Kasvis

Kun on tällainen kitupiikki kuin minä, haluaa tehdä falafelitkin itse sen sijaan, että tilaisi ne lähimmästä känkkylästä ja maksaisi seitsemisen euroa pullista, jotka ovat nähneet parhaat päivänsä jo ennen kuljetusastiaan joutumista. Kuulostaa vaivalloiselta? No ei se oikeastaan ole, mutta ihan akuuttiin falafelinhimoon eivät kotitekoiset pullat sovi, koska kuivattuja kikherneitä pitää liottaa vähintään kahdeksan tuntia. Säilykekikherneitä en ole tässä yhteydessä vielä kokeillut, joten en osaa sanoa, miten ne toimisivat. Mutta sinänsä siis aika helppoa puuhaa, minusta ainoat tempukkaat vaiheet olivat paistaminen ja vanhan monitoimikoneeni uhkailu, jotta se suostuisi toimimaan. ...

Yleistä tietoa on, että tofu sellaisenaan ei maistu millekään (paitsi ehkä muovailuvahalle, mutta ei, en oikeasti tiedä, miltä muovailuvaha maistuu). Ja se, että tofusta tulee juuri niin hyvää kuin marinadinsa. Silti, vaikka tekisi kuinka hyvän marinadin, niin usein se tofukokemus vaan jää vähän vajaaksi. Useimmiten jää sellainen “olihan tuo ihan syötävää” -fiilis. Ylläolevan perusteella kuulostaa kenties siltä, että kannattaako sitä tofua minun laittaakaan, jos en koskaan ole siihen tyytyväinen, mutta jostain syystä sitäkin tekee välillä aina mieli. Varsinkin pannulla rapsakaksi paistettuna tofu on minusta hyvää ja tuo vaihtelua perheen kasvisruokapäiviin. Koska en välitä ostaa tofuani valmiiksi marinoituna, olen viime aikoina testaillut useampia erilaisia marinadeja tavoitteenani löytää se paras henkiinherättäjä tuotteelle. Ja kas, pari juttua ovat toimineetkin tosi hyvin. Alla reseptit teillekin! ...

Ei varmaan ole eka kerta, kun tämän sanon, mutta mielestäni kananmuna on yksi maailman parhaista keksinnöistä. Onko mikään muu raaka-aine niin monikäyttöinen sekä statistin roolissa että annoksen päätähtenä? Ja kulkee tarvittaessa vielä kypsennettynäkin omassa pakkauksessaan. Aamiaispannun idean otin Luci’s Morsels -blogista lähinnä kuvan perusteella, ihastuin nimittäin ajatukseen uunissa kypsennetyistä munista, joiden päällä on leipäkuutioita. Ihan eri ruokahan siitä tuli (epäilemättä, jos ei viitsi lukea ohjetta), omani valmistui sen pohjalta, mitä jääkaapissa oli eli kasviksista ja pienestä palasta hyvää cheddaria. Päälle pudottelin parhaat päivänsä nähnyttä täysjyväpaahtoleipää sekä muutaman voilastun makua tuomaan. Tämä(kin) on siitä kiva ruoka, että mukaan voi hyvin heittää juuri sitä, mistä itse pitää - ilmeinen kumppani kananmunalle olisi pekoni, mutta joskus voi ruokaa tehdä ilmankin. Kunhan ei tule tavaksi. ...

Ja salaateilla jatketaan. Kikherneistä ei ole vähään aikaan tullut tehtyä mitään, joten niitäkin oli nyt saatava. Lääkkeeksi edelleen kalvavaan salaatinhimoon kaivelin kaapeista valmiiksi löytyvistä aineksista sellaisen “mitä meillä nyt tänään sattuu olemaan” -tyylisen salaatin, josta tuli oikein maukas arkilounas, ja myöhemmin vielä päivällinenkin. Toisin kuin linssisalaatti, tämä salaatti ei valitettavasti ihmispoikaselle maistunut, hän maisteli raaka-aineita tyytyväisenä valmistusvaiheessa mutta lautaselta poimi vain muutaman kikherneen, puristeli sen jälkeen avokadonpalat käsissään muusiksi, tuuppasi lautasen kaikin voimin niin kauas edestään kuin mahdollista ja heitti lopuksi ruokalapun teatraalisesti perään. Ei väkisin. Minä kuitenkin pidin salaatista; kikherneet toivat siihen ruokaisuutta, kurkku ja sipuli mehevyyttä, avokado pehmeyttä, salaattisekoitus keväisyyttä ja feta mukavaa suolaisuutta. Harmi, ettei kaapissa ollut tomaatteja, niitä salaatti olisi ehkä vielä kaivannut. Helppoa ja (itselleni) maistuvaa arkiruokaa tästä tuli joka tapauksessa, ainut muistettava juttu on, että kikherneitä pitäisi liottaa kahdeksan tuntia ja keittääkin vielä tunnin - jos haluat salaattisi nopeammin, voi herneet ostaa purkissa käyttövalmiina. Menee joko sellaisenaan tai lisukkeena! ...

