Kasvis

Kuukauden kasviksen viimeisenä lokakuun reseptinä kokeilin tehdä kaalista pikkelsiä. Raikas, sitruunalla tai etikalla maustettu kaalisalaatti on kestosuosikkejani, joten arvelin pitäväni myös pikkelöidystä versiosta. Ohje on kombinaatio useammasta lähteestä, metodiin nappasin suuntaa BBC Good Foodin pikkelöidyn punakaalin ohjeesta, mausteet ovat joltiseenkin omasta päästä ja liemi hyväksi havaitulla 1-2-3 (yksi etikkaa, kaksi sokeria, kolme vettä) -suhteella tehty perusliemi, jonka olen oppinut suosikkisillistäni. Harkitsin laittavani pikkelsiin myös paprikaa, mutta pelkäsin sen jyräävän kaalin maun ja halusin tällä kertaa tehdä aika yksinkertaisen version. Pikkelsin pariksi kypsyy hellalla ja uunissa parhaillaan siansorkkia, arvelin hapokkaan kaalin taittavan niiden rasvaisuutta hyvin. Sorkkaprojektista kuulette lisää myöhemmin! ...

Varoituksen sana, tämä piirakka ei sovi linjojensa vaalijoille, paitsi ehkä sellaisille, jotka haluavat vaalia linjojensa runsautta ;) Innostuin nimittäin kuukauden kasvis -teeman hengessä leipomaan vihdoin elämäni ensimmäisen kaalipiirakan. Vaikka kaalipiirakasta tykkään, vierastan hieman leipomista ja varsinkin sellaista, mihin kuuluu kaulitsemista ja taikinalevyjen siirtelyä. No, piirakka ei kauneuskilpailussa pärjäisi, mutta valmistus oli lopulta kuitenkin aika helppoa ja vähän sinnepäin -suorakaiteen muotoiset taikinalevytkin pysyivät ehjinä. Ja maku palkitsi, joten ulkonäkö ei harmittanut yhtään. ...

Syyskuussa huomasin ihastuneena, että kotimaisia ruusukaaleja on taas saapunut kauppoihin. Mutta mutta, teen ruusukaalit aina samalla tavalla: keitän tai höyrytän puolikypsiksi suolalla maustetussa vedessä, kaadan vedet suurinpiirtein pois ja nakkaan kattilaan tilalle ison klöntin voita, sitruunamehua ja mustapippuria, joiden kanssa haudutan ruusukaalit sopivan al denteksi. Nyt inspiroiduin kuitenkin uudessa Mama Gastro -blogissa olleista tahmeista ruusu- eli brysselinkaaleista, ja päätin tehdä jotain muuta. Kyseinen gastromamma on hyvä ystäväni, sielunsisko ruoka-asioissa ja kenties paras tuntemani kotikokki. Niin ja mainitsinko jo, että hän on myös ihan huipputyyppi? Kun hän kertoi vihdoin uskaltautuvansa ruokabloggaamisen pariin, tiesin jo etukäteen, että tulen hänen blogistaan löytämään inspiraatiota. Ja niin olen löytänytkin. Ihan samanlaisia kaaleja en tehnyt, mutta ideasta jäi ajatus vaihteeksi paahtaa ruusukaalit uunissa. ...

Olen valehtelematta tehnyt niin montaa erilaista kaalisalaattia, että resepteistä saisi varmaan kasattua keittokirjan. Tai ainakin keittokirjan korkuisen pinon reseptilappuja, koska ehkä pelkkiä kaalisalaatteja käsittelevä keittokirja olisi, no, vähän köyhä. Sen sanottuani, kaalista, tai oikeammin kaaleista, on kyllä kirjoitettu keittokirjoja, esimerkiksi Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali (WSOY, 2011), jossa käsitellään monipuolisesti erilaisia kaaleja ja niiden valmistustapoja. Mutta palatakseni ihan nöyrään kaalisalaattiin, mietin hiljattain täälläkin ääneen, että ihan sitä peruskaalisalaatin reseptiä en ole blogissa tainnut julkaista. Korjattakoon se aukko siis. Tämä salaatti on siitä kiitollinen, että peruskonseptia (kaali, happo, öljy, makeutus, suola, mausteet) on helppo muunnella, happamuutta voi hakea välillä etikalla, välillä sitruunalla tai limetillä, makeutta hunajalla tai sokerilla, salaatin muita raaka-aineita jääkaapin sisällön mukaan ja niin edelleen. Näin siitä saa helposti muunneltavan kaverin milloin lihalle ja milloin kalalle, ja toisinaan vaikkapa pitaleivän täytettä. Allaoleva versio on vain yksi muunnelma, mutta sellainen, jota aika usein teen. Jujuna on, että kaalia ei pilkota veitsellä vaan juustohöylällä, jolloin suikaleista tulee todella ohuita ja meheviä (toki paremmatkin aseet sallitaan, sellaisten puutteessa minä vain satun käyttämään juustohöylää). ...

Tämän postauksen piti käsitellä jotain ihan muuta kuin punajuurihummusta. Mutta kun en muista mitä, muistan vain, että jotain oli mielessä kun punajuuria ostin. Ja kun punajuurihummusta päätin tehdä, oli tarkoitus tehdä sitä ihan eri tavalla kuin lopulta tein. Niin tai näin, punajuurihummus vilahtelee juuri nyt vähän joka puolella. Stocka mainosti sitä katuruokateemansa yhteydessä, ruokalehdissä on reseptejä toisensa perään ja blogeissakin sitä esiintyy säännöllisesti. Eikä se ole mikään uusi keksintö, vaan sitä on tehty jo vuosikaudet, vanhempia postauksia aiheesta löytyy esimerkiksi Kaikki Äitini Reseptit tai Siskot Kokkaa -blogeista. Tunnustan siis olevani täysi perässähiihtäjä. ...

