Liha

Makaronilaatikko ei ole aikoihin ollut mikään suuri suosikki, koska yhteen aikaan sitä tuli tehtyä melkein joka viikko hillitön satsi, jotan sitten syötiin monta päivää. Alkaahan se maistua vähän puulta jossain kohtaa. Viikonloppuna tuli kuitenkin pitkästä aikaa ihan perinteisen, twistittömän makaronilaatikon himo. Koska aineet ovat melkein aina jääkaapissa, pääsin samoin tein antamaan mieliteolle periksi (ei, mulla ei ole selkärankaa ;). Ainut poikkeama ns. perusversiosta oli se, että laitoin mukaan pekonia, koska jääkaapissa ei ollut sikanautaa, vaan pelkästään naudan paistijauhelihaa. Pitää makaronilaatikossa possua ja rasvaa olla. ...

Olen pitkään jo hingunnut järjestelmäkameraa, ja vihdoin saimme sellaisen hankittua, ihanaa! Se ei tietenkään valokuvaajaa paranna, mutta mahdollistaa kuvien ottamisen vähän hankalammissa olosuhteissa. Jokainen digipokkarin käyttäjä tietää esimerkiksi, miten hankalaa on talviaikaan saada riittäviä valo-olosuhteita ruokakuviin. Ruuan lisäksi kuvaan paljon seisojaa touhuissaan, jolloin mukana on paljon vauhtia, liikettä ja pitkiä etäisyyksiä, tehden pokkarikuvaamisen melko hankalaksi. Kameraksi valikoitui Canon EOS 600D, joka jäi mieleeni ainakin Sitruunaruohon kehuista alkuvuodesta. Minua veti Canonissa puoleensa lisäksi sen tuttuus (olen digipokkareissakin ollut canonisti), sekä se, että kuulemani mukaan Canoniin pystyy (ilmeisesti) yhdistelemään geneerisiä filttereitä sun muita kikkuloita melko helposti, mikä sopii kitupiikin kukkarolle, kun lisärompetta pitää varmaan jossain kohtaa hankkia. Objektiiveja ei ole kuin vasta kamerapaketin mukana tullut 18-55 IS II, mutta jo sen kanssa on niiiin kiva kuvata! ...

Helmikuun mentyä viimeistä ateriaa pohdiskellessa, olen vähän mietiskellyt myös ensimmäisiä aterioita. Tarkemmin ottaen, isännän ja minun ensimmäistä yhteistä ateriaa, mikä onkin sikäli ajankohtaista, että vuosipäivä on pian taas ovella. Tsihihii, hyi miten ällöpyllyromanttista! Tai sitten vähän vähemmän romanttista, ensimmäiset viisi (mikä saattaa olla reilusti alakanttiin arvioitu määrä) yhteistä ateriaamme taisivat nimittäin tarjota lähiseudun pizzakuppilat kotiinkuljetettuna. Ilmeisesti sen jälkeen iski pizzakyllästys, koska kerran sitten sovimme tärskyt kauppaan ja keräsimme koriin pihviaterian ainekset. Perusturvallista, mutta toisaalta sellaista, mitä on helppo tehdä sellaisellekin ihmiselle, tai sellaisen ihmisen kanssa, jonka lempiruokia ei vielä täysin tunne - olkoonkin, että tiesin isännän olevan melko kaikkiruokainen ja tykkäävän chilistä. ...

Sikapainotteinen viikonloppu päättyi yritykseen tehdä pulled porkia eli vedettyä sikaa, jota on useammassa blogissa näkynyt hiljattain. Valitettavasti muistan vain smetana.fi:n kirjoituksen, joten esitän pahoitteluni kaikille muille, joiden ohjeita kävin etukäteen kyttäilemässä (milloinkohan sitä oppisi kirjoittaman asioita ylös?). Pulled porkin ajatuksena on kypsyttää possunpala hitaasti niin mehevