Keitto

Sain hiljattain Millibaarilta 11 kysymyksen haasteen, kiitokset siitä! Täältä pesee vastauksia: 1. Oletko valittaja vai se positiivisen hengen luoja? Toivottavasti en ainakaan se valittaja! Toisinaan tunnustan muuttuvani sarkasmin sanansaattajaksi, mutta yleensä jos jotain valittamista on, yritän ennemmin tehdä asialle jotain kuin märistä. 2. Ikähaitarisi? <20 / 20-25 / lähempänä kolmeakymppiä / yli kolmikymppinen / vuosia ei enää lasketa? Luultavasti yli kolmekymppinen, en ole laskenut kovin tarkasti :) 3. Lähi- vai kaukomatkailu? Miksi? Tykkään matkailla sekä lähelle että kauas, mutta nykyään painotus taitaa olla lähimatkailussa seisojan saavuttua perheeseen reilu vuosi sitten. Lähimatkailun ihana puoli on ex-tempore -matkustus, suunnitelmia ei tarvitse aina päättää etukäteen vaan voi lähteä reissuun päiväseltään sopivan aurinkoisen kelin sattuessa. 4. Mikä on lempiarkiruokasi? Vihreä curry. Siinä täytyy olla jotain addiktiivisia aineosia. ...

Arkkupakastimesta toistaiseksi haaveillessa, meidän jääkaappipakastimen pakastinpuoli (tai pitäisi varmaan sanoa “osa”, koska ei se mikään puolikas ole) on melko turvoksissa. Viime viikkoina olen ottanut projektiksi syödä vanhoja pakasteita mahdollisimman paljon pois, kyytiä ovat mm. saaneet pakastemarjat vispipuuron muodossa, sekä banaaninlehdet ihan muuten vaan. Tällä kertaa oli pakasteseitin vuoro. En oikeastaan edes tykkää ko. tuotteesta, mutta aina välillä uskottelen itselleni, että saan siitä tehtyä jotain hyvää, ja että kannattaahan sitä nyt ostaa kun on niin edullistakin, ja kun valkoinen kala on tunnetusti korkeaproteiinista ja vähärasvaista. Ja sitten se paketti muhjuuntuu pakastimessa puoli vuotta. ...

Helmikuun ruokahaasteen voitti Kulinaarimuruja -blogin Elviksen sydänkohtausleipä huikealla äänimäärällä, onnittelut voittajalle! Itselleni samainen ruokahaaste oli ensimmäinen, osallistuin porsaan ribseillä ja chili-coleslawilla. Oli hauskaa jännittää kisan etenemistä, miettiä eri reseptivaihtoehtoja ja ihastella muiden osallistujien herkkuja. Varsinkin Ahmijan sianpääprojekti oli vaikuttava, täytyy ehdottomasti päästä joskus kokeilemaan. Ensikertalaisen haasteeseenosallistujan sekä bloginoviisin näkökulmasta ehkä ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, että joku - täsmällisemmin Kotona Tehtyä -blogin emäntä - oli ihan oikeasti kokeillut reseptiäni, ja jättänyt vielä kommentin, että hyvin oli toiminut. Voi miten kivaa! Olen nyt ihan ruokahaastekoukussa enkä malta odottaa, että maaliskuun haaste julkistetaan :) ...

Tämän kanan kanssa tuli munittua. Hieno tarkoitukseni oli keittää pakkasesta kaivettu broileri, jäähdyttää sen keitinliemi, kuoria rasvat pinnalta ja hyödyntää liemi keiton pohjana. Kaikki sujui mallikkaasti, kunnes tein virhearvion jäähdytysastian ominaisuuksista: “Kyllähän tää pakkasta kestää”, kuuluisia viimeisiä sanoja. Niin halkesi liemikulhoni (ei mikään oikea sellainen, vaan ihan vain normaali kulho, johon olin liemen laittanut) ja liemi lirisi terassilautojen välistä maan ja lumihangen uumeniin. Oho. Jouduin siis korvaamaan kanaliemen teollisella, mutta ihan arkihyvää ja thai-tyylisen happamantulista keitosta tuli kuitenkin. Broileri kannattaa keittää jo edellisenä päivänä, koska liemen jäähtyminen ottaa aikansa. Söin oman annokseni sellaisenaan, mutta isännän lautaselle lisättiin vielä nuudeleita satsia tukevoittamaan. ...

Blogi on ehtinyt olla jo kuukauden pystyssä! Hassua, miten paljon havaintoja ja ja metaa uuteen harrastukseen liittyen onkin jo ehtinyt kertyä. Säästän kuitenkin lukijoita (moi isäntä) sen verran, etten huutele ruokabloggaamisen syvimmästä olemuksesta huikealla kuukauden kokemuksellani. Päivän ruoka liittyy tosin blogimetaani sikäli, että yksi parhaita juttuja uudessa harrastuksessa tuntuu olevan toisten reseptien bongailu. Mieliteko valkosipulikeittoon syntyi nimenomaan toisten blogipostauksista, joissa kyseinen ruoka on vieraillut ahkerasti parina viime vuotena. Pohjana omaan versiooni käytin mm. Pippurimyllyn käyttämää ja hehkuttamaa Pirkka-reseptiä, josta oma versioni muotoutui kokkaamisen edetessä, suurimpana erona alkuperäiseen ehkä valkosipulin paahtaminen kuullottamisen sijaan, sekä valkoviinin lisääminen. Hassu sattuma on, että hyvästä tarjonnasta huolimatta en ole koskaan ennen syönyt valkosipulikeittoa, vaikka kärsinkin vakavasta valkosipulihulluudesta. Tänään sitä kuitenkin sattui olemaan työpaikan läheisessä lounasruokalassa, joten en tietenkään voinut kävellä vertailuversion ohi. Hyvää oli, mutta omassa sopassa oli kyllä reilusti enemmän makua :) ...

…Koska nythän on jo melkein kesä, right? No, ikkunasta katsomalla ei siltä näytä, ja kalenterikin väittää, että vielä olisi neljä ja puoli kuukautta kesäkuun alkuun. Gazpacho, eli kylmä tomaatti-kurkkukeitto, taipuu mielessäni lähinnä hellepäivän lounaaksi, enkä mitenkään saa kuviteltua siitä talviruokaa. Sitä on kuitenkin tehnyt jo useamman viikon mieli, ja koska olen vatsani orja, oli pakko vihdoin antaa periksi ja avata kesäkausi hyvissä ajoin näin tammikuussa. Tällä kertaa en taida kyllä nauttia keittoa terassilla päivänvarjon katveessa, vaan ihan visusti lämpimissä sisätiloissa. Vaikka onhan se talvikin tietysti ihanaa, varsinkin nyt kun se ihan oikeasti tuntuu saapuneen myös tänne maan eteläosiin. Lunta, jee!! ...

Huomenna olemme menossa seisojan kanssa treenaamaan lintujen hätistelyä, joten edessä on monen tunnin ulkoilu odotettavasti hyytävässä pakkasessa. Vastalääkkeeksi paleltuneisiin varpaisiin ja neniin tein jo tänään valmiiksi voimakkaan lämmittävää paprikakeittoa, jonka voi nopeasti kuumentaa hellalla huomenna kotiin tullessa. Vähän oli kyllä pakko koemaistaa jo tänään. Paprikakeiton resepti on kulkeutunut minulle isäni äidiltä (ja hänelle eräältä tuttavaltaan), joka tapasi valmistaa soppaa mökkireissuilla. Siinä missä siskoni ja serkkuni tarinan mukaan kinastelivat siitä, kuka saa syödä sopan minkäkin väriseltä lautaselta, en lapsena en oikeastaan välittänyt paprikakeitosta vaan vierastin sen voimakasta makua. Aikuisena sitä on tullut tehtyä vähintään kerran talvessa, ja sen lämpöisiin, rikkaisiin makuihin tulee himo etenkin näin pakkaskeleillä. Tämä keitto ei ole kevytruokaa, vaan se saa lisäpuhtia pekonista (niin kuin 99% meidän talouden aterioista) ja riisistä. Sopan valmisteluissa joutuu pilkkomaan jonkin verran, mutta siitä suoriuduttua keitto valmistuukin melkein omia aikojaan. ...

Keitto valmistui jo muutama päivä sitten mutta blogin saamisessa kirjoituskuntoon vierähti tämän vuoden puolelle (minullako kesti? Ei kai… :) Haluan kuitenkin aloittaa kirjoittamiseni tällä perinteisellä kinkunjämien käyttöruualla, joka sopii hyvin kitupiikin arkibudjettiini ja venyy useamman päivän ruuaksi ja vielä pakastimeenkin. Tähteiden ulkopuolelta tämän keittosatsin hinnaksi taisi tulla korkeintaan kaksi euroa, kun sipulit, porkkanat ja maustepippuritkin köllöttivät jo valmiina keittiössä ja ainut tarvittava ostos olivat kuivatut herneet. Minun taidoillani ei hernekeitosta vielä saa kaunista kuvaa, ehkä ensi vuonna sitten… Mutta hyvältä se maistui, oikeesti! ...