Kasvis

Joululaatikot ovat minulle vähän niin ja näin. Tykkään kyllä juureslisukkeista noin yleensä ja laatikoistakin pidän, varsinkin lanttulaatikosta, mutta joulupöydässä laatikot eivät vaan nouse tutkalleni kaiken muun syömisen keskeltä. Joitain laatikoita olen välillä tehnyt itse, mutta usein olen myös tyytynyt kaupan tarjontaan. Tänä vuonna lähdin varauksistani huolimatta laatikkosouviin, koska halusin perehtyä aiheeseen hieman aiempaa tarkemmin ja optimoida laatikoista enemmän oman makuni mukaiset. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi porkkanalaatikko. Katsoin ohjeita useasta lähteestä ja perusrakenne oli kaikissa melko sama, riisiä, maitoa ja/tai kermaa, porkkanoita keitettynä tai raastettuna, kananmunaa, muskottipähkinää. Metodit ja mittasuhteet vaihtelivat aika tavalla enkä osannut niistä suoraan sanoa, mikä niistä antaisi minulle mieluisimman lopputuloksen, joten laitoin reseptit syrjään ja päätin luottaa näppituntumaan. ...

Viime viikonloppuna tehtyihin hampurilaisiin halusin vaihteeksi jotain muuta kuin coleslawia, joten päätin käyttää pois jääkaapissa kummittelevat punajuuret. Niistä syntyi majoneesipohjainen salaatti, joka sopi mukavasti hamppareiden kurpitsansiemensämpylöihin ja muutenkin syksyiseen makumaailmaan. Majoneesipohjaisesta punajuurisalaatista saattaa tulla ensimmäisenä mieleeni kylmätiskin einessalaatit, mutta pelko pois, kotitekoinen salaatti on maultaan raikas ja koostumukseltaan hieman rouskuva. Sotkua kammoksuville ei salaatti kuitenkaan ole, ainakaan sämpylän välissä. Punajuuria ei nyt marinoida etikassa, mutta mielestäni ne kaipaavat yleensä jotain hieman suolaista ja hapanta makuparia. Niinpä niiden seuralaisiksi laitetaan tässä maustekurkkuja sekä kapriksia, jotka tuovat salaattiin maun lisäksi myös tekstuuria. ...

Olen kovasti ihastunut ihan perinteisiin maksaruokiin, paistettuun maksaan kera paistetun sipulin, puolukkahillon ja muusin sekä lapsuudenkodista tutun maksakastikkeeseen, jota teen edelleen äitini antamin ohjein. Nyt sain paikallisen REKO-ryhmän kautta kuitenkin pitkästä aikaa käsiini karitsan maksaa, joten päätin vaihteeksi kokeilla jotain (itselleni) uutta ja valmistaa maksan kokonaisena paahtopaistin tapaan. Paistetut sipulitkin saivat hieman uutta muotoa, kun lorautin niiden kanssa pannulle sekä sherryä että hunajaa. Taaperolle ei maksa-ateria maittanut (asia, josta olen hieman pahoillani, koska olen itse tykännyt maksasta jo lapsena) mutta minusta se onnistui erinomaisesti; 61-asteiseksi lipsahtaneena maksa oli edelleen hieman punertava sisältä ja erittäin murea, olematta kuitenkaan yhtään verinen. Olin myös yllättynyt siitä, miten helppoa ja nopeaa valmistus oli, ainut temppu oli lämpötilan tarkkailun muistaminen. Muutenkin tykästyin jälleen karitsan maksaan ja suosittelen sitä muillekin, maku on naudan maksaa miedompi ja kalvoja tuskin nimeksikään. Kokonaisesta, n. 600g palasta riittää hyvin kolmelle ruokailijalle, vaikka kaksikin saa sen kyllä syötyä. ...

