Lampaanliha

Uuniruuat jäivät kesällä aika lailla tekemättä, turhaa lämmittämistä välttääkseni yritin maksimoida ulkokokkauksen ja salaattien osuuden perheen ruokavaliosta. Siksipä viilenneiden ilmojen myötä on ollut aivan ihana saada perinteisiä, syksyisiä patoja uuniin, kyllä ne taas maistuvat hyvältä pitkästä aikaa! Lomareissua varten tein etukäteen pakkaseen tämän helpon lammaspaistin, joka valmistui hyvin pitkälti samaan tyyliin kuin perinteinen karjalanpaisti, ihan muutamin lisämaustein. Laiskurin paisti valmistui tällä kertaa yön yli, jälleen tyyliin “tuuppaa uuniin ja unohda”. Lihana käytin lampaan lapaa sekä potkaa (koska lapapaketistani löytyikin positiivisena yllätyksenä myös vähän enemmän etujalkaa :), jotka olivat omiaan hitaaseen kypsytykseen. ...

Lihapullat ovat isännän herkkua, ja niitä pyörittelenkin meille säännöllisin väliajoin. Samalla on syntynyt teoria lihapullista; ihan sama kuinka paljon niitä on, ne loppuvat aina kesken. Viimeksi laskin pullat, niitä tuli 41 kappaletta - eivät loppuneet kesken ensimmäisen ruokailun, mutta seuraavalle päivälle jäi liian vähän :D Viime pullat tein vaihteeksi karitsan jauhelihasta, ja massan sekaan sekoittelin myös pekonia mehevyyttä ja makua antamaan. Tosi hyviä tuli, miedosti lampaanlihan makuisia mutta ei mitään vanhaa villasukkaa muistuttavaa. Meillä pyöri kermatönikkä nurkissa, joten paistoin pullat ensin ja tein sitten niiden loppukypsennyksen kermakastikkeessa hauduttamalla, mutta kypsennys onnistuu myös alusta asti uunissa ilman kastiketta (mä en vaan ole niin terveellinen) tai sitten millaisessa soosissa tahansa. ...

…niin Kreikka tulkoon naisen luo. Ajoittainen matkakuume vaivasi jälleen ja tällä kertaa myös lämmin ilma sai kaipaamaan Kreikan saarille. Niinpä pöytä oli tänään koreana meze-tyyppisistä herkuista, viininlehtikääryleistä (okei, purkista), isoista valkoisista pavuista tomaattisoosissa, kreikkalaisesta salaatista ja tsatsikista. Lisäksi grilliin meni valmistusvuorossa ollut keväällä hommatun karitsanpuoliskon niska eli kassler. Palanpainikkeeksi tämän kesän hittijuomakseni noussutta raikasta kesäjuomaa. Kreikkalaiset osaavat tehdä ruokaa lämpimille keleille! Suolaiset ja kirpsakat maut virkistivät kummasti, ja lievensivät osaltaan myös matkakuumetta ;) ...

Pitkään haudutetut pataruoat ovat ihania talvella, ja valmistuvat omia aikojaan kun itse huitelee muissa puuhissa. Kevättä kohden alkaa kuitenkin ainakin minun - ja mikäli raportit pitävät paikkansa, monen muunkin - tehdä mieli raikkaampia, tuoreita makuja. Salaattihammastakin kolottaa enenevissä määrin. Näissä ajatuksissa teimme tänään vastahankitusta karitsasta parikyljyksiä pikaisesti sitruunalla maustettuna, kaverinaan raikasta vihreää salaattia sekä tsatsikia, joka sai lisämakua lipstikasta (sopi muuten ihan älyttömän hyvin - koska oltiin kotona, kehtasin myös nuolla viimeiset tsatsikit kulhon pohjalta). Vähävaivaisuudessaan nopea karitsa päihitti jopa ne kuuluisat pataruuat, ja kokonaisuus oli keväisen raikas. Ihanteellisesti kyljykset olisivat ehtineet marinoitua pidempäänkin, mutta ne ehtivät saada makua näinkin. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee! ...

Täällä ollaan hiljaisen blogiviikon (eli kiireisen blogin ulkopuolisen viikon) jäljiltä. Eilen oli kuitenkin huippupäivä ruokahuollon kannalta, sillä kävimme Eurajoella hakemassa ison laatikollisen karitsanlihaa Mäkitalon tilalta. Vaikka ajomatka oli sen verran pitkä, että isäntä ehti matkan varrella virnuilla yhtä sun toista lähiruuan määritelmästä, oli mukava käydä ensimmäisellä lihanostokerralla ihan paikan päällä tutustumassa. Yritin tilan emännälle kovasti miettiä, mistä alun perin kuulin heistä, mutta valitettavasti ihan alkuperäinen lähde on tainnut kadota muististani, eikä Googlekaan asiaan osannut auttaa (mielestäni nappasin tiedon jostain toisesta blogista, kuka tunnustaa?). ...