Kuukauden-Kasvis

Jihuu, heinäkuu ja ehkä sen ultimate suosikkikasvikseni, herneiden, sesonki on parhaimmillaan! :) Tuoreisiin herneisiin olen niin hulluna, että kun pussillisen (ja hei, litra on aina aivan liian vähän) torikauppiaalta ostan, aloitan sen syömisen jo kotimatkalla ja lopetan vasta, kun herneet loppuvat. Ihan sama, kuinka paljon niitä on. Ja kun aloitin kuukauden kasvis -kirjoittelun, tiesin jo heti tammikuussa, että herne tulee saamaan heinäkuun pestin. Seuraavina viikkoina siis hernereseptejä tiedossa, mikäli allekirjoittanut ei syö kaikkia suoraan pussista, kuten kuvausmateriaaliaan juuri nyt. ...

Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin! ...

Tämä ei ole mikään uusi keksintö, mutta kukkakaalicouscous on ruoka, josta halusin ottaa revanssin. Kokeilin sitä nimittäin joskus - aikana ennen blogia - mökkiolosuhteissa ilman blenderiä tai vastaavaa silputinta ja sain aikaiseksi lähinnä pahanmakuista sotkua. Tappio ehti kirvellä muutaman vuoden, mutta niin kovasti on kuitenkin kukkakaalicouscousia mainostettu helpoksi ja herkulliseksi, ja niin kovasti kukkakaalista tykkään, etten voinut olla kokeilematta uudestaan. Idea ei todellakaan ole omani, alun perin taisin löytää sen Siskot Kokkaa -blogista (joka muuten taitaa olla ensimmäinen aktiivisesti seuraamani ruokablogi), ja nyt puolestaan jo hiljentyneestä Herkku & Koukusta, hieman soveltaen omiin tarpeisiini. Mausteitahan tuohon voi laittaa juuri oman maun mukaan, tai mukaan voisi sekoitella vaikka vähän sipulia, paistettuja sieniä ja pekonia. ...

Kukkakaali on yksi lempikasviksiani. Enimmäkseen syön sitä kesällä, kun kotimaiset kukkakaalit tulevat juhannuksen kieppeillä myyntiin, tosin toukokuussa kauppoihin ilmestyvissä ruotsalaisversioissakin alkaa olla jo mukavasti makua. Koska kukkakaali on juuri nyt ajankohtainen, se saa kunnian olla myös kesäkuun kuukauden kasvis. Useimmiten tapaan syödä kukkakaalin ihan vain höyrytettynä, voilla ja - jep - curryjauheella maustettuna, nyt ajattelin raportoida tämän enemmän tai vähemmän salaisen paheeni ohelle muitakin kukkakaali-ideoita. Pysykää siis kanavalla, kesäisiä kukkakaalireseptejä tiedossa! ...

Raparperi sopii loistavasti myös erilaisiin juomiin; siitä saa ainakin sekoiteltua raikkaan boolin tai valmistettua yksinkertaisen kuohuviinidrinkin kaatamalla tujauksen raparperhimehua lasin pohjalle. Minulla oli raparperi-minttumehua, josta ajatukset kulkivat mojitoon: miltähän se mahtaisi maistua? Vastaus: raikkaalta, kesäiseltä, kirpeältä, aurinkoiselta. Ihanaa kesäjuomaa ja niin kauniin hempeän väristä! Vaikka rommin jättäisi pois, pitää raparperin hapokkuus huolen siitä, ettei juoma jää pliisuksi tai liian limsamaiseksi; se sopii hienosti myös aikuisille alkoholittomaksi juomavaihtoehdoksi. Ihan oikean mojiton kanssa ei tällä kyllä juuri ole tekemistä, niin paljon ohjetta on sovellettu eteenpäin; lisäksi omaan makuun kannattaa hieman maistella ja testailla sopivia mittasuhteita, koska raparperimehuja on montaa sorttia ja makeutta. ...

Ennen kuin mustikat ja mansikat alkavat kypsyä, raparperipiirakka on mielestäni kesän parasta kahvipöytätarjottavaa. Tästä helposta reseptistä on muodostunut luottopiirakkaohjeeni, jota olen muokannnut aina uusille raaka-aineille sopivaksi. Heleen’s hobbiesin alkuperäisversiossa piirakka tehtiin omenoista, mutta tällä kertaa täytteeksi laitettiin siis raparperia, ja pohjaan sekoitus ruis- ja vehnäjauhoja. Koska raparperi on hapanta, ei rahkainen täyte ollut ehkä ihan paras mahdollinen pari sille minun makuuni. Ei se mitenkään huonoa ollut, mutta jotenkin ehkä kaipasin sellaista pehmeämmän vaniljaista möllöä raparperin ympärille. Rukiinen pohja taas toimi ihan loistavasti, ruis toi piirakkaan syvyyttä ja hieman maltaista vivahdusta. Vuokana käytin tällä kertaa irtopohjaista kakkuvuokaa, piirakka pysyi hyvin kasassa reunuksen poistamisen jälkeen ja näytti kauniimmalta kuin siinä pyrex-vuoan lasikannessa, jota usein käytän piirakkavuokana ;) ...

