Liha

Paahtopaisti on meillä ollut huoletonta viikonloppu- ja juhlapyhäruokaa. Viime viikolla tein sitä ihan arkisapuskaksikin. Lihanpala on melko kohtuullisen hintainen ja sen voi valmistaa etukäteen, odottamaan nälkäisiä sitten veistelyvalmiina jääkaapissa. Marinoidun paistin idean bongasin joskus Yhteishyvästä, ja ihmettelin, miten moinen ei aiemmin ollut tullut mieleen. Muistaakseni olen nähnyt myös Stockan Herkussa marinoitua paahtopaistia, ja sittemmin tehnytkin sitä useaan otteeseen. Ohjeen juju on paistaa paahtopaisti, mutta marinoida se vasta paistamisen jälkeen, jolloin maut pysyvät ihanan tuoreina. Yhteishyvän versiossa käytettiin tuoreita yrttejä, kun taas minun tämänkertainen kapris-sinappi-punasipuliversioni on lähempänä stockan paistia. ...

Terkkuja Kiven Säästöpossusta! Sieltä haimme tänään ihanaisen puolikkaan luomupossumme, jonka perään olen monta kuukautta jo kuolannut; verrokkina toimisi ehkä joulupukin odotus lapsena. Isäntäkin kommentoi, että olin ihan täpinöissäni, kun silmät loistaen ja höpöttäen seurasin, miten liha vaihtoi omistajaa ;) Alkusyksystä meille muutti myös arkkupakastin juuri tällaisia hankintoja varten - seurauksena keittiön pöytä ei enää mahdu keittiöön, mutta mitäpä tuosta, sopu sijaa antaa, olohuoneessakin. Tänä syksynä ei tullut tehtyä muita isoja lihahankintoja, mutta ensi syyskuussa lampaanlihan ollessa sesongissa voisi testata sellaistakin. ...

Perässähiihtäjälinja jatkuu, sillä tätäkään tuotosta en ole itse keksinyt, vaan napannut sen Terveiset ravintoketjun huipulta -blogista, jossa kerrotaan leivän olevan metsästäjän eväs nimeltään shooter’s sandwich. Niin herkullisen näköistä! Perheemme on evästänyt roiskeläppäpitsoilla koko metsäkanalintukauden, joten kauden päätteeksi tein ihan oikeaa ruokaa - eli tällaisen leivän - retkieväiksi. Ei ollut kamalan yllättävää, että isäntäkin ilahtui lihalla täytetystä limpusta. Koska mitään saalista ei ollut käytettäväksi, päädyin tekemään täytteen paahtopaistista; tekeekö se leivästä dairy farmer’s sandwichin? ...

Meinasin ensin jättää kokonaan kirjoittamatta tästä salaatista, takaraivossa oli nimittäin sellainen kutina, että tämän blogin joka kolmas kirjoitus on jonkin sortin aasialaistyylinen salaatti. No, vaikka niitä löytyykin jo täältä, täältä ja täältä, niin viimeisestä on sentään jo pari kuukautta, joten kehtaan kuitenkin ;) Tämä salaatti on variaatio naudanlihasalaatista, josta on tehty ruokaisampi lisäämällä mukaan nuudelia. Arkimakuun olen käyttänyt lihana paahtopaistia, mutta ketään ei varmaan yllätä, että lopputulos olisi suussasulavampi (mutta kalliimpi), jos vaihtaisin tilalle filettä. Minä tykkään tässä salaatissa lähes raa’asta lihasta, riittää, että se on käväissyt kuumalla pannulla; paistoaikaa voi kuitenkin hyvin pidentää halutessaan kypsemmän lopputuloksen. ...

Hamppari. Vielä kerran lomakokkailuja, sitten lupaan, että vaikenen loma-aiheista hetkeksi. Valitettavasti se tietysti tarkoittaa, että lomatkin on väliaikaisesti lusittu, mutta syyskuussa pääsee sitten taas syyslaitumille, jee! Koska viime lomapätkä oli lyhyt, halusimme isännän kanssa keskittyä mahdollisimman paljon ihan vaan olemiseen ja rentoutumiseen. Ruokailu oli sen kanssa linjassa, emme ihan eläneet pakastepizzoilla, mutta kokkaus ei ollut paljon sitä monimutkaisempaakaan. Yksi kiva juttu oli leivät - kaikki muu oli helposti kasattavissa, ja grillissä valmistuivat parit kypsennettävät täytteet, helppoja nekin. Leivät antoivat jopa ottaa itsestään ihan nättejä kuvia, varsinkin ulkona grillipaikalla :) ...

Mökkiruuilla jatketaan. Silloinkin kun ei grillattu, oli kiva selvitä mahdollisimman helpolla, erityisesti tiskaamisesta. Tätä ajatusta seuraten pääsivät kyläkaupasta löytyneet talouskyljykset paistinpannulle, ja samassa pannussa valmistui kermainen kaalilisäke. Kaalia on mökkireissuilla mukana melkein aina, salaattiaineena se säilyy vihreitä salaatteja paremmin vähän alkeellisemmissakin olosuhteissa, ja muutakin käyttöä sille on helppo keksiä. Ja juuri nyt uuden sadon kaali on niin hyvää! Lisäkkeen muut ainekset menivät mukaan melkein arpomalla, jääkaapissa möllötti paketti pekonia ja pihan kolme kanttarellia (kielipoliisille terkkuja, tiedän, ettei sitä oikeasti kirjoiteta noin) päätyivät samaan pannuun, niin pienelle määrälle kun en keksinyt mitään “erillistä” käyttöä. Molemmat sopivat loistavasti lisäkkeeseen, mutta hyvin olisi pelkkä kaalin, kerman ja talouskyljystenkin liitto toiminut, kyljykset antoivat mukavasti makua kaalille. Vaikka ruoka valmistui sisätiloissa hellalla, kului valmistukseen pilkkomisineenkin alle puoli tuntia, joten kaunis päivä ei mennyt hukkaan sisällä huhkiessa. Ruokailemaan siirryimme ulos, mökin edustalla olevan suuren kiven päälle. ...

Valittelin aiemmin, että isäntä toi kotiin väärän palan possua, paksua kylkeä kun pyysin ribsejä. En valita enää, sain kylkipalasta ihan huippua grillipossua - kyllä, oma kehu haisee, mutta haiskoon, koska ihan pirun hyvää se sika oli ;) Vedettyäni pari kertaa syvään henkeä “väärää” lihanpalaa tutkien - eikä se nyt sentään eka kerta ollut, kun grillikylkeä teen, mutta en ole jotenkin koskaan onnistunut saamaan siitä kovin hyvää - turvauduin Googleen, joka ohjasi minut Hans Välimäen grillikyljen reseptiin Ilta-sanomien sivuille. Lainasin reseptistä metodin, mausteet ja marinadit sävelsin omasta päästäni. Tein kolapohjaisen marinadin muutaman muun viimeaikaisen grillailun tapaan. Loppujen lopuksi, toimin melko lailla samaan tapaan kuin pelkkien kylkiluidenkin kanssa, mutta keittoaika oli nyt pidempi. Lopputulosta voisi kuvailla suurinpiirtein grillattuna pulled porkina; ihana, grillattu pinta ja suussasulavaa, luistaputoavaa lihaa, jonka irtoaa kylkipalasta haarukalla mehevinä suikaleina. Ihan huippua! Bonuksena possun keitinliemestä sai taas hyvän lihaliemen, ja seuraavaksi uuniin menee nahka, katsotaan, tuleeko siitä koiran vai ihmisten namia ;) ...

Ruokahulluudenkohteitani osa tuhatseitsemänsataajotain: herneet. Viime aikoina olen tunkenut niitä vähän joka ruokaan pakastepussista, ja nyt niitä saa taas tuoreenakin, jipii! Tuoreissa herneissä on joku minua täysin addiktoiva komponentti, ihan sama paljon niitä ostan, jatkan niiden syömistä kunnes pussi on tyhjä. Ja koska kotimaisten tuoreiden herneiden kausi ei ole kuin pari hassua kuukautta, täytyy herneitä tankata varastoon, ja ostaa vielä jokaisesta herneitä myyvästä kioskista täydennystä. Ihan vaan varoiksi. Viimeksi laitoin herneitä, pakastettuja sellaisia, possun kaveriksi pari päivää sitten. Possuateria syntyi perinteiseen arkitapaan jääkapin sisällön inventoinnin tuloksena. Lopputuloksena oli olutta ottanut sika, jonka kaverina lautasella oli porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, herneitä, kesäsipulin varsia ja persiljaa. Tutut vihannekset kesäkeitosta, mutta sopivat maitoliemen sijaan hyvin myös olutliemeen. Olut toi myös kivan lisän sinänsä hyvin simppeliin arkiruokaan. Ohjeesta riittää yhdelle suurateriaksi ilman muuta lisuketta, ja muutaman perunan tai riisiä keittämällä satsista syö kaksi. Lisäsin sipulinvarret ja persiljan vasta ihan lopuksi suoraan lautaselle, siksi ne unohtuivat kuvasta! ;) ...

Juhannus hujahti jonnekin, tänäkin vuonna. Pitkästä aikaa pääsimme viettämään ihan perinteistä mökkijuhannusta hyvine syömisineen ja juomisineen, ja bonuksena saimme vielä maistaa vuokramökin saunarannasta löytyneitä kesän ensimmäisiä kanttarelleja. Ihanaa! Ja paranee vaan, seuraavat kanttarellinalut löytyivät lenkkipolun varresta tänään :) Eilen kotiin palatessa sää oli hieman sateinen parin aurinkoisen päivän jälkeen, joten normaalisti hieman talvisempi nuudelikeitto oli juuri sopiva eväs. Kaukoidässä taitaa vähän joka maassa olla versionsa sopasta, jossa kuuman liemen päälle kipataan lihat, kasvikset ja nuudelit. Thaimaassa ihastuin myös hot potiksi kutsuttuihin keittoihin, jossa tilattiin pöytään keittimen päälle kattilallinen lientä sekä mieleiset täytteet, joista ruokailijat keittivät itse soppansa osana ruokailutapahtumaa. Ja tässä kohtaa taas kerran pardon my ignorance, vastaavia soppia löytyy varmasti monesta muustakin maailman kolkasta. ...

Tällä kertaa en ottanut ribsejä kaupasta, enkä edes kassleria (ihan oikeesti!). Kasslerpaketti oli jo kädessä, kun isäntä sattui kysäisemään, miten possun sisäfile toimisi grillissä. En osannut vastata ihan suoraan, joten otimme fileen mukaan. Possulle tein cokispohjaisen marinadin. Katselin jo talvella Kotona tehtyä -blogin kolapohjaista barbecuekastikereseptiä, ja nyt oli tarkoitus sitä kokeilla, mutta laiskempi minäni iski jälleen enkä lopulta sitten seurannutkaan reseptiä, tai edes keittänyt marinadia kokoon. Vähän plitkuahan se oli, mutta ihan hyvin toimi kuitenkin. Grillasimme filepötkäleen kokonaisena, mutta jos olisi leikannut fileestä jonkinlaisia pihvejä, kypsyyden arviointi olisi ollut helpompaa - ja silloin myös grillattua, makeaa marinadipintaa olisi saanut enemmän :) ...