Liha

Täällä ollaan hiljaisen blogiviikon (eli kiireisen blogin ulkopuolisen viikon) jäljiltä. Eilen oli kuitenkin huippupäivä ruokahuollon kannalta, sillä kävimme Eurajoella hakemassa ison laatikollisen karitsanlihaa Mäkitalon tilalta. Vaikka ajomatka oli sen verran pitkä, että isäntä ehti matkan varrella virnuilla yhtä sun toista lähiruuan määritelmästä, oli mukava käydä ensimmäisellä lihanostokerralla ihan paikan päällä tutustumassa. Yritin tilan emännälle kovasti miettiä, mistä alun perin kuulin heistä, mutta valitettavasti ihan alkuperäinen lähde on tainnut kadota muististani, eikä Googlekaan asiaan osannut auttaa (mielestäni nappasin tiedon jostain toisesta blogista, kuka tunnustaa?). ...

Ei kai helpompaa ruokaa ole keksittykään, kuin karjalanpaisti - tuuppaa lihat uuniin, laske jonkin ajan päästä lämpötilaa ja häivy sitten omille teillesi. Ruoka on perunoita vaille valmis, kun tulet kotiin muutamaa tuntia myöhemmin. Eikä kenellekään ole yllätys, että lämmin pataruoka ja talvipäivä ovat niin hyvä yhdistelmä! Isännällä oli kuitenkin vähän erilaisia fiiliksiä karjalanpaistista (note for self: jos käytät sanaa uunipaisti tai hitaasti uunissa haudutettu liharuoka, saat välittömän puoltoäänen kokkailusuunnitelmallesi, mutta jos mainitset karjalanpaistin, kääntyy suu nurinpäin :D), ilmeisesti hän ei viime aikoina ollut syönyt yhtään onnistunutta versiota. Minähän en voinut haastetta vastustaa, joten oli pakko saada tehdä sitä paistia vaikka väkisin - mutta koska tarkoitus oli saada paisti maistumaan epäilijälle, tuli mietittyä ihan huolella, mitä oikein olen tekemässä - helpommin sanottu kuin tehty, koska ei karjalanpaistista ole edes olemassa yhtä oikeaa valmistustapaa, vaan kaikilla on omansa. Alla muutama vinkki, joilla minun paistini onnistui: ...

Tiedetään - kaikki ja niiden kaverit ovat jo tehneet nyhtöpossupurilaisia ja kirjoittaneet niistä blogissaan, olen niin jälkijunassa! Mutta en voi vastustaa kiusausta, koska ensinnäkin, purilaiset olivat erittäin edulliset eli täydellistä säästökuuriruokaa, ja toiseksi, koska ne olivat niin hyviä, että pidimme niitä isännän kanssa ihan erityisen onnistuneena ruokana. Ei siis hyvänä eikä onnistuneena ruokana, vaan sellaisena, jota syödessään on ihan haltioissaan ja kokee ylittäneensä itsensä Edullisuus tuli kolmesta asiasta: tein sämpylät itse (käytin pakastimesta punajuuripurilaisesta ylijääneet sämpylät), possun luullisissa paloissa oli hinta kohdillaan, ja kaali oli niinikään kohtuuhintainen pääraaka-aine hampurilaisen väliin tulleeseen salaattiin. Ja se salaatti oli HYVÄÄ! Jätin perinteisen coleslawin tekemättä ja tein slawistani nyt aasialaistyyppisen, inkiväärillä ja chilillä höystetyn majoneesittoman version. Majoneesia turautin sämpylän väliin sitten ihan muuten vaan, ja ylläpidin aasialaislinjaa myös turauksella sriracha-kastiketta. Muuta ei hamppari väliinsä kaivannut! ...

Tilasin puolikkaan karitsan. Elukka taitaa vielä toistaiseksi viettää lapsuuttaan ihan yhtenä palana, mutta jo vähän etukäteen alkoi tehdä mieli lammasruokia. Hallista bongasimme taannoin muutaman rivin karitsan ribsejä, joiden kilohintakin miellytti kitupiikkiä, joten ne päätyivät sunnuntaipäivälliseksi. Virikkeitä ja ohjeita kypsennykseen katsoin mm. Minnalta, Jokihaalta sekä lammasreseptit.com:sta. Barbeque-makumaailman sijaan teki mieli kuitenkin enemmän jotain kreikkalaistyyppistä, sitruunaisen hapanta, ja mieliteko ohjasikin sitten marinadivalinnan enemmän sinne suuntaan. Vielä kun olisi jaksanut kaivaa grillin hangesta. Ei ole eka kerta, kun sanon niin, joten ehkä pitäisi oikeasti aktivoitua! Olen yrittänyt delegoida hommaa isännälle, mutta vielä ei yritykseni ole tuottanut tulosta. ...

Possunpuolikkaan ensimmäinen lapapala pääsi käyttöön, kun jääkaapista löytyi yksi sellerinvarsi, puolikas kaali, muutama porkkana ja neljännes lanttua, jotka alkoivat kaikki näyttää siltä, että toivoivat pikaista pataan pääsyä, tai muuten kävelisivät itse ulos. Olen vähän pantannut lapa- ja etuselkäpaloja tehtyäni lukuisia pulled porkeja pitkin vuotta, ja toisaalta myös siksi, että tykkään kovasti pitkään haudutetusta possusta ja halusin säästää näitä ihanuuksia. Nyt oli kuitenkin lavan vuoro tulla syödyksi osana lempeän talvista, pitkään haudutettua possu-kaalispataa :) ...

Ajattelin tehdä lihapataa, ja lähetin isännän kauppaan speksillä ‘jotain lammasta’. Ilmeisesti mitään lammasta ei löytynyt, koska hän palasi kahden naudan t-luupihvin kanssa :D Ei sinänsä kyllä mikään huono valinta; t-luu ollut sellainen lihanpala, jota olemme monesti pyöritelleet, mutta emme ole raaskineet pakastimesta ostaa; nyt sitä oli tarjolla ihan tuoretiskissäkin, joten ostopäätös oli helpompi (varsinkin kun kitupiikki emäntä oli kotona eikä pyörittelemässä silmiään milloin minkäkin tuotteen kilohinnalle). En ollut oikeastaan aikeissa kirjoittaa pihvistä mitään, mutta sen verran kaivelin itse ohjeita - en halunnut turmella hyvää lihapalaa - että ajattelin kerrata vielä itsekin, jos muitakin t-luunoviiseja on. Itselleni oli uutta oikeastaan sekin, että t-luupihvissä on käytännössä ulkofile ja sisäfile samassa pihvissä luun eri puolilla. Normaalisti pihvi on 4-6 cm paksuinen. Yli 8 cm paksuista t-luupihviä taas kutsutaan porterhouse-pihviksi, ainakin interwebin mukaan ja siellähän kaikki on totta. Näin hyvin on mulla hallussa lihan paloittelu :D ...

Vanhan vuoden vikana iltana kasasimme keittiön työtasoille kahden hengen thairuokabuffan. Enimmäkseen vanhoja tuttuja makuja, kaalista tehtyä papaijasalaatinkorviketta, naudanlihasalaattia ja ihan simppeleitä paistettuja nuudeleita. Jotta mopon karkaus lapasesta saatiin varmistettua, kaivelin vielä varoiksi pakastimesta vajaan kilon palan possun (grilli)kylkeä. Mitään ihan suoraa ajatusta tai reseptiä sen tekemiseen ei kuitenkaan ollut, enkä jaksanut kaivaa pallogrilliäkään lumihangesta. Thai-buffetin hengessä kaivelin sitten kookosmaitopurkin hyllystä ja päätin liittää sen ribseihin jollain tavoin. Vielä kun jääkaapista löytyi currytahnaa ja kaffir-limetin lehtiä, alkoi muodostua suunnitelma possusta curryliemessä. ...

Kaikenkirjavien leipästen lisäksi meillä oli joulupäivänä pöydässä kevyttä mutta juhlavaa salaattia. Ajatus ei ole omani enkä tiedä reseptin alkuperää, mutta vähän vastaavanlaista söin kyläillessä kollegani luona syksyllä. Tykästyin salaatin yksinkertaisuuteen, kauniisiin värikontrasteihin ja ihanasti yhteensopiviin makuihin. Tässä siis apinoitsijan (summittainen) näkemys reseptistä, olkaa hyvät :) Savulihasalaatti (neljälle alkupalaksi tai kahdelle kevyeksi pääruuaksi) 1 pkt (100g) ohueksi viipaloitua kylmäsavulihaa (minä käytin hevosta, nauta tai poro sopivat hyvin myös) muutama kourallinen rucolaa tai tummanvihreistä lehdistä tehtyä salaattisekoitusta parmesanlastuja 3 rkl auringonkukansiemeniä öljyyn säilöttyjä artisokkia tai aurinkokuivattuja tomaatteja suolaa mustapippuria (balsamiviinietikkaa) ...

Varaslähtö jouluun on otettu :) Juhlimme viikonloppuna seisojan emän ja veljen koemenestystä kasvattajan luona melkein koko seisojasisarusparven, omistajiensa sekä muidenkin voimin, ja nyyttäriviemisinä veimme isännän kanssa kinkun. Huulenheittona alkanut kinkkusuunnitelma oli oikeastaan ihan loistava, koska meillä möllötti pakastimessa kinkku, mutten ollut ajatellut tehdä kuitenkaan jouluruokia kotona. Kinkku hupeni mukavammin porukalla, kuin meillä isännän kanssa kahdestaan (vaikka jottei totuus unohtuisi, mainittakoon, että olemme monesti ennenkin pistelleet kinkun ihan kahdestaan). Laitan ohjeenkin nyt hyvissä ajoin jakoon. ...

Pää on ollut ihmeellisen jumissa viime päivinä. Paperille (tai siis bloggeriin) on hankala saada koherenttia lausetta, ja muutenkin ajatus harhailee. Loppuviikosta valittelin yhden odottamani sähköpostin perään, kunnes huomasin, että se oli odottanut inboxissani jo useamman päivän. Asiakin oli jo ehtinyt vanhentua, mutta ehkä ensi kerralla sitten… Onneksi ruokahuolto oli viikonloppuna harvinaisen helppoa. Puuhastelu possunpuolikkaan parissa jatkui taas viikonloppuna, nyt estradille pääsi potka. Se tuli meille puoliksi sahattuna, annospalaksi juuri sopivana kimpaleena. Olen viime aikoina usein haudutellut ylikypsät possunlihat liedellä kattilassa, joten vaihtelun vuoksi potkat pääsivät uuniin olut-tomaattiliemessä - ilahduttavan suurpiirteistä ruokaa! Laitoin potkat heti aamupäivästä uuniin, ja lähdimme sitten seisojan kanssa muutamaksi tunniksi lumihankeen peuhaamaan. Kotiin tultua oli vielä aikaa kotihommillekin, yhteensä ruoka viihtyi uunissa kuutisen tuntia. Liha oli suussasulavan pehmeää ja irtosi luusta melkein pelkän katseen voimasta. Ja edullistakin vielä! ...