Kastikkeet

Blogia seuraava on saattanut huomata, että olen välttänyt uunin päälle laittamista kuin ruttoa viime aikoina; en koskaan valittaisi liian kuumasta kesäkelistä, mutta sisäilmaa en viitsi turhaan lämmittää kolmeenkymppiin ;) Eilen vähän viileämmän kelin vallitessa tehtiin vaihteeksi kuitenkin uuniruokaa: ihan klassista, sisältä kauniin punaista paahtopaistia, perunoita sekä kermaista viherpippuri-konjakkikastiketta. Ja miten hyvältä ne maistuivatkaan pitkästä aikaa! Paahtopaistin ohje löytyy vanhemmasta tekstistä, tällä kertaa jätin vain jälkimarinoinnin pois ja viipaloin paistin sellaisenaan, kun se oli uunista tultuaan hieman jäähtynyt ja vetäytynyt. Siitä ei vaan pääse mihinkään, että yksinkertainen on kaunista, ja sama pätee myös paahtopaistiin. Suolaa, pippuria, ja ainoana ekstrana hieman valkosipulirouhetta. ...

Oman pihan härkäpapuja ei ole montaa tullut ainakaan toistaiseksi, mutta onneksi isoja valkoisia papuja (jotka ilmeisesti ovat sama asia) löytyy myös kaupasta sekä purkki- että kuivatavarana. Askartelin niistä viime viikolla porkkanasämpylöiden pariksi ihanan samettista paputahnaa, johon ohje ja inspiraatio löytyi Suolaa ja hunajaa -blogista. Mittasuhteissa ja yrttivalinnoissa sooloilin kuitenkin oman maun ja pihan tarjonnan mukaan, laitoin sitruunamelissaa, persiljaa ja korianteria. Papujen oma maku on sen verran neutraali, että mikä tahansa rakenteeltaan pehmeähkö yrtti sopinee joukkoon, näkisin ainakin mintun tai basilikan maistuvan tahnassa aivan mainiolta. ...

Urani kaupunkiviljelijänä ei oikein tänä vuonna lähtenyt käyntiin. Yritin siemenistä kasvattaa pientä kotikasvimaata ensin alkukeväästä sisätiloissa ruukuissa, ja sittemmin ulkona pihamaalla ja yrttipenkissä. Ensimmäiset yksilöt menehtyivät jo sisällä. Muut sain kukkapenkkiin asti, kunnes seisoja ystävällisesti kävi alkukesästä tonkimassa puolet yrttipenkistä terassin puolelle. Pienistä taimenaluistani oli pakko julistaa suurin osa joko kuolleiksi tai kadonneiksi. Lehtikaali jäi, mutta siihen iskivät sitten ötökät, ja nyt siitä on jäljellä pari pientä rankaa - hengissä se tosin on, joten katsotaan, jos uudet lehdet lähtisivät vielä kasvamaan. Olin alkukasvatusruukuista dumpannut ylimääräistä multaa pihan perälle (tai ehkä keskelle, meidän nurmialueemme on noin kuusi neliömetriä) ja ilokseni huomasin, että joku sitkeä basilika lähti sieltä vielä puskemaan, mutta se kohtasi karun loppunsa, kun isäntä leikkasi nurmikkoa. Nyt odotan vain, milloin viherpeukalouteni palkitaan vuoden kaupunkiviljelijä -palkinnolla ;) ...

Viime viikon menin aika lailla tukka putkella, ja vietin töissä aikaa kellon ympäri. Väliaikainen tilanne, mutta aiheutti sen, ettei ruuanlaitolle jäänyt kovin montaa ajatusta, eikä tietokoneenkaan edessä huvittanut suuremmin enää istua, kun kotiin asti selvisi. Minä se tiedän, kuinka viettää kesää… ;) Viikonlopun kunniaksi sentään taas lauantaina grillattiin (sateessa, mutta grillattiin kuitenkin). Ei mitään uutta tai ihmeellistä, vaan lohifilettä. Lisukkeita miettiessä tulin ajatelleeksi, että ne ovat oikeastaan se osa grillausta, johon ainakin itse kaipaan välillä (usein) ideoita. Erityisesti, koska me grillataan vähintään viikoittain huhtikuusta syyskuuhun, eikä ihan joka kerta halua laittaa lautasen reunalle niitä samoja juttuja. ...