Ei ole yllätys, että herneistä saa jos jonkinmoista ihanaa tahnaa. Uusimmassa Glorian Ruoka & Viinin numerossa (5/2014) oli tehty hernepestoa, ja kun vähän aiheesta googlailin, löytyi netin syövereistä vaikka millaisia variaatioita kyseisestä kastikkeesta. Perinteisimmissä oli lähinnä perinteisen peston basilika korvattu herneillä, vaihtoehtoisemmissa käytettiin usein cashew-pähkinää pinjansiemenen tilalla ja maustettiin herneen lisäksi erilaisin yrtein. Kaikissa ei ollut parmesania ollenkaan. Allaolevassa ohjeessa hernepesto niin, kuin se meidän keittiössä tänään tehtiin. Vähän arvelutti heittää sekaisin limettiä, casheweita ja parmesania, mutta positiivisena yllätyksenä pestosta tulikin tosi raikas. Ohjeesta tuli parisen desiä kastiketta, suoraan ei voi sanoa, kuinka monelle hengelle se riittäisi, koska menekki riippuu paljolti käyttötarkoituksesta. Pestoa on meillä ehditty jo sujauttaa leivän päälle sekä uunikalan kylkiäiseksi, pastan seuralaisena vaikka pastasalaatissa sitä täytynee testata myös. ...

Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin! ...

Tämä ei ole mikään uusi keksintö, mutta kukkakaalicouscous on ruoka, josta halusin ottaa revanssin. Kokeilin sitä nimittäin joskus - aikana ennen blogia - mökkiolosuhteissa ilman blenderiä tai vastaavaa silputinta ja sain aikaiseksi lähinnä pahanmakuista sotkua. Tappio ehti kirvellä muutaman vuoden, mutta niin kovasti on kuitenkin kukkakaalicouscousia mainostettu helpoksi ja herkulliseksi, ja niin kovasti kukkakaalista tykkään, etten voinut olla kokeilematta uudestaan. Idea ei todellakaan ole omani, alun perin taisin löytää sen Siskot Kokkaa -blogista (joka muuten taitaa olla ensimmäinen aktiivisesti seuraamani ruokablogi), ja nyt puolestaan jo hiljentyneestä Herkku & Koukusta, hieman soveltaen omiin tarpeisiini. Mausteitahan tuohon voi laittaa juuri oman maun mukaan, tai mukaan voisi sekoitella vaikka vähän sipulia, paistettuja sieniä ja pekonia. ...

Raparperi sopii loistavasti myös erilaisiin juomiin; siitä saa ainakin sekoiteltua raikkaan boolin tai valmistettua yksinkertaisen kuohuviinidrinkin kaatamalla tujauksen raparperhimehua lasin pohjalle. Minulla oli raparperi-minttumehua, josta ajatukset kulkivat mojitoon: miltähän se mahtaisi maistua? Vastaus: raikkaalta, kesäiseltä, kirpeältä, aurinkoiselta. Ihanaa kesäjuomaa ja niin kauniin hempeän väristä! Vaikka rommin jättäisi pois, pitää raparperin hapokkuus huolen siitä, ettei juoma jää pliisuksi tai liian limsamaiseksi; se sopii hienosti myös aikuisille alkoholittomaksi juomavaihtoehdoksi. Ihan oikean mojiton kanssa ei tällä kyllä juuri ole tekemistä, niin paljon ohjetta on sovellettu eteenpäin; lisäksi omaan makuun kannattaa hieman maistella ja testailla sopivia mittasuhteita, koska raparperimehuja on montaa sorttia ja makeutta. ...

Juhlatarjottavat ja erityisesti kesän lämpöön sopivat tarjottavat aiheuttavat helposti päänvaivaa juhlien järjestäjille. Siksi oli hauska lähteä mukaan, kun Philadelphia haastoi bloggaajat kehittelemään tuorejuustostaan pikkusuolaista tarjottavaa puutarhajuhliin. Taannoin pähkäilin menua myös helteiselle brunssille, ja päätin tarjota muunmuassa vanhoja suosikkejani kinkku-juustomuffineja. Siitä ajatus lähtikin kehittymään - mitenköhän tuorejuusto pärjäisi muffinissa? Valitsin reseptiin Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuuston, ja sen makupariksi punajuurta. Hieman hämäävästi punajuuri mielletään usein talvikasvikseksi, vaikka ihanat, uuden sadon punajuuret tulevat myyntiin jo kesällä. Satokauden käynnistymistä odotellessa voi muitakin kasviksia käyttää, esimerkiksi porkkana tai pinaatti sopisivat muffiniin myös. Punajuuren ja tuorejuuston yhdistelmästä tulee mehevä tarjottava. Satokauden alkua odotellessa käytin esikeitettyjä punajuuria, mutta tuore, raakana mukaan raastettu punajuuri tekee leipomuksesta myös vinkeän värisen. Juhlatarjottavaksi muffinit sopivat erityisen hyvin siksi, etteivät ne ole hirmuisen lämpöarkoja ja lässähdä, jos mittari hipoo kekkeripäivänä hellelukemissa. Viileämpänä päivänä muffinin pintaan voi pursottaa vielä tujauksen tuorejuustoa koristeeksi. Ja hei, mainitsinko, että nämä ovat niin helppoja, että juhlastressiäkään ei tarvitse hankkia? ;) ...