Kasvis

Possupullien lisukkeeksi tein lämpimän couscous-salaatin, joka menisi varmaan mukavasti myös pääsiäislampaan kylkiäisenä. En tiedä johtuuko lähestyvästä pääsiäisestä ja lampaan kanssa assosioituvista minttuisista jutuista vai jostain muusta, mutta ainakin minulla couscous-, kvinoa-, linssi- ja papupohjaiset yrttiset lisukkeet nostavat päätään erityisesti näin keväisin. Makuja kotoa -blogin tabboulehista virisi idea couscous-lisukkeen tekemisestä (varsinkin, kun kuivaruokakaapin hyllyllä kummitteli yksi pidempään auki ollut couscouspaketti), ja lämpimän version tekemiseen katselin mm. tätä BBC Good Foodin ohjetta. Lopullinen tuotos on kuitenkin aika pitkälti yhdistelmää siitä, mitä jääkaapissa sattui olemaan, plus puolikas kaupan ruukkumintusta. Pähkinät, mantelit tai pinjansiemenetkin olisivat sopineet tähän hyvin, jos vain olisin muistanut niitä ostaa ;) ...

Taas etenen vähän epäkronologisessa järjestyksessä kirjoitusteni kanssa, ja täysin sinisilmäisesti myös tunnustan asian :) Linssisalaattia tehtiin nimittäin jo sunnuntaina tuorejuustolla täytetyn broilerin rintafileen kaveriksi. Ruokahimot menevät meikäläisellä selvästi kausittain ja sitten tulee totaalinen kyllästyminen joksikin aikaa; viime aikoina on ollut linssikausi, olen kovin usein tehnyt niistä kyytipoikia liharuuille peruna/pasta/riisivaihtoehtojen sijaan. Linssit ovat näppäriä, koska eivät vaadi liotusta (ainakaan ne perinteiset oranssit tai nämä vihreät), ja kelpaavat sikäli nopeutta (tai hermoja, jos ruoka ei valmistu riittävän nopeasti ;) vaativaan arkikokkailuun. ...

Perjantain paras hetki oli, kun työkaveri ilmestyi huoneeni ovelle kyselemään kaljaseuraa. Koko viikko oli ollut kaoottisen kiireinen, ja tuoppi tuli todella tarpeeseen. Olut ei ole pitkään aikaan maistunut niin hyvälle! Kotimatkalla kaupan kautta poiketessani totesin, etten jaksa alkaa kummemmin kokkailemaan vaan nappasin mukaan valmiita tarpeita jonkin sortin antipastopöydäksi; leipää, parmankinkkua, salamia, piri-piri täytteisiä oliiveja (mulla on ehkä tavattoman huono maku, mutta kyseisen sarjan peltipurkissa myytävät halpisoliivit ovat suosikkejani), vuohenjuustopötkylän, aurinkokuivattuja tomaatteja ja artisokkia. ...

Kirjoitukset eivät nyt kulje ihan kronologisesti, mutta tuskinpa tuolla niin väliä. Aiemmin kirjoitin tarjoussiikafileistä, joita ostin sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että graavisiikaa silmälläpitäen. Nyt seuraa sitten se viikonloppuruokailua käsittelevä osa. Siikafileet paistoin voissa pannulla, ja niistä tuli juuri parahultaisia, hieman ruskistuneita, nahastaan rapsakoita ja sopivan, eikä liian, kypsiä. Niiden kanssa tein sitruunaisen tilli-voikastikeen, josta oli tarkoitus kirjoittaa erikseen, mutta taidanpa jättää toiseen kertaan, koska kastikkeesta nappaamani valokuva oli melkoisen luotaantyöntävä, sitä ei pelastanut edes söpö Hackmannin kesä-sarjan kattilani ;D ...

Isäntä ehdotti viikonloppuna röstiperunoiden tekoa blinipannussa. Miksipä ei, pannussa ei sinänsä ole mitään vikaa, mikä tekisi siitä sopimattoman muuhun kuin blinikäyttöön. Jostain syystä se kuitenkin yleensä unohtuu lepäilemään itsekseen blinikauden jälkeen aina seuraavaan talveen asti. Röstiperunat tehtiin fasaanin ja jallukastikkeen lisäkkeeksi. Tekeminen vaatii perunan raastamiseen ja valuttamiseen kuluvan ajan, mutta homma sinänsä on hyvin helppo. Onnistumiseen ei tarvita muita niksejä kuin riittävän pieni paistolämpötila ja riittävän paljon aikaa, jotta röstit ehtivät kypsyä sisältä ennen kuin ne palavat pinnalta - niin, ja riittävän paljon voita :) ...

Tein jääkaapin pohjalle unohtuneille punajuurille nopean omenaviinietikka-hunajamarinadin, josta tulikin oikein hyvä yksinkertaisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen takia :). Tarkoitushan oli tehdä juurista jo viikonloppuna kasvispäällinen blineille, mutta toisin kävi. Siskoni blinikesteille - yksi ylensyöjän vuoden kohokohdista - lähtiessä juuret olivat edelleen raakana jääkaapissa. Sama pää ja niin edelleen, mutta onneksi toimi näinkin, juuret maistuivat vuohenjuustosalaatin komponenttina. Ja jos jotain jää yli, niin marinoidut punajuuret paranevat vanhetessaan. Hunajamarinoidut punajuuret ...

