Kasvis

Kuvasta tuli turhankin samankaltainen Option kanssa, mutta purkkini oli vähän turhan iso, joten sivukuva olisi ollut kovin ruma… Pari ruokajuttua aiheuttavat minulle niin suurta riippuvuutta, että en voi lopettaa niiden syömistä, ennen kuin syötävää ei enää ole. Yksi on tuoreet herneet, ja toinen on kimchi. Erityisesti jälkimmäinen ei ole kaikkien mieleen, mutta minä vain olen hulluna kimchiin. Turha tulla kitisemään “mädästä kaalista”, eihän se nyt ole hapankaalia kummempaa! Muutaman kerran olen ennenkin tehnyt kimchiä, mutta menestys on ollut vähän vaihtelevaa. Useimmiten kiinankaali on jäänyt vähän raa’an tuntuiseksi, ja joskus taas maut ovat olleet liian pliisut. Joskus on käynyt myös niin, että kimchi on huvennut purkistaan pala palalta jo ennen, kun se olisi valmista… ...

Sosekeittojen kanssa en ole ihan päässyt sinuiksi. Ne ovat kyllä hyviä, jos joku muu ne tekee, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistun itse saamaan niistä liian mauttomia, liian laihoja, liian klimppisiä tai liian jotain muuta. Vähän sama vaivasi tätäkin soppaa, se jäi nimittäin liian laihaksi. Maku oli kuitenkin ihan tosi hyvä, eikä isännältäkään kuulunut palautetta vaikka saikin “vain” kasvissosekeittoa päivälliseksi. Positiivinen yllätys sosekeittojeni joukossa siis! Koskenlaskija kompensoi täyteläisyydellään keiton keveyttä, ja lipstikka - johon olen nyt kovin, kovin ihastunut - toi soppaan makua ja ryhtiä. ...

Tuntuu, että varsinaisia reseptikirjoituksia on ollut viime aikoina vähän harvakseltaan, vaikka kaikkea muuta kivaa sitäkin enemmän. Sen huomaa ruokavaliossakin, viime päivät on menty nopeasti wokatuilla broileri-vihannes-riisimössöillä; nekin ovat ihan kelpo muonaa, mutta eivät valitettavasti kovin inspiroivaa blogikamaa. Viikonlopulta jäi kuitenkin mieleen - ja valokuvaan - kauniin vihreä kaalilisuke, joka syntyi Kunnon Lenkki -kisan “tuotekehityksessä” yli jääneistä materiaaleista. Lisukkeesta tuli niin voimakaan vihreää, että siitä tuli mieleen kevät, vaikka muuten aika talvista settiä onkin. Pähkinät toivat kaalien lomaan lisätekstuuria. Aterian päätähtenä olleet talouskyljykset sopivat kaalilisäkkeen kanssa mainiosti! ...

…eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin itse teen :D Klassinen, ranskalainen sipulikeitto on kummitellut mielessäni syksystä saakka, kun Glorian ruoka & viini julkaisi hurjan herkullisen kuuloisen reseptinsä. Muutamassa blogissakin on näkynyt sipulikeitto-ohjeita hiljattain. Viime kauppareissun yhteydessä päätin sitten vihdoin tehdä sitä perjantairuuaksi, mikä olisi lämmittävämpää kylmänä talvi-iltana, ja vielä sniiduilulinjaankin sopivaa. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei homma ei kuitenkaan mennyt. Oppitunti numero 1: Jos tiedät, että ruoka kestää parisen tuntia valmistaa, älä kokeile sitä silloin, kun tulet töistä kaupan kautta iltakahdeksalta perjantaina, väsyneenä ja verensokeri jo hieman alhaalla. ...

Loppukesästä pidin parin-kolmen viikon kitupiikkikuurin, kun kaipasin talouteemme vähän enemmän kontrollia ja vähän vähemmän ihmettelyä siitä, mihin rahat hupenevat. Nyt vuodenvaihteen juhlien ja lomailujen jälkeen mieli tekee taas olla vähän tarkemman markan nainen. Perustelut säästämiselle ovat aika samantapaiset kuin edelliselläkin kertaa; haalin ruokakaupasta aika paljon tarpeetonta, ja hävikki harmittaa. Lisäksi huomaan vuosi vuodelta olevani tarkempi siitä, että saan rahoilleni vastinetta. Edullisistakin raaka-aineista löytyy hyviä, tuoreita ja eettisiä vaihtoehtoja, ja toisaalta taas näennäisesti arvokkaiden tuotteiden hinta-laatusuhde ei ole aina ihan kohdallaan. Ja on taustalla tietysti sekin, että vaikka taloudellista hätää ei sinänsä ole, löytyisi rahalle muutakin käyttöä, ja säästökohteisiin olisi mukava kerryttää kassaa nykyistä nopeammin. ...

Ihan kiva, ettei ole tarvinnut tämän joulun jälkeen miettiä, mihin survoisi viimeiset joulukinkun palat tai lanttulaatikon. Koska jotain muuta ollaan kuitenkin syöty ja melko reilustikin, piti viikolla tuhota vähemmän jouluisia potentiaalisia hävikinaiheita, mm. uudesta vuodesta jäänyttä, vähän jo nahistunutta korianteria sekä edellispäivän keitettyjä perunoita. Niistä syntyivät sairaan hyvät paistetut korianteriperunat. Annoksen juju oli siinä, että korianteria ei sekoitettu paistovaiheessa perunaan (tai edes valmiiseen annokseen silppuna), vaan se surautettiin erilliseksi salsaksi ja lusikoitiin mukaan tarjoiluvaiheessa, jolloin maut pysyivät raikkaina ja toivat kontrastia itse perunoihin. Oikeastaan salsaan voisi tunkea muitakin yrtinjämiä, ainakin basilika ja persilja sopisivat ihan mainiosti. Savustetun paprikan, limetin, chilin ja korianterin makuyhdistelmä teki kokonaisuudesta meksikolaishenkisen ja oli tosi, tosi hyvää, vaikka itse kehunkin! ...

Ruusukaali on nyt suuressa huudossa. Se on kiva, koska samalla tulee esiin lukemattomia minulle uusia valmistustapoja. Olen nimittäin häpeällisesti - tosin varmaan siksi, että se on niin hyvää (saako sillä jotain anteeksi?) - tehnyt ne koko ikäni about samalla tavalla, keittäen puolikypsiksi, jonka jälkeen melkein kaikki vesi on kaadettu pois, lämpöä pienennetty ja mukaan nakattu reilu möhkäle voita, sitruunamehua, suolaa ja pippuria (sitruunapippurikin käy), joiden kanssa kaali on saanut hautua kypsäksi. Ruusukaalin sanotaan jakavan mielipiteitä, mutta onneksi meidän taloudessa asuu pelkästään ruusukaalin ystäviä (jep, myös seisoja). ...

Aamiaismoothie muuttui syksyiseksi, kun käytin siihen purkinpohjat pakastepuolukoita ja yhden jo vähän nahistuvan omenan. Maapähkinävoi ja hunaja makeuttajana toivat smoothieen vielä ihanaa täyteläisyyttä. Mukavaa vaihtelua tavalliseen mustikkasmoothieeni! Kaurahiutaleet tai -lese täydentäisivät smoothien “kokonaiseksi” aamupalaksi, mutta tällä kertaa aamupalalla oli myös leipää, joten en kaivannut enää smoothieen. Syksyinen puolukka-omenasmoothie (yksi iso tai kaksi pienempää annosta) 1 dl jäisiä puolukoita 1 omena 2 dl maitorahkaa 2 dl maitoa loraus hunajaa (maun mukaan) 1 rkl maapähkinävoita ...

Nopeiden mutta hyvien arkiruokien perään itkemme monet verrattain usein; meidänkin keittiössä kaivataan jatkuvasti vaihtelua broilerisuikale-wokkivihanneslinjaan tai luottoarkiruokaani vihreään curryyn. Jotain nopeaa on kuitenkin saatava lautaselle, koska vatsan kurniessa pinna on lyhimmillään ja motivaatio pidemmän kaavan kokkailuun häviksissä. Maijan Makia innostui järjestämään marraskuun ruokahaasteen aiheen tiimoilta: nyt kokataan pikaruokaa arki-iltojen tarpeisiin. Teema menee mainiosti yhteen myös Liemessä -blogin Jennin järjestämän blogi reality -haasteen kanssa, jossa bloggaajat kertovat yhdestä tavallisesta päivästään tiskivuorineen ja pussikeittoineen. Eläköön tylsän tavallinen elämä! ...

Kotitoimistopäivänä viikolla olin ilman lounasta. Nuudelipäivä siis :) Kaivoin jääkaapista kurkkua ja purjoa, pilkoin ne ja vähän valkosipulia nuudelin kaveriksi, ja tein nopean maapähkinävoikastikkeen. Ajatuksen tällaisesta lämpimästä nuudelisalaatista nappasin alun perin täältä, ja olen aiemmin kokannut joitain versioista. Kulinaarimurulassa hiljattain kokatut maapähkinänuudelit toivat herkun taas mieleen. Aina se on ollut hyvää, mutta nyt oli ihan superhyvää, vaikka korianterilla olisi varmaan ollut vielä parempaa. Jotenkin kaikki maut sattuivat menemään juuri oikein tasapainoon, ja ei-mitään-lounasta muuttui sairaan hyväksi lounaaksi. Noin kymmenessä minuutissa! ...