Varma vuoden vaihtumisen merkki on, että minun alkaa tehdä mieli kaikkea sitruunaista ja yrttistä erilaisten joulumakujen jälkeen. Vaikka on varmasti todella out keventää joulun jälkeen, huomasin tänä vuonna, että huolimatta sangen maltillisesta joulusyömisestä tekee nyt joka tapauksessa mieli ihan erilaisia, raikkaita makuja. Eli vaikkei varsinaista keventämistä ole suunnitelmissa, taitaa vaihtelu virkistää täälläkin. Jo monena vuonna yksi alkutalven suosikkilisukkeistani on ollut tabboulehia muistuttava salaatti, jossa käytetään bulgurin sijasta linssejä. Ruokaisa, raikas salaatti menee ihan sellaisenaan tai jos jonkinlaisen lihan tai kalan lisukkeena. Tabboulehin “viralliset” reseptit vaihtelevat aika paljon lähteestä riippuen enkä ole kovin kova huutelemaan ns. oikeaoppisten reseptien perään (minusta ruuanlaittoon kuuluu tietty luovuus ja se, että jokainen saa tehdä itselleen sopivia muunnelmia), mutta minun mielessäni tabboulehin kulmakivet ovat sitruunasta ja oliiviöljystä tehty kastike, persilja, minttu ja bulgur-vehnä. Silti, tuo linssiversio on minusta jopa alkuperäistä parempaa, koska pidän hurjasti palkokasveista. Linssien värillä ei ole niin väliä, nyt käytin punaisia mutta esim. mustista beluga-linsseistä saa hauskan, vähän näyttävämmän lopputuloksen, ja linssit pysyvät myös punaisia paremmin kasassa. ...

Maistelin taannoin jossain ravintola-annoksessa savustettuja juureksia ja tykästyin niihin kovasti, minun kun yleensä tulee savustettua lähinnä kalaa ja lihaa. Erityisesti innostuin ajatuksesta savustaa punajuuria. Olin ajatellut niitä lämpimäksi lisukkeeksi johonkin tukevaan liharuokaan, mutta näin jouluherkuttelun lomassa (ja apua, vastahan ne oikeat jouluherkut odottavat nurkan takana) tekikin mieli jotain vähän raikkaampaa. Niin innostuin tekemään savustetuilla punajuurilla höystetyn yrttisalaatin, josta tulikin lähes kesäinen. Salaatti oli myös ihan superhelppo tehdä, ainut valmistusta vaativa komponentti olivat itse punajuuret. Jos kotonasi ei ole savustinta, voi punajuuret paahtaa uunissakin savustetun suolan kera, paahtoaika 180 asteessa on puolisen tuntia lohkojen koosta riippuen. Punajuuret voi käyttää lämpiminä tai kylminä oman maun mukaan. ...

Suhteeni bataattiin on vähän ristiriitainen. En nyt mitenkään sitä inhoa, mutta kyse ei ole suosikkikasviksestakaan. Lisäksi nykyisin saan bataatista välittömän vauvanruoka-assosiaation. Silti, aika ajoin yritän sitä käyttää, jotta ruokapöytään tulisi vaihtelua, ja esimerkiksi grillatuista bataattilohkoista olen tykännytkin ihan tosi paljon. Tällä kertaa olin ostanut muutaman bataatin jääkaappiin ja ennen kun ne itse kävelisivät ulos, halusin tehdä niistä jotain lisuketta possun ribseille. Ja kun joulunaikakin alkaa olla käsillä, niin päätin kokeilla jouluisen mausteista bataattilaatikkoa. Monellehan se on noussut joulupöydän suosikiksi perinteisten laatikoiden ohi, mutta minun pöytääni se ei ole jotenkin mahtunut, kun niissä vanhoissa suosikeissakin on niin paljon syötävää :) Tämän kokeilun perusteella uskallan kuitenkin suositella bataattilaatikkoa minäkin, sekä joulupöytään että tällaisen bbq-maustetun possunlihan kaveriksi. Valitettavasti ribsini eivät onnistuneet niin hyvin tällä kertaa, maut olivat kohdillaan mutta lihasta ei tullut sellaista luusta putoavaa kuten yleensä, vaikka ihan tutulla ohjeella teinkin. ...

