Kasvis

Viimeisiä parsajuttuja viedään. Parsakausi on vasta aluillaan ja olemme syöneet sitä jo varmaan toistakymmentä nippua. Miksi reseptejä on sitten niin vähän? Luultavimmin siksi, että huolimatta kokeilustani tehdä parsasta kaikkea mahdollista, tykkään siitä edelleen ihan vain parsana. Höyrytettynä, paistettuna tai grillattuna, suolalla ja pippurilla maustettuna, voin ja sitruunamehun kera. Siispä viimeisenä parsareseptinä julkaisen ihan perusjutun, tällä kertaa valkoisesta parsasta. Itse pidän valkoisen parsan kanssa timjamista, mutta keväisempiä sävyjä saa käyttämällä esim. basilikaa, erona, että se lisätään voisulaan vasta ihan lopuksi. Tämä annos ei vain maistu hyvältä, vaan siinä on myös aivan mahtavat, keväiset värit! ...

Ihan ensimmäisenä pahoittelut Kääpiölinnan Anulle saamattomuudestani (ja hitaasta vastaamisesta!), arkihaastetta lensi tähän suuntaan mutta tyydyn tällä kertaa ihailemaan toisten arkikuvia. Toki sikäli arkea kuuluu täältäkin, että suurin osa blogimateriaalistani ylipäänsä on juurikin sitä, ja hiljattain (ruoka-)arki näyttäytyi vielä yksityiskohtaisemmin ruokapäiväkirjojen muodossa. Meanwhile, vappua odotellessa sima on laitettu käymään (jos et ole niin jo tehnyt, kannattaa laittaa viimeistään tänään), grillikausi jatkuu ja parsakausi paranee. Jälkimmäistä kahta yhdisteltiin eilen grillatuista perunoista ja vihreistä parsoista tehdyssä salaatissa, josta tuli ihan tosi hyvää. Grillaus on suosikkitapani valmistaa parsaa, eikä maku hävinnyt salaattiin, kun kastike ja muut komponentit olivat riittävän miedot. Tällainen salaatti sopisi myös vappuaan grillauksen merkeissä viettävälle - vaikka ainakaan täällä etelässä ei säätiedotus oikein suosi, harmi - ja itselleni korvamerkkasin salaatin kesän uusia perunoita ajatellen, nehän vasta hyviä grillattuna ovatkin! ...

Aina välillä isäntä yllättää minut tuomalla kaupasta jotain odottamatonta, mistä olisi mukava saada ruokaa. Onneksi yllätykset eivät yleensä ole kaljaa ja salmiakkia, kuten erään sarjakuvan porsaalla, vaan niistä saa ihan oikeasti tehtyäkin kaikenlaista. Vaikka toki kaljasta ja salmiakistakin riittäisi kokkaushaastetta. Vapaaehtoisia? ;) No mutta asiaan ennen kuin lähtee enemmän lapasesta, tällä kertaa sain siis kaupasta pari pussia lehtikaalia. Toinen pussillinen on vielä käyttämättä, mutta ensimmäisen käytimme aasialaishenkisesti udon-nuudeleiden ja maapähkinöiden kanssa. Melkoista pikaruokaa, kun udonitkin olivat valmiiksi pehmeitä ja vaativat vain hieman pannun näkemistä. Ihan tavallisista munanuudeleistakin tämä onnistuisi helposti, käyttää nuudelit vain pikaisesti kattilassa ennen pannuun lisäämistä. Arkista, mausteista ja hyvää! ...

Foodgawkerissa fenkoli-inspiksiä etsiessäni huomasin, että ihan ylivoimaisesti yleisin fenkolinkäyttötapa näytti olevan fenkoli-sitrussalaatti. On täällä joskus ennenkin tehty sitrus-fenkolisalaattia, mutta halusin nyt tehdä salaatin ihan yksinkertaisimman kautta. Käytin tällä kertaa valmistukseen pelkkää appelsiinia ja jätin pois kaiken “ylimääräisen”, vain fenkolia, appelsiinia ja kastike. Parasta tämä olisi lohen kanssa, mutta maistui keväisen raikkaalta ja hyvältä myös broiskun fileiden parina. Sinapin käyttö kastikkeessa epäilytti, mutta se olikin yllättävän toimiva yhdistelmä fenkolin kanssa. Jos sinulla on tuoretta minttua, kastike hunajasta ja tuoreesta mintusta on varmempi, yhtä lailla herkullinen vaihtoehto. ...

Arkiruoka valmistuu vikkelästi ja viikonloppuna kokataan pitkän kaavan mukaan, eikö? Ei! Kun toistaiseksi vietän arkipäivät kotioloissa, saan kokata pitkin päivää mikä päivä tahansa ihan sydämeni kyllyydestä. Ja se on ihanaa. Toki tiedostan kuinka onnekas olen, ennemmin tai myöhemmin vaihtuu kotiarki minullakin toimistotyöläisen arkeen. Mutta niin kauan kun saan olla kotona, en näe ihmeempää syytä siihen, miksi juuri viikonloppuruokien pitäisi olla pitkän kaavan mukaan valmistettuja (tietysti ne saavat sitä olla, mutta ei ole pakko). Kun aika ei viikonvaihteessa mene kokkaamiseen, vapautuu sitä enemmän muihin, koko perheen puuhasteluihin. Ja jos aika on rahaa, minusta sellainen aika on suoranainen aarre. ...

