. Olin ajatellut tehdä tahnan jotain reseptiä käyttäen, baba ganoush on kuitenkin klassikko, mutta itselleni tyypilliseen tapaan olin ruuanlaittohetkellä sen verran kiireinen, etten ennättänyt tutkimaan reseptejä. Niinpä tein tahnan osin ulkomuistista ja osin sen mukaan, mikä tuntui hyvältä, eikä lopputulokseen tarvinnut pettyä, tahnasta tuli samaan aikaan pehmeä, mausteinen ja raikas. Minä käytin pienen savuisuuden hakemiseen savupaprikaa, mutta jos olet viitseliäs, voi munakoison kypsentää uunin sijaan grillissä, jolloin se saa savuisuutta myös itseensä. ...

Ensitapaamiseni härkäpapurouheen kanssa ei ollut kaksinen. Avatessani rouhepaketin muistuttivat sisällä olevat kuivat rakeet mielestäni jotain, millä ruokitaan lemmikkijyrsijöitä, ja muutaman rakeen laajuinen makutesti lähinnä vahvisti mielikuvaa. Tämän huikean myyntipuheen jälkeen lienee reilua kertoa, että vasta sitten ryhdyin tekemään tuotteelle maustamistestejä, ja sen positiiviset ominaisuudet alkoivat tulla paremmin esille. Nyt olemme rouheen kanssa jo ystäviä; sen valmistus on yhtä helppoa kuin pussinuudeleiden mutta huikean 47% proteiinipitoisuutensa ansiosta se pitää nälkää huomattavasti paremmin. Se on ansainnut vakituisen paikkansa kuivakaapissa muutenkin kuin pikaisena hätävarana. ...

Keväällä kirjoitin vierailustani Persian Ravintolaan Espoossa ja siitä ihanasta munakoisotahnasta, joka jäi mieleeni ravintolan parhaana antina. Iranilainen / persialainen keittiö on itselleni sangen vieras eikä muutenkaan niin voimakkaasti esillä kuin monet muut itäisen Välimeren ja Lähi-idän keittiöt tällä hetkellä, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tämän herkullisen ja hieman erilaisen tahnan tekoa myös kotona. Googlen avulla opin, että 1) tahnan juju on mausteiden ohella kermaisuutta tuova hera (kashk) ja 2) tähänkin ruokaan on reseptejä yhtä monta kuin kokkejakin, joista varmasti jokaisen (äidin tai isoäidin) versio on juuri se autenttisin ja paras. Valmistusvinkkejä otin mm. täältä ja täältä, mutta mitään yhtä tiettyä ohjetta en noudattanut. Valitettavasti en myöskään onnistunut löytämään meikäläisistä etnokaupoista valmista heraa (arvelen, että urheiluosastojen proteiinijauhe ei ole ihan sopivaa kokkaukseen), mutta korvasin sen yhdessä reseptissä suositellulla ranskankerman ja maidon yhdistelmällä, jolloin ihan normimarketistakin sai kaikki dippiin tarvittavat ainekset. ...

Korealainen gochujang-chilitahna taitaa olla tämän vuoden sriracha, niin paljon sitä näkyy nyt ruokaohjeissa. Eikä ihme, fermentoidussa tahnassa on ihan omanlaisensa maku ja se taisi meillä rantautua isoihin marketteihin alkuvuodesta. Meidänkin jääkaappiin on eksynyt (nyt ahkerassa käytössä) oleva purkillinen, vaikken aiemmin ole blogissa asti tahnaa käyttänytkään. Taannoin kokeilin sekoittaa tahnaa majoneesiin ja sain siitä onnistuneen makulisän lohen ja kurkun kaveriksi makirulliin, nyt savustin raakapakasteena ostamiani tiikerirapuja ja valmistin tahnasta samantyyppisen, erittäin yksinkertaisen dipin. ...

Ruokalehdissä on viime vuosina vuolaasti kehuttu sherryä sienten kaverina. Aina on tehnyt mieli testata, mutta en ole raaskinut kuitenkaan pulloa ostaa, kun olen arvellut sen jäävän kaapin perälle pölyyntymään. Alkukesästä ostin kuitenkin testipullon sherrysillin tekoa varten, ja koska pölyä alkoi pullon pintaan jo kertyä ennusteeni mukaisesti, nyt oli hyvä aika käyttää sherryä myös sieniruokaan. Samalla sain kulutettua toista pölynkerääjää eli viime vuoden kuivattuja mustatorvisieniä, joita edelleen lymyää kaapeissa viime vuoden mahtisaaliin jäljiltä, vaikka uusikin torvisienikausi on jo alkanut. ...