Oho, nyt on jo heinäkuu. Ja Kärähtäneiden olemassaoloa on ehtinyt kulua puoli vuotta! Helppo muistaa, koska ensimmäisen tekstin hernekeitosta nakuttelin kasaan uudenvuodenpäivänä, kamalan rumalla (sinänsä herkullisen sopan) kuvalla varustettuna :D Muutenkin sormet ovat jo alkaneet syyhytä päästä vähän siistimään ulkoasua, ottaa rakeinen valokuva pois taustalta ja niin edelleen. Ja kategorisointikin voisi olla loogisempi… Mutta ne ovat varmasti ikuisuusprojekteja, innostun sitten jonain päivänä :) Tämänpäiväisestä tekstistä tulee ihan eka kirjoitus sikäli mieleen, että lopputuotos on esteettisyydeltään vähän samaa luokkaa kuin hernekeitto tai vaikkapa raparperikiisseli ;) Kummastakaan ei ole kuitenkaan kyse, vaan vihreästä thai-dipistä, jota muutaman vuoden takaisella Thaimaan-reissulla sai aina grillattujen merenelävien, sekä usein myös hot potien kaverina. Samaa soosia ei ole tullut kotimaassa vastaan, joten ostin tuliaisiksi pullollisen - se ei kuitenkaan yhtään vastannut ravintoloissa saatua tuoretta dippiä, joten käyttämättä jäi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ei reseptikään ole tullut aiemmin vastaan, mutta nyt siihen vihdoin törmäsin foodgawkerin kautta She Simmers -blogissa. ...

Taas kotona odotti iso kasa edellisellä viikolla ostettuja tomaatteja, kun tulin kaupasta kotiin uuden tomaattipussukan kanssa. Ja taas piti keksiä niille vanhemmille yksilöille jokin loppusijoituspaikka. Jäiköhän hävikkiteema vähän päälle? Mieleen pulpahti kantakotini entisen naapurinrouvan tomaattinen salaatinkastike, jonka reseptistä ei ollut harmainta aavistusta. Ja taisin olla yksitoista, kun viimeksi kastiketta söin. Olin kuitenkin jo kaivellut toista käyttötarkoitusta varten monitoimikoneen esiin, joten miksikä en samalla vaivalla olisi kokeillut kastikettakin. Vaivalla ihan kirjaimellisesti, koska monitoimikone on nähnyt parempiakin päiviä ja siihen pitää aina yksi murtunut pala kikkailla jotenkin epämääräisesti paikoilleen, muuten koko laite ei käynnisty. Unohtamatta puuttuvaa kannenpalaa, joka takaa, että ruokaa päätyy myös pitkin seiniä. Mutta ei siinä muuten ole mitään vikaa, sanoo nainen, joka joskus käytti useamman vuoden viinipulloa kaulimena - eikä siinäkään mitään vikaa ollut ;) ...

Vastoin suunnitelmia en selviytynytkään eilen ruokabloggaajien piknikille, mutta hellan ääreen raahauduin kuitenkin edes vähäksi aikaa. Ei nimittäin vaadittu kovia ponnistuksia huomata, että vaikka hävikkikuukausi loppui, potentiaalista hävikkiä kasvaa edelleen jääkaapin lokeroissa. Kaivoin esiin muutaman omenan, jotka näyttivät ihan syötäviltä, mutta pussien kyljestä selvisivät karut ostopäivämäärät: omput oli ostettu helmi- ja maaliskuussa! Kieltäydyin ajattelemasta, mitä kaikkia omenoihin on laitettu jos ne kolme-neljä kuukautta ostopäivämäärän jälkeen edelleen odottavat nahistumattomana syöjäänsä, mutta raakana en kuitenkaan halunnut laittaa niitä lautaselleni. Sen sijaan keittelin niistä tulisen chutneyn, jonka arvelin sopivan ainakin pulled porkin kanssa, tai miksei juustojenkin kylkiäisenä. ...

Lankalauantaina puuhattiin lähinnä kaikkea muuta kuin ruokaa, korjattiin polkupyöriä, kasattiin huonekaluja ja laitettiin vähän yrttipenkin tulevia taimia itämään, saa nähdä, mitä niille käy. Olen valitettavasti enemmän poro- kuin viherpeukalo ;) Illalla tuli kuitenkin kokeiltua yhtä ruokajuttua, hollandaisekastiketta, ihan ensimmäistä kertaa. Olin napannut jo ahneuksissani parsaa marketista (en edes uskalla arvata, mistä kaukaa se oli vihannesosastolle lennätetty), ja isäntä sattui vinkkaamaan hollandaisekastikkeen suuntaan, mikä sai minut tajuamaan, etten ole koskaan syönyt hollandaisea kuin pussista tulleena. Tykötarpeetkin löytyivät jääkaapista, joten epäterve uteliaisuus pakotti heti kokeilemaan ...

Pitkänäperjantaina teimme lampaankaretta isännän lohkoperunoiden, paistettujen kirsikkatomaattien ja tujakan salsa verden kera. Lampaan ohjeen laitan jakoon vähän myöhemmin, mutta ennakkona jaan jo tämän salsa verden ohjeen, koska se ansaitsee oman otsikkonsa :) Salsa verdestä on nimittäin tullut yksi meidän suosikkisooseista, se toimii niin paistetun kuin grillatunkin ruuan kanssa, riippumatta siitä onko kyseessä liha, kala vai kasvis. Annoksesta riittää teoriassa neljälle, mutta me ahnehdittiin se kaksin. Alun perin olen tainnut käyttää salsa verdeen pastanjauhajien ohjetta, eilinen vihersalsa syntyi puolestaan näin: ...