Vuoka ennen uunia. Ostin kaksi pakettia sinihomejuustoa, toisen kokkaamiseen ja toisen syömiseen, koska tiesin, että muuten kokkausjuusto saattaa huveta ennen aikojaan. Pari päivää kauppareissun jälkeen jouduinkin toteamaan isännälle syöneeni lounaaksi homejuuston. “Ai juustoa vai juuston?” kysyi isäntä. “No juuston…” Jottei toinen pala kokisi samaa kohtaloa, piti se valmistaa pikaisesti. Niinpä laitoin sen vuokaan yhdessä kaali- ja omenasuikaleiden kanssa ja tein seoksesta uunissa syksyisen paistoksen. Kaalin ja homejuuston yhdistelmä oli aiemmin testaamaton, mutta hautuneen kaalin makeus ja homejuuston suolaisuus sopivat hyvin toisilleen. Omena toi mukaan hieman happamuutta ja lisämakeutta. Oikein makean ystävä olisi voinut ripsauttaa vielä fariinisokeriakin sekaan. Olin alkuun aikeissa lorauttaa mukaan kermaa, mutta tulin toisiin ajatuksiin, mikä olikin ihan hyvä idea - vaikka luulin paistoksen kuivahtaneen, pienen lusikalla sörkkimisen jälkeen totesinkin sen olevan aika sopiva ilman kermaakin. Parhaiten paistos sopisi varmasti vaikkapa possun lisukkeeksi, mutta maistui se sellaisenaankin keitettyjen perunoiden kera. ...

Nuhanenät auki! Nyt, kun kaikenlaista isompaa ja pienempää pöpöä tuntuu olevan liikkeellä joka puolella, on voimakas piparjuurisalaatti ihan mahtavaa. Piparjuuri on muutenkin suosikkimakujani ja sen kanssa sorrun helposti liioitteluun, wasabiakin on sushin päällä tarpeeksi vasta, kun itkettää. Tämän salaatin ajatus lähti jo muutama viikko sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa kylmäsavusilakkafileitä (ihan sairaan hyvää muuten) ja mietin niille jotain kivaa lisuketta silloisista jääkaapin antimista, joihin kuului mm. kurkkua, piparjuurta ja creme fraichea. Suunnittelin pikkelöiväni kurkun kevyesti ja sekoittavani sen piparjuuriraasteen ja creme fraichen kanssa, mutta salaatti jäikin sitten toteuttamatta. Ehkä onneksi, koska myöhemmin huomasin Suolaa & hunajaa -blogissa tehdyn ihanan kuuloista, jugurttipohjaista kurkku-piparjuurisalaattia, mistä sainkin päähäni käyttää raikkaampaa jugurttia creme fraichen sijaan. ...

Keväällä kirjoitin vierailustani Persian Ravintolaan Espoossa ja siitä ihanasta munakoisotahnasta, joka jäi mieleeni ravintolan parhaana antina. Iranilainen / persialainen keittiö on itselleni sangen vieras eikä muutenkaan niin voimakkaasti esillä kuin monet muut itäisen Välimeren ja Lähi-idän keittiöt tällä hetkellä, mutta halusin ehdottomasti kokeilla tämän herkullisen ja hieman erilaisen tahnan tekoa myös kotona. Googlen avulla opin, että 1) tahnan juju on mausteiden ohella kermaisuutta tuova hera (kashk) ja 2) tähänkin ruokaan on reseptejä yhtä monta kuin kokkejakin, joista varmasti jokaisen (äidin tai isoäidin) versio on juuri se autenttisin ja paras. Valmistusvinkkejä otin mm. täältä ja täältä, mutta mitään yhtä tiettyä ohjetta en noudattanut. Valitettavasti en myöskään onnistunut löytämään meikäläisistä etnokaupoista valmista heraa (arvelen, että urheiluosastojen proteiinijauhe ei ole ihan sopivaa kokkaukseen), mutta korvasin sen yhdessä reseptissä suositellulla ranskankerman ja maidon yhdistelmällä, jolloin ihan normimarketistakin sai kaikki dippiin tarvittavat ainekset. ...

Ruokalehdissä on viime vuosina vuolaasti kehuttu sherryä sienten kaverina. Aina on tehnyt mieli testata, mutta en ole raaskinut kuitenkaan pulloa ostaa, kun olen arvellut sen jäävän kaapin perälle pölyyntymään. Alkukesästä ostin kuitenkin testipullon sherrysillin tekoa varten, ja koska pölyä alkoi pullon pintaan jo kertyä ennusteeni mukaisesti, nyt oli hyvä aika käyttää sherryä myös sieniruokaan. Samalla sain kulutettua toista pölynkerääjää eli viime vuoden kuivattuja mustatorvisieniä, joita edelleen lymyää kaapeissa viime vuoden mahtisaaliin jäljiltä, vaikka uusikin torvisienikausi on jo alkanut. ...

Olin aikeissa kirjoittaa otsikkoon tsatsikislaw, mutta totesin kielen menevän solmuun ajatuksestakin. Asian ydin tulee kuitenkin ilmi heti tuosta ensimmäiseltä riviltä: silputtu varhaiskaali ja tsatsiki sen kastikkeena, mikä mahtava yhdistelmä! Terveellisempi kuin tavallinen, majoneesiin tehty coleslaw ja niin täynnä makua. Ensimmäisellä kerralla tein salaatista ihan perusversion, ja sen huvettua nopeasti tein vielä toisen satsin, jota tuunasin parilla lisämaulla, omenalla ja tillillä. Vielä parempaa! Sellaisenaan. lihan kanssa, kalan kanssa, leivän päällä tai melkein missä vaan. Kenties ensi kerralla pinnalle voisi vielä murentaa fetaakin. ...

Nauris on yksi kesäkauden suosikeistani, jo sen tuoksusta tulee mieleen lapsuus ja lämpimät kesät mökillä. Tai lämpimät ainakin näin jälkikäteen muisteltuna. Tuoretavarat haimme mökille yleensä Salon torilta, ja muiden kesäherkkujen joukossa oli usein kauniin valkoisia nauriita, jotka syötiin aina ihan sellaisenaan ohuelti kuorittuna. Ja edelleen se on minusta paras tapa syödä kesänauriita, nipullinen hupenee kuin huomaamatta ennen kuin ehdin miettiä sille mitään kummempaa käyttötarkoitusta. Nyt halusin kuitenkin nimenomaan kokata, en ole nimittäin vielä koskaan valmistanut valkoisista uuden sadon nauriista mitään. Talviversioistakaan ei löydy kuin yksi resepti ihan blogin alkutaipaleelta. Lisäinspiraatiota sain naurisnipun komeista ja hyväkuntoisista naateista, ja kun olin vielä juuri vastikään lukenut Mama Gastron kokkailuun käyttämistä porkkanannaateista, olisi tuntunut rikolliselta heittää naatit pois. ...

Joskus parhaat asiat tulevat vastaan ihan vahingossa. Tai siksi, että jääkaapissa uhkaa tapahtua herkuista hävikiksi -ilmiö, jollei asialle vikkelästi tee jotain. Eilinen, ihan mahtava - toistan, ihan mahtava - grillikasvissalaatti on tästä oiva esimerkki. Heittelimme vähän summamutikassa grilliin hävikkiuhan alla olevia kasviksia ja muutamia edellispäivän keitinperunoita ajatuksena lähinnä päästä niistä eroon, mutta päätinkin sitten jatkojalostaa kasvikset jonkunlaiseksi lämpimäksi salaatiksi grillatun lihan rinnalle. Odotin lopputulosta, joka olisi parhaimmillaan hyvänmakuista muhjua ja pahimmillaan, no, pahanmakuista muhjua, mutta salaatti ylitti kaikki odotukseni. Siitä tuli kauniin värikästä, juuri sopivasti kypsynyttä ja erittäin maukasta; tekstuurissa ja mauissa sekoittuivat hauskasti tuoreet ja grillatut komponentit sekä Lähi-idän makumaailman inspiroima, hunajainen kastike. Jos en vielä kehunut ärsyttävyyteen saakka, niin sanotaan vielä, että jopa isäntä, joka ei suhtaudu kasviksiin ihan samalla intohimolla kuin minä, totesi niitä katsellessaan, että ovatpa kauniita, ja taisi olla myös yhtä mieltä kanssani siitä, että pääruokana ollut liha jäi tällä kertaa soittelemaan toista viulua lisukkeelle. ...