Valmiin leivän hinta kaupassa se vain jaksaa kiukuttaa minua, vaikken mikään ahkera (tai taitava) leipuri olekaan. Ja leipää meillä joka tapauksessa kaikkiruokaisina syödään, niin paljon kuin hiilareita ja viljoja parjataankin. Leipä on hyvää! Tomaattikampanja kirvoitti minut vaihteeksi leipomaan leipää itse, tällä kertaa focacciaa, ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Focaccia on herkkua melkein millä mausteilla tahansa ja sopivasti roikkunut jo pitkän, pitkän aikaa to-do -listallani. Perusresepti leipään löytyi Liemessä-Jenniltä, joka oli napannut sen Suklaapandan keittiöstä. Omaan leipääni laitoin tomaattikuukauden merkeissä sekä tuoreita kirsikkatomaatteja että aurinkokuivattuja tomaatteja, jotka toivat focacciaan kivoja sattumia ja makuja. Jos tykkäät rusinoista leivässä, tykkäät tästä varmasti, ja jos et ole rusinoiden ystävä, niin saatat silti tykätä tästä. ...

Kerroinko jo, että isäntäkin on innostunut syömään välillä kasvisruokaa? Ei, hän ei ole sairas. Tai kenties onkin, koska tilasi kotiovelle kilokaupalla kvinoaa (huoh, ensin tomaatit, nyt sitten kvinoa, tosin tämä jälkimmäinen ei tainnut olla vahinko…). Joka tapauksessa, tykkäämme kvinoasta, mutta kyseessä on sikäli vieras raaka-aine, etten ole keksinyt tehdä siitä muuta kuin salaatteja. Uusia käyttötapoja on siis kaivattu. Ihan sattumalta samoihin aikoihin asiaa pähkäillessäni sattui Epätrendikäs ruokablogi julkaisemaan kvinoa-hernepullien ohjeen, jota inspiroiduin testaamaan. Olen viime aikoina muutenkin löytänyt itseni usein kuolaamasta korvamerkkaamasta herkkuja, joita Tuplaespresso ja M (niinkuin Mies) ovat valmistaneet, ja tykkään myös blogin kaikkiruokaisesta filosofiasta. Suosittelen muillekin, joille blogi ei vielä ole tuttu! ...

Kaali on ihanaa. Coleslaw on ihanaa. Ja kaikki muut ohuesta kaalinsuikaleesta tehdyt salaatit; ehkä vielä coleslawiakin enemmän tykkään kaalisalaateista, joissa on viinietikka- tai sitruunapohjainen kastike. Tomaatista saa myös loistavan kastikepohjan kaalisalaatille. Paseerattu tomaatti kävisi tähän myös, mutta minä käytin kaltattuja tuoretomaatteja, jotka surautin sauvasekoittimella soseeksi. Inkivääri, valkosipuli ja chili antavat soosille potkua. Tällainen salaatti sopii grillatun lihan pariksi kuin nenä päähän, ja grillikaudenhan voi hyvin aloittaa jo helmikuussa! ;) ...

Kuukauden viimeistä päivää viedään, mutta vielä ehti kokkailla porkkanasta. Tämä tammikuun osalta viimeinen kuukauden kasvis -resepti voisi finglishillä vääntäen olla rumasti sanottuna glorified porkkanaraaste, mutta hyvää ja raikasta tämä on, vaikka niin yksinkertaista onkin. Juju on tällä(kin) kertaa paahdetut seesaminsiemenet sekä makeahko riisiviinietikka, ne tekevät kokonaisuudesta enemmän kuin osiensa summan tai ainakin korottavat sitä summaa mukavasti. Harmikseni oli taloudesta taas kerran tuore korianteri loppu, se on ihan mieliyrttejäni ja sopisi tähän mainiosti, mutta minkäs teet kun kaupat hoidetaan kerran viikossa eikä korianteri säily kuin muutaman päivän; loppuviikosta sitä ei vaan enää ole. Laitoin sen kuitenkin tuohon reseptiin, niin hyvin se tähän salaattiin istuisi. Nyt heitin salaatin päälle vähän rucolaa, ihan vain kivan värin vuoksi :) ...

Olen vielä kaksi porkkanareseptiä tammikuun aikana “velkaa”, ja tässä niistä ensimmäinen. Pinaattiletuista tykkäävät (varmaan) kaikki, mutta porkkanalettuja tulee harvemmin syötyä, vaikka hyviä ovat nekin. Valitsin porkkanaletut kuitenkin kuukauden kasvis -kamppiksen reseptiksi ensisijaisesti siksi, että historiani lettujen kanssa on kehno ja kaipaan kipeästi harjoitusta. Isäntä onkin meillä lettumestari, minä yritin normiräiskäleitä paistaa viimeksi noin kymmenen vuotta sitten ja sain aikaan lähinnä raivarit. Onneksi tutustuin sittemmin isäntään niin en ole jäänyt kokonaan letuitta. Isoja räiskäleitä en kuitenkaan tälläkään kertaa paistanut, vaan otin blinipannun avuksi, sillä sai mukavan kokoisia lettusia. ...