Toukokuussa kokkaillaan raparperista, mikä olisikaan ajankohtaisempi kasvis? Raparperi tuo aina mieleen kevään ja alkukesän juhlat, äitienpäivän, lakkiaiset ja juhannuksen. Parasta raparperi on silloin, kun tuttava soittaa ja kertoo sitä kasvavan takapihallaan yli oman tarpeen; muovikassillinen epämääräisiä punavihreitä varsia saa sormet syyhyämään ja veden kielelle. Kaupasta ostan raparperia hieman pitkin hampain, mutta ei se raparperiherkkujen makua himmennä. Tämän vuoden lämpimänä keväänä raparperia on alkanut putkahdella maasta hyvinkin varhain, mutta tavallisesti sen paras sesonki alkaa toukokuun lopulla. ...

Viimeisiä parsajuttuja viedään. Parsakausi on vasta aluillaan ja olemme syöneet sitä jo varmaan toistakymmentä nippua. Miksi reseptejä on sitten niin vähän? Luultavimmin siksi, että huolimatta kokeilustani tehdä parsasta kaikkea mahdollista, tykkään siitä edelleen ihan vain parsana. Höyrytettynä, paistettuna tai grillattuna, suolalla ja pippurilla maustettuna, voin ja sitruunamehun kera. Siispä viimeisenä parsareseptinä julkaisen ihan perusjutun, tällä kertaa valkoisesta parsasta. Itse pidän valkoisen parsan kanssa timjamista, mutta keväisempiä sävyjä saa käyttämällä esim. basilikaa, erona, että se lisätään voisulaan vasta ihan lopuksi. Tämä annos ei vain maistu hyvältä, vaan siinä on myös aivan mahtavat, keväiset värit! ...

Ihan ensimmäisenä pahoittelut Kääpiölinnan Anulle saamattomuudestani (ja hitaasta vastaamisesta!), arkihaastetta lensi tähän suuntaan mutta tyydyn tällä kertaa ihailemaan toisten arkikuvia. Toki sikäli arkea kuuluu täältäkin, että suurin osa blogimateriaalistani ylipäänsä on juurikin sitä, ja hiljattain (ruoka-)arki näyttäytyi vielä yksityiskohtaisemmin ruokapäiväkirjojen muodossa. Meanwhile, vappua odotellessa sima on laitettu käymään (jos et ole niin jo tehnyt, kannattaa laittaa viimeistään tänään), grillikausi jatkuu ja parsakausi paranee. Jälkimmäistä kahta yhdisteltiin eilen grillatuista perunoista ja vihreistä parsoista tehdyssä salaatissa, josta tuli ihan tosi hyvää. Grillaus on suosikkitapani valmistaa parsaa, eikä maku hävinnyt salaattiin, kun kastike ja muut komponentit olivat riittävän miedot. Tällainen salaatti sopisi myös vappuaan grillauksen merkeissä viettävälle - vaikka ainakaan täällä etelässä ei säätiedotus oikein suosi, harmi - ja itselleni korvamerkkasin salaatin kesän uusia perunoita ajatellen, nehän vasta hyviä grillattuna ovatkin! ...

Tänä vuonna pääsiäisruuat tehtiin todella helpon kaavan mukaan; karitsan paahtopaistia simppelisti grillattuna sekä parina päivänä hyvin yksinkertaisia kalajuttuja. Pääsiäismaanantaina tilattiin pitsaa. Ihan mukavaa joskus näinkin, kauniista pääsiäiskelistä sai ainakin nauttia ulkosalla eikä ikkunan takaa keittiöstä. Maanantai-iltana pitsojen jäljiltä alkoi kuitenkin pieni nälkä kalvaa vielä illemmalla, joten päätin toteuttaa mielessä olleen kuukauden kasvis -ajatuksen lämpimistä, pekonilla höystetyistä parsaleivistä. Jos olet parsahifistelijä ja tykkäät parsastasi mahdollisimman pelkistettynä, ei tämä ruoka kenties ole sinua varten, koska parsan ympärille tulee reilusti kermaista pekonisoossia ja juustoraastetta. Me kuitenkin tykkäsimme leivistä, emmekä kokeneet, että ainakaan pidemmältä lentäneet alkukauden parsat menisivät suuremmin niissä hukkaan. Silti, varoituksen sana, leivät olivat todella tuhteja ja rasvaisia (vaikkemme edes voidelleet niitä) enkä suosittele niiden syömistä juuri ennen nukkumaanmenoa! ...