Ja niin joulu joutui… taas kerran nopeammin ja nopeammin, vastahan se äsken oli! Mutta huolimatta siitä, mitä mieltä itse olen ajan (liian) nopeasta kulusta, joulukuu on täällä taas ja sen mukana uusi kuukauden kasvis, punajuuri. Punajuuri on oikeastaan ajankohtainen jo aiemminkin, elokuussa kypsyvät uuden sadon punajuuret ovat nimittäin aivan mahtavan maukkaita. Mutta erittäin hyvin se sopii myös loppusyksyyn ja joulunaikaan tuoden upean dramaattista väriä joulupöytään. Ja jos et pidä rosollista, ei hätää, tarkoitus on tässä kuussa nauttia myös vähän muunlaisista punajuuriherkuista. Jääkaappiin hamstrasin jo kahden kilon punajuuripussin joten täältä pesee, purppuraisia reseptejä tiedossa! ...

Olen ollut hieman epäonninen kurpitsakuukauden suhteen. Ensin ostamani kurpitsa (josta luulin riittävän raaka-ainetta vaikka kuinka moneen juttuun) oli ilmeisesti hieman vahingoittunut kuljetuksessa ilman, että sitä huomasin, ja sen jälkeen vahingoittuneet kohdat alkoivat pilaantua todella nopeasti, vieden koko kurpitsan käytännössä mennessään. Ja seuraavalla yrittämällä sosetta varten paahdetut kurpitsalohkoni maistuivat jostain syystä ihan älyttömän kitkeriltä, joten päädyin heittämään koko satsin roskikseen, hävikkiä samalla häveten. Yhden asian olin kuitenkin päättänyt saada toteutettua, nimittäin kurpitsapiirakan eli Pumpkin Pien. Tuota periamerikkalaista kiitospäivän jälkiruokaa on jostain syystä aika vähän Suomessa tarjolla, vaikka lukemattomat muut kansainväliset herkut ovat jo tänne rantautuneet ja piirakan makumaailmakin on kotoisan jouluinen. Niinpä piirakka on ollut minulla to-do -listalla jo todella pitkään, ja nyt sitten vihdoin sain sen aikaiseksi. Ja aika sopivasti muuten, koska tänä vuonna kiitospäivää vietetään Yhdysvalloissa juuri tänään 27. marraskuuta. Kanadassa kyseinen päivä oli jo muutama viikko sitten. ...

Minulla ei ollut aikomustakaan kirjoittaa tästä ruuasta, mutta siitä tulikin niin hyvää, että muutin mieleni. Pari päivää sitten oli nimittäin se viikoittaista kauppareissua edeltävä päivä, ja tällä kertaa kaupassakäyntiväli oli venähtänyt vielä normaalia pidemmäksi. Toisin sanoen, jääkaapissa ei kovin montaa tuotetta ollut valon lisäksi. Yksi hyvä parsakaali oli ja siitä olin jo aiemmin päättänyt tehdä jonkun kasvispastan, mutta nyt ajatus vain tuntui jotenkin tylsältä. Pikainen vilkaisu sinne melko tyhjään jääkaappiin paljasti kuitenkin myös tuorejuustopaketin sekä sitruunan, joiden kautta ajatus alkoi hahmottua. En ole suuri kermaisten pastojen ystävä, mutta toisinaan sellainenkin maistuu ja tuorejuustossa on kuitenkin hieman myös happamuutta taittamassa täyteläistä makua. Lisäksi muistin toisessa kaapissa odottavat kuivatut herkkutatit. Eikä arkiruoka näyttänyt tai maistunut enää yhtään ankealta. ...