Liha

Tämä riimiliha sopii mainiosti uuden vuoden juhliin, mutta me söimme sitä joulupöydän alkupalana. Alkuperäinen, hirvenlihalle tehty resepti on hesarin ja se on odottanut jo syyskuun lopulta käyttöön pääsyä. Koska sopivaa hirvenpalaa ei pakastimessa tähän hätään ollut, nappasin kaupan pakastealtaasta kaksi poron ulkofilettä. Niistäkin sai aivan suussasulavat riimilihat. Minä käytin ohjeen mukaisia mausteita, mutta poronliha on itsessään niin maukasta, että pelkkä suolakin riittäisi, terveisin nimimerkki “maistelin kuormasta”. Suolamäärää pienensin kuitenkin hieman alkuperäisestä, koska poronfile on kovin ohutta ja suolaantuu aika voimakkaasti jo vuorokaudessa. ...

Kuten kuvasta näkyy, kinner on kalvoista. Mutta myös kaunista, ainakin jos minulta kysytään. Riistalihan kanssa yritän olla todella varovainen, etten sitä onnistuisi pilaamaan. Toki haluan kunnioittaa kaikkia hyviä raaka-aineita, mutta koska riista ei meillä suorastaan pursua pakastimesta emmekä sitä toisaalta halua ostaakaan, on se vähän erityisasemassa. Teen siis lähinnä sellaisia riistaruokia, joissa raaka-aineen oma maku pääsee mahdollisimman hyvin esiin, on kyseessä sitten lintu tai hirvenpala. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että esimerkiksi voimakkaasti maustettuja kastikkeita en ole uskaltanut tehdä. ...

Samaa ruokaa koko perheelle -ajatuksella tein tällä kertaa merimiespihviä. Yksinkertaisten ainestensa puolesta se sopii melkein kenelle tahansa eivätkä mausteetkaan hirvitä päätä, maku tulee suurimmaksi osaksi paistoliemestä sekä haudutuksesta. Olutta merimiespihvissä on, mutta alkoholi haihtuu siitä kypsennettäessä, tai sitten voi käyttää ihan alkoholitontakin vaihtoehtoa, kuten minä tällä kertaa tein. Tai siis, meillä oli jääkaapissa sekä alkoholiton olut että joku normaali, holillinen tuontiolut, ja kun ehdotin tuontioluen käyttöä merimiespihviin, isäntä aika napakasti sanoi, että ei. Hän sai pitää pullonsa. ...

Olen tainnut jaksaa huomautella, että pulled porkista eli nyhtöpossusta on nykyisin jo lähes ylitarjontaa. Sitä saa lounasruokaloista, ketjuravintoloista, pop-upeista, food truckeista ja valmiiksi pakattuna jopa kaupan kylmätiskistä. Silti, minäkin olen pulled porkin suuri fani ja teen sitä verrattain usein, eihän tarjonta itse ruokaa pahenna yhtään. Kyseessä on sangen vaivaton ja edullinen, mutta monikäyttöinen ja suussasulava herkku, eli juuri sellainen ruoka, jota tykkään itse tehdä. Viimeksi pulled pork kutsuttiin hätiin, kun tein pitkästä aikaa kimchiä. Minusta hapan, tulinen ja suolainen kimchi kaipaa parikseen mauiltaan vähän makeaan taittuvaa, kohtalaisen rasvaista lihaa, mieluiten possua. Ykkösvalintani olisi ollut luullinen paahtokylki, mutta koska pakastimessa oli useampi pala lapaa, päädyin tekemään nyhtöpossua aasialaishenkisellä marinadilla. En voi nimittäin sanoa possua korealaiseksi, koska tuntemukseni korealaisesta ruuasta alkaa ja päättyy kimchiin ja muutamiin ravintolareissuihin. Mielikuvitukseeni piirtyi kuitenkin kuva seesaminsiemenillä höystetystä, makeassa marinadissa muhineesta lihasta, ja sitä kuvaa seuraten syntyi enemmän tai vähemmän korea possuni. Jotta sekasorto olisi täydellinen, söimme possun ja osan kimchistä riisipaperirullien sisällä. Maistui se tosi hyvältä niinkin, vaikkei suoritus mikään tyylipuhdas ollutkaan. ...

Me grillataan aika paljon possua, ja usein teen siihen ihan näppituntumalla sellaisen perusgrillimarinadin, johon tulee yleensä soijaa, tomaattipyrettä, siirappia, tai tummaa sokeria, punkkua tai balsamicoa (joskus tosin kolajuoma ajaa hapon ja makeuttajan virkaa) sipulia, valkosipulia, pippureita, savupaprikaa, chiliä ja vähän öljyä. Mitään the ohjetta ei marinadiin ole julkaistu, mutta ainakin täältä tai täältä löytyy vedoksia. Välillä on kuitenkin kiva kuivamaustaakin liha, varsinkin rasvaiseen possuun se toimii hyvin ja tekee grillaamisesta vähän siistimpää puuhaa (ei sillä, että grillauksen varsinaisesti tarvitsisi olla siistiä). Myös lihan pintaan hierottavaan mausteseokseen eli rubiin minulla on semmoinen näppituntumalla tehty, yksinkertainen perusversio, joka muuntuu tarpeen mukaan. Kun lihan sillä hieroo, ei tarvitse grillatessa kuin hieman halutessaan sutia pintaa esim. soija-öljyseoksella tai millä tahansa sopivalla grillauskastikkeella. Viimeksi tehdessäni laitoin jopa mittasuhteet ylös, joten nythän rubi ei olekaan enää näppituntumalla tehty! Tämä ohje on noin 800 grammalle lihaa (esim. neljälle mukavankokoiselle kasslerpihville), mutta rubia voi tehdä reilumminkin, niin sitä on käyttövalmiina seuraavallekin kerralle - mukavaahan siinä on se, että kuivista mausteista tehty seos säilyy toisenkin tovin. Ei muuta kuin sikaa hieromaan! ...

En ollut ajatellut ottaa tomaattikuukauden teemaresepteihin mukaan sellaisia ohjeita, joissa käytetään tomaattisosetta. Mieli kuitenkin muuttui, koska olen viime aikoina miettinyt arkisia luottoruokiani ja sitä, että ne pari meidän perheelle tyypillisintä - vihreä kanacurry ja spagetti ja jauhelihakastike - ovat jääneet kokonaan tämän blogin ulkopuolelle. Mitään suurempaa syytä siihen ei ole, paitsi se, etten ole vain saanut aikaiseksi blogata jostain, mitä syön varmaan kerran viikossa. Ja ehkä ihan pikkuisen se, että yleensä jommankumman ruuan valmistuessa on niin kova väsymys ja nälkä, ettei kameran esiin kaivaminen tule kuuloonkaan. ...

Vanhempainvapaan paras juttu on se, että voi viikollakin tehdä hitaasti valmistuvia ruokia näkee aitiopaikalta lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Ja niinhän se ihan tosissaan puhuen on, mutta en pane pahaksi sitäkään, että saan tehdän enemmän ruokia, jotka vaativat vähän enemmän aikaa. Enkä tarkoita nyt, että ne vaatisivat minun aikaani, vaan enemmän sitä, että kypsymisessä kestää. Oma aikani ei ole merkittävästi lisääntynyt, siitä pitävät ihmispoikanen ja karvainen kolmen kopla huolen. Sitä suuremmalla syyllä, on mukava haudutella uunissa hitaasti valmistuvia “cheap cutseja” ja lihapatoja, joiden aktiivinen esivalmistelu on kuitenkin hyvin nopeaa. Kun viettää aiempaa enemmän aikaa kotona ja lähiympäristössä, se on mahdollista, vaikka omat kädet olisivat kiinni muissa asioissa suuren osan ajasta. ...

Säät kylmenivät sopivasti lihapatalukemiin. Tällä tarkoitan, että yksi parhaista ruuista juuri nyt on lämmittävä, höyryävä lihapata, jonka voi tyrkätä viikonloppuaamuna uuniin, lähteä itse ulos ja saapua takaisin syömään muutamia tunteja myöhemmin, kun pata on valmistanut itse itsensä. Ovat lihapadat muulloinkin hyviä, ne kuuluvat viileään vuodenaikaan samalla tavalla, kuin grillaus kesään. Aiemmin Kärähtäneissä on tehty ainakin karjalanpaistia, lammaspataa, oluessa haudutettua hirveä sekä palapaistia. Stifado on kreikkalainen, kanelilla maustettu lihapata, tuttu varmasti kaikille etelänmatkalaisille. Reseptit vaihtelevat, mutta tyypillisesti pataan kuuluu punaviinistä, tomaatista ja salottisipulista tehty soossi sekä murea liha. Koska lihana ollen nähnyt kaikenlaisia variaatioita naudasta kaniin, uskaltauduin laittamaan tämänkertaiseen stifadoon myös hirveä. Lisäksi käytin possua mehevöittäjänä, kun sitäkin meillä jo valmiina oli. ...

Todettakoon heti aluksi, että meillä kinkku totisesti on joulupöydän kunkku, ja se tehdään ihan perinteisellä joulukinkun reseptillä. Tosin joka joulu ei meilläkään kinkkua valmisteta, vaan joka toinen vuosi syömme jouluna jotain muuta hyvää kuin perinteisiä jouluruokia, ja hyvä niin - muuten emme varmasti koskaan varioisi joulumenuamme. Moni ei kuitenkaan kinkusta niin välitä, vaan etsii jotain muuta ihan perinteisenkin joulupöydän päätähdeksi. Tässä muutama vinkki liharuuista, jotka itse voisin nähdä joulupöydässä, jos vaan kinkusta malttaisin luopua :) ...

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää. Juhlan kunniaksi isäntä kaivoi pakastimesta palan hirvenpaistia, sen ainoan palan, joka oli riittävän suuri kokonaisena kypsytettäväksi. Ei taaskaan mitään paineita arvolihan pilaamisesta ;) Normaalisti teen paistit aina samalla luottoreseptillä (yleensä ilman jälkimarinointia), mutta nyt Campasimpukan taannoisesta kommentista oli mielessä routapaisti, se on ollut to-do -listalla mutta jäänyt aina tekemättä. Routapaistihan on sinänsä todella vaivatonta tehtävää vaikka valmistusaika on pitkä (n. 8-10 tuntia uunissa + marinointi) “tavalliseen” paistiini verrattuna, mutta olen jotenkin vierastanut ajatusta lihan kypsyttämisestä jäisestä kökkäreestä alkaen, miten siitä voi mitenkään tulla hyvää? Niin paljon olin kuitenkin lukenut kehuja routapaisteille, että uskaltauduin sellaisen nyt tekemään. Netti oli ohjeita pullollaan, minä katsoin eniten vinkkejä Pastanjauhajilta sekä Herkkusuun Lautasella -blogista ja sovelsin sitten vielä vähän omiani. Ja ta-daa, tässä se on :) ...