Kasvis

Koska aina kannattaa mainostaa oman tekeleensä olevan paras :) Vaikka ihan vakavasti ottaen, tästä sopasta tuli tosi hyvää, huolimatta siitä, että track recordini sosekeittojen kanssa ei ole paras mahdollinen. Ajattelin kuukauden kasvis -teemaani sisällyttää jonkinlaisena klassikkona pidetyn porkkana-korianterikeiton ohjeen ja lähdin Foodgawkerista sopivaa sellaista pällistelemään; vastaan tuli kuitenkin alkuperäisen ajatuksen sijaan ohje paahdetuista porkkanoista tehdylle keitolle ja siitä se idea sitten lähti. Lopulta en käyttänyt mitään ohjetta vaan laitoin keittoon kaikenmoista, mikä itselle oli mieluista ja minkä ajattelin sopivan mukaan. Keiton porkkanat saivat paahdosta intensiivisen maun ja kokonaisuudesta tuli mausteisen lämmittävä. Korianteriakin soppaan meni, tosin vain siemenmuodossa. Tuoreet korianterin lehdet olisivat tehneet hienon silauksen valmiiseen keittoon! ...

Aloitetaan kuukauden kasvis -postaukset porkkanaklassikolla, josta tykkään ihan hurjasti, mutten ole omassa keittiössäni tehnyt: se on porkkanakakku. Mikä olisikaan parempi herkku muistuttamaan, että tylsänä pidetty porkkana taipuu niin moneen muotoon? Vaikeaakaan porkkanakakun tekeminen ei ole, ainut pieni vaiva on kuorrutuksen ja kakun erillinen tekeminen (molemmat sinänsä helppoja kuitenkin), minulle kun leipominen normaalisti päättyy siihen, että tuuppaan tekeleeni uuniin. Ohje on aina-tumpeloleipurin-luotettavasti-pelastavalta Kinuskikissalta, kopioin sen alle lähes sellaisenaan. Alkuperäisohjeen hasselpähkinärouhetta en käyttänyt syöjien allergioiden vuoksi, vaan raastoin hieman valkosuklaata kakun päälle. ...

Uudenvuodenlupauksissani mainitsin, että tulisin pitämään raaka-aineliitännäisiä teemakuukausia. Mietittyäni asiaa pidemmälle tulin siihen tulokseen, että haluan keskittyä nimenomaan kasviksiin (vaikka kuukauden kala voisi myös olla aika kova :). Toisaalta sellaisiin, jotka ovat vähemmän kokattuja tai kokonaan uusia tuttavuuksia meidän keittiössämme, ja toisaalta taas tuttuihin, ns. tylsiin peruskasviksiin, joista tulee aina tehtyä sitä samaa vanhaa. Jospa keksisinkin välillä tehdä jotain uutta? Tammikuun teemakasvis porkkana liittyy jälkimmäiseen kategoriaan. Porkkana on edullista, terveellistä ja hyvää, ja ah niin arkista. Se vähän niin kuin unohtuu kulisseihin. Meilläkin on jääkaapissa aina pussi porkkanoita ja harvemmin niitä jää hävikiksi asti, mutta mitä niistä tehdään? Yleensä ne päätyvät joko paloina liemeen tai kastikkeeseen, suikaleina wokkiin tai raasteena salaatin sekaan. Pysykää mukana, sillä tässä kuussa aion haastaa itseni ja askarrella porkkanasta jotain muutakin, vieläpä neljä kertaa! ...

Joulu tuli ja meni, mutta postailen näitä joulupöydässä tarjottuja herkkuja vielä jälkikäteen. Moni niistä sopii myös alkavaan blinikauteen ja tulee se seuraava joulukin ennen pitkää :) Sienisalaatissa ei piile mitään suurta rakettitiedettä, mutta joskus siitä se siitä huolimatta onnistuu paremmin, joskus huonommin. Tämänkertainen versio oli niitä paremmin onnistuneita. Sienisalaatti 350g suolasieniä 1 pieni sipuli 1 dl smetanaa 1 dl kuohukermaa 1-2 rkl valkoviinietikkaa suolaa mustapippuria pieni nippu tuoretta lehtipersiljaa silputtuna pieni nippu tuoretta timjamia silputtuna ...

Olen varmaan joskus aiemminkin maininnut, että en ole ihan sinut sen kanssa, jos en jostain ruuasta tai raaka-aineesta pidä. Toki joka ruuan voi tehdä huonosti ja pilata, eikä siitä silloin tarvitsekaan pitää, mutta jostain lapsellisesta syystä en osaa hyväksyä sitä, että joskus vastaan tulee ruoka, josta en vain tykkää. Yleensä silloin yritän opetella syömään ao. ruokaa ja yleensä siinä onnistunkin, joistain ruokavihollisista on tullut ajan ja totuttelun myötä jopa ylimpiä ystäviäni :) ...

Iltana muutamana tein viimeisistä kotipihan ämpäriperunoista ruokaisaa salaattia, johon tuli pottujen lisäksi avokadoa. Salaatista sai taas mukavan muistutuksen siitä, miten hyvää ihan “tavallinen” ruoka on ja että ei se hyvän arkiruuankaan loihtiminen niin hankalaa ole, vaikka se välillä nälkäisenä ja väsyneenä siltä tuntuukin. Lisäksi oli mukavaa, ettei keitinperunoiden jämiä tarvinnut kiikuttaa biojäteastiaan, vaan ne palvelivat hienosti salaatissa. Salaatin kanssa tarjolle päätyi ihanaa savustettua seesamlohta, joka on noussut yhdeksi arki-iltasuosikeistani. Yksi harmaa syysilta pelastettu hyvällä sapuskalla, jälleen kerran :) ...

Lomailun huono puoli on, että sen on aikanaan loputtava, joten niin palauduimme maanantaina kaupunkiin. Muutaman päivän päästä isäntä pakkasi auton uudestaan ja suuntasi pikku hirvikoiran kanssa kohti pohjoista, jättäen minut seisojien kanssa reissuleskeksi vielä viikon ajaksi. Yksin kotona oloa virkistämään päätin, että nyt syön kaikkea sellaista, mistä isäntä ei pidä - ihan hirveästi sellaisia juttuja ei varmaan edes ole, mutta yksi niistä harvoista on sikurisalaatti eli endiivi. Sitä lautaselle siis! ...

Kerran kesässä pitää saada tehdä mustikkapiirakkaa, ja kerran syksyssä jotain herkkua kotimaisista omenoista, olkoon se muru-omenapaistosta, perinteistä piirakkaa tai uuniomenoita. Koska en ole kaksinen leipuri, tämänkin vuoden omppuherkuksi valikoitui jonkin sortin omenapaistos. Mitään käänteentekevää tai uutta ei tästä reseptistä löydy, mutta hyväähän tällainen mökkioloissakin onnistuva paistos on joka kerta. Ehkä reseptin ainut erikoisuus on, että sain hulluuskohtauksen kesken murumassan valmistuksen ja halusin sittenkin tehdä jotain vähän taikinamaisempaa (lue: lisäsin voi-sokeri-kaurahiutalemassaan vehnäjauhoja, kananmunan ja hieman maitoa) omenalohkojen päälle. Lopputuloksena päädyin sekoittelemaan “taikinani” paistinpannussa. Silti, söisin tätä uudestaankin eikä valmistuksen vaikeudestakaan ole valittamista :) ...

Oman pihan härkäpapuja ei ole montaa tullut ainakaan toistaiseksi, mutta onneksi isoja valkoisia papuja (jotka ilmeisesti ovat sama asia) löytyy myös kaupasta sekä purkki- että kuivatavarana. Askartelin niistä viime viikolla porkkanasämpylöiden pariksi ihanan samettista paputahnaa, johon ohje ja inspiraatio löytyi Suolaa ja hunajaa -blogista. Mittasuhteissa ja yrttivalinnoissa sooloilin kuitenkin oman maun ja pihan tarjonnan mukaan, laitoin sitruunamelissaa, persiljaa ja korianteria. Papujen oma maku on sen verran neutraali, että mikä tahansa rakenteeltaan pehmeähkö yrtti sopinee joukkoon, näkisin ainakin mintun tai basilikan maistuvan tahnassa aivan mainiolta. ...

Moni joulupöydässä tarjottava juttu on ihan mainiota myös kesällä. Graavikalat ja sillit kuuluvat aika luonnollisesti tähän kategoriaan, mutta hiljattain mieleen tuli myös rosolli Siskot kokkaa -blogin taannoisesta punajuurikirjoituksesta. Nyt loppu(?)kesästähän se on ihan parasta raaka-aineiden puolesta mutta jostain syystä harvemmin tulee kesällä tehtyä. Tuumasta toimeen, ja kesärosolli oli pian pyöräytetty. Uusia punajuuria, porkkanoita, sipulia, perunoita sekä vähän omenaa ja maustekurkkua. Se, mikä on rosollia ja mikä on sillisalaattia, vaihtelee tekijöittäin, samoin kuin se, mitä sinne salaattikulhoon ihan lopulta päätyy. Itse kutsun tuotostani aina rosolliksi vaikka normaalisti sinne menee sekaan silliäkin. Nyt silli jäi pois, mutta kyllä tuo salaatti sitä kaipaa, se tuo makuun mukavan täyteläisen, suolaisen vivahteen. Kompensoin laittamalla maustekurkkua hieman ohjetta enemmän. Toinen vaihteleva käytäntö koskee punajuuria; etikkapunajuurta vai ei? Kukin tyylillään, mutta minusta “oikeaan” rosolliin eivät etikkapunajuuret kuulu, vaan punajuuret keitetään tuoreista mukuloista. Etikkaisuutta saa säädeltyä maustekurkulla. ...