Blogi on ehtinyt olla jo kuukauden pystyssä! Hassua, miten paljon havaintoja ja ja metaa uuteen harrastukseen liittyen onkin jo ehtinyt kertyä. Säästän kuitenkin lukijoita (moi isäntä) sen verran, etten huutele ruokabloggaamisen syvimmästä olemuksesta huikealla kuukauden kokemuksellani. Päivän ruoka liittyy tosin blogimetaani sikäli, että yksi parhaita juttuja uudessa harrastuksessa tuntuu olevan toisten reseptien bongailu. Mieliteko valkosipulikeittoon syntyi nimenomaan toisten blogipostauksista, joissa kyseinen ruoka on vieraillut ahkerasti parina viime vuotena. Pohjana omaan versiooni käytin mm. Pippurimyllyn käyttämää ja hehkuttamaa Pirkka-reseptiä, josta oma versioni muotoutui kokkaamisen edetessä, suurimpana erona alkuperäiseen ehkä valkosipulin paahtaminen kuullottamisen sijaan, sekä valkoviinin lisääminen. Hassu sattuma on, että hyvästä tarjonnasta huolimatta en ole koskaan ennen syönyt valkosipulikeittoa, vaikka kärsinkin vakavasta valkosipulihulluudesta. Tänään sitä kuitenkin sattui olemaan työpaikan läheisessä lounasruokalassa, joten en tietenkään voinut kävellä vertailuversion ohi. Hyvää oli, mutta omassa sopassa oli kyllä reilusti enemmän makua :) ...

Tämä voisi taas olla ote jostain kitupiikin päiväkirjasta. Sovittiin perjantain kauppareissulla, että otetaan kassler tai joku edullinen lihanpala ja syödään sen kanssa viimeinen joululta pakastimeen jäänyt perunalaatikonjämä. Palasin lihatiskiltä kuitenkin kasslerin sijaan naudankielen ja koottujen selitysten kanssa. “No kassleria ei ollut ja sitäpaitsi tää oli vielä halvempaa”… Sinänsä iloinen sattuma, että kassler oli loppu, koska kieli on ollut täytyy-yrittää-tätä-kotona -listalla jo pidempään. Ostan kieltä usein leikkeletiskiltä (vaikka hinta on sikamainen tuoreeseen kieleen verrattuna), mutta sen keittely kotioloissa on toistaiseksi jäänyt tekemättä, vaikka saatavuuskin on nykyisin hyvä ja tykkään sisäelimistä ja lihan “cheap cutseista” muutenkin. Ja kieli todellakin oli ilahduttavan hintaista lähtiessään kaupasta alle kuuden euron kilohintaan. ...

Lauantai, viikon paras päivä, on täällä! Viimeisen seitsemän päivän aikana on tullut syötyä verrattain paljon kala- ja kasviruokia kuten tätä banaaninlehdessä höyrytettyä kalaa, joten viikonlopuksi keräsin kaupasta melko lihaisan satsin lihan himoa lievittämään. Lauantaiksi agendalla oli karitsanpotkaa, jonka tein aika perinteisin maustein - punkulla ja timjamilla - uunissa hauduttamalla. En ole kovin hulluna rosmariiniin, joten timjami on hyvä vaihtoehto lampaan kaveriksi. Potkan seuraksi tein voilla höystettyjä ruusukaaleja sekä sitruunaisen linssilisäkkeen, joka on helppoudessaan makaronin keiton luokkaa, varsinkaan, kun linssejä ei edes tarvitse liottaa etukäteen. Vihreistä linsseistä tehty lisäke ei erityisemmin hivele silmää, mutta tuo annokseen vähän jotain muuta kuin sen perinteisen potun, riisin tai pastan, jotka hyviä tietysti nekin. Linssit sopivat mielestäni erityisen hyvin sellaisiin ruokiin, missä on vähän rasvaisempaa lihaa ja paistolientä (johon olen muuten heikkona), olen esim. monesti laittanut niitä kokonaisena paistetun kanan kera. ...

Mitä pidemmälle viikko etenee, sitä enemmän yleensä muistutan raatoa, joka laahustaa työmaan ja kodin väliä, ja joka iltaisin ei jaksa pitää silmiä auki enää kymmenen jälkeen. Koska perjantaisin väsyttää, pitää myös ruuan olla mahdollisimman nopeaa ja helppoa, muuten nälkä ja väsymys pääsevät ainakin minulla yltymään tulenaraksi yhdistelmäksi. Haastavaa on tietysti, että ruuan pitää olla myös hyvää, tai muuten alkaa kiukuttamaan kuin kolmevuotiasta konsanaan. Kalatiskistä napattu savukala on perjantairuokaa parhaimmillaan, erinomainen pelastus, jonka kylkiäiseksi riittää keitetyt perunat tai hyvä leipä, sekä raikas kermaviilikastike tai vastaava alle kymmenessä minuutissa valmistettava kylkiäinen. ...