Liha

Kesä, grillikausi ja ribsit. En ole ihan päättänyt, pitääkö meillä grilliruuan kuninkuutta entrecote, kassler vai ribsit, mutta viimeksimainitut ovat kyllä ihan ehdottomia. Ribsejä tulee tehtyä myös talvella, viimeksi helmikuiseen viimeinen ateria -ruokahaasteeseen. Teen yleensä suurin piirtein saman marinadin sekä uuniin että grilliin, mutta näin kesällä tulee varioitua enemmän, koska syöntitiheyskin kasvaa. Tällä kertaa jääkaapista löytyi inkivääriä, korianteria ja chiliä, joten marinadi vei Aasian suuntaan. Mutta mitä kävi grillaamiselle? Vietettyämme ison osan eilisestä sadepäivästä ulkona, alkoi grillaamisen viehätys muuttua vähän valjuksi ja lämpimässä sohvalla köllöttäminen houkutella enemmän. Ribsimme menivät siis tälläkin kertaa uuniin, mutta jos olisimme ne grillanneet, ne olisivat saaneet olla hyvin kuumassa grillissä sen aikaa, että ottavat kauniin paistopinnan. ...

Talvella monessa blogissa tehtiin vetopossua eli pulled porkia, ja helmikuussa kokeiltiin sitä meidänkin keittiössä. Käytin kokeiluun kassleria hitaasti uunissa kypsytellen, ja hyvää siitä tuli, mutta ei se ollut vetopossua nähnytkään. Uusintakokeilu jäi vähän unohduksiin, kunnes vähän aikaa sitten huomasin, että karppaus.infosta oli linkitetty Kärähtäneisiin. Uteliaana kävin heti urkkimassa, mistä on kyse, mutta valitettavasti en löytänyt linkkiä (toivottavasti en ollut varoittava esimerkki ;). Joka tapauksessa, törmäsin samalla reissulla tähän pulled pork -reseptiin, jossa possu ensin keitettiin ja vasta sen jälkeen pantiin uuniin, ja siitä jäi mieliteko uuteen kokeiluun. ...

Joskus jää pihviäkin tähteeksi. Se ei oikeastaan kerro siitä, ettemme söisi paljon, vaan siitä, että mopo on karannut taas vaihteeksi kaupassa käsistä. Tällä kertaa olin ostanut kahden hengen grillitarpeiksi noin kilon entrecotea, josta ison osan grilliin veistettyäni totesin, että jotain taitaa jäädä vielä jääkaappiinkin. Seuraavana päivänä pihvinjämän ja hampurilaishimon risteytyksestä kuoriutui ajatus steak sandwicheistä - onkohan niille muuten oikeaa suomenkielistä käännöstä, kenties “pihvileipä”? Laiskana ostin kaupasta paistovalmiit ciabattat, mutta muuten leipiin sai hyvin upotettua kaikenlaisia kanttuja, jämiä ja pullonpohjia. Mainiota ja nopeaa perjantairuokaa, mutta kehitysajatuksena, ensi kerralla näen sen verran vaivaa, että teen itse jonkun chutney-tyyppisen soosin. Ja sitä seuraavalla kerralla ehkä leivätkin itse. Laitan alle listan tämänkertaisista aineksistani, mutta joka kodista löytyy varmasti omat sovelluksensa jääkaapin perukoilta :) Loppuun varoitus, annoskoko on ohjeessa valtava! ...

Välillä tulee olo, että voisin tehdä blogia varten tekstitemplaten, johon jättää vaan tyhjät kohdat muuttujille. Sitten vaan kirjoittaessani täyttäisin päivän ruokalajiin sopivat sanat. Template alkaisi: “maistoin (täytä paikan/ravintolan nimi) joku aika sitten (täytä ruokalajin nimi), ja olihan sitä pakko päästä kokeilemaan kotonakin”. No ei nyt sentään :) Mutta kuinkas kävikään, maistoin seisojan pentutapaamisessa viime syksynä mainiota savustettua poron sydäntä, ja yllätys, yllätys, olihan mun päästävä jotain sydänjuttua tekemään kotonakin, olkoonkin, että aikaa ehti vierähtää toinenkin tovi. Kun vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen, tein sen niin hetken mielijohteesta, että jouduin tyytymään lähimarketin antimiin. Poron sydäntä en edes kuvitellut löytäväni, mutta ajattelin, että testataan possua, sen sydämiä löytyy yleensä vakuumistakin - jos ei muuta yhteistä poron kanssa, niin ainakin molemmat alkavat p:llä ;) ...

Heti alkuun on sanottava, että jos reseptiikkaa etsii, tämä on väärä kirjoitus - kuten otsikko sanoo, tämä on ihan vaan fiilistelyä grillikauden avaamisen kunniaksi :) Vaikka grillikamat odottivat valmiina jääkaapissa, räntäsateisen lauantain jälkeen oli vaikea uskoa sunnuntaiaamuna, että aurinko oikeasti paistoi. Mutta niin se vaan teki, ja pääsimme avaamaan grillikauden, parhaan vuodenajoista! Olimme isännän kanssa pohtineet syksystä asti, millaisen grillin hankkisimme, kunnes pari viikkoa sitten kaiken tuon harkinnan jälkeen ostimme - tittididii - pallon. Mietimme ensin ulkokeittiötyyppistä kaasugrilliä, mutta hiilillä grillaamisessa on vaan oma fiiliksensä. Ja kevään hankintalistan näyttäessä kovin pitkältä, pallo oli juuri sopiva valinta myös taloudellisesti - jos se tuntuu jatkossa kotikokkailuun liian rajalliselta, saa kaasugrillejä marketeista varmaan tulevaisuudessakin. ...

Gumbo on ollut ruokakuntamme toivomuslistalla jo pitkään, joten kun lauantaiksi luvattiin sadekeliä, päätin ottaa tuon louisianalaisen padan vihdoin projektiksi. Mielikuvani gumbosta oli oranssinpunainen, mausteinen liemi, jossa on jotain pitkään hautunutta lihaa tai ehkä mereneläviä, mutta juuri sen valaistuneempi en aiheesta ollut, koska en ollut sitä koskaan maistanut. Joku saattaisi sanoa, ettei kannata kokeilla jotain, mistä ei tiedä, miltä sen edes kuuluisi maistua, mutta en nyt voinut päästää irti gumbosuunnitelmasta sen kerran päätettyäni. Nyt omaa versiotani syötyäni en vieläkään ole viisaampi “oikean” gumbon mausta, mutta ihan älyttömän hyvää tästäkin tuli, oli lähelläkään aitoa tai ei! :) ...

Isäntä esittää silloin tällöin vienoja toiveita siitä, mitä ruokaa hän mielellään näkisi pöydässä (ja lisättäköön nyt vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että kyllä hän siihen ruuanlaittoon myös osallistuu, vaikka minä omin yleensä kaikki kivat tehtävät ;) Yksi toisinaan mainittu ruoka on poronkäristys, johon tartuin pari päivää sitten, kun seisoin vähän neuvottomana kaupassa ja yritin miettiä, mitä ruokaa tekisin. Kitupiikkeys iski kuitenkin pakastealtaalla, ja otin kuitenkin saksanhirvikäristystä, joka oli lentänyt meille Uudesta-Seelannista asti. Todellista lähiruokaa… Ja kun kerran poronkäristys muuttui lennossa eri ruokalajiksi, päätin vielä lisätä mukaan vähän enemmän pekonia, sipulia ja timjamia. Ruokaa ei voinut enää venyvälläkään omallatunnolla kutsua poronkäristykseksi (poronkäristyksessä pitäisi varmasti lähtökohtaisesti olla sitä poroa ;), joten siitä tuli saksanhirvipannu. ...

Täyte jäi valitettavasti kuvasta, tässä näkyy vain päätypaloja. Pääsiäisruokailu ei muuttunut kohtuullisemmaksi loppua kohden, vaan sunnuntaina jatkettiin lammastelua täytetyllä paistilla, jonka idean näin alun perin Siskot kokkaa -blogissa. Paistin halusin kypsentää hitaasti pienellä lämmöllä ylikypsän mureaksi. Tunnustan heti kärkeen, että ajatus kaunis, toteutus ontuva. Seitsemän tuntia uunissa asustanut paisti oli kyllä hyvinkin kypsä, muttei sellainen hajoavan murea kuin toivoin. Keksin muutamankin asian, mikä toteutuksessa saattoi mennä pieleen: 1) kun paistomittarissa ei enää lämpötila noussut 75 asteesta pitkään aikaan, minulla meni hermo ja otin paistin ulos 2) käytin kypsennyksessä liian vähän nestettä ja paisti pääsi kuivahtamaan ja 3) paisti ei vaan ollut paras mahdollinen pala ylikypsentämiseen. Ehkä olisi ollut viisaampaa vaan jättää paisti tuttuun tapaan roseeksi sisältä, allaoleva ohje on muokattu sillä ajatuksella. ...

Monessa blogitaloudessa (ja tietysti muissakin huusholleissa) on tehty karitsan tai lampaan karetta pääsiäisenä. Laumasieluja oltiin meilläkin, pyöräytin lampaankaretta, isännän lohkoperunoita, salsa verdeä ja paistettuja kirsikkatomaatteja, hyvin samantyyppisen setin kuin mistä Campasimpukka raportoi omassa blogissaan. Ja ilokseni minunkin viritelmäni onnistui :) Eikä edes ollut vaikeata, laitoin uuniin ensin potut ja lampaan hieman myöhemmin (laskin siinä kohtaa hieman lämpötilaa), salsa verden tein lampaan ollessa uunissa ja tomaatit lampaan vetäytyessä paiston jälkeen. Koska kohtuullisuus ei ole hyveeni, on pääsiäisen loppupäiville tiedossa vielä kunnon lammasöveri, valmistustaan marinadissa odottelee vielä lampaan paisti. Sen valmistustapa on vielä hieman arvonnassa, mutta suuntana todennäköisimmin joku tuntikausia uunissa asustava, ylikypsä juttu. ...

 Kulinaarimurulan järjestämä maaliskuun ruokahaaste mielessä kävin minäkin hiljattain penkomassa lähikaupan roskiksen toivoen, että käteen osuu muuta kuin jäätelöpaperi tai syöty purkka. Kiehtova haaste jälleen kerran, ja herätti ajatuksia siitä, kuinka uteliaita me tosiaan olemme toistemme syömisistä - minä ainakin olen ;) Ja jotkut toiset vielä uteliaampia, alkuvuodesta muistan erään miehen kaupan kassalla kommentoineen, josko meidän perheen pitäisi hankkia lehmä, kun oli niin monta maitotölkkiä. Voi hyvänen aika! Anyway, omalla vakoilureissullani yritin tähdätä vähän pidempään kuittiin, mutta olin samalla päättänyt, että ekalla mennään, eikä kuitteja vaihdella. Vaikka kuitti oli muuten einesvoittoinen, löytyi siltä ilokseni paistia ja perunaa, jotka antoivat paljonkin vaihtoehtoja pyöriteltäväksi - en joutunut tekemään kissanhiekka-turkinpippurisämpylöitä kuten ensivilkaisulla pelkäsin ;) Valituista raaka-aineista päädyin tekemään tartarpihviä kahdella tavalla sekä kaveriksi perunasalaattia; bonuksena olin ajatellut heittää mukaan kuitilta kolmannen tuotteen, ruisnapit, mutta huomasinkin lukeneeni kuittia väärin, siellä puhuttiinkin saaristolaisnapeista. Niin tai näin, ruisnapit toimivat näppärinä alustoina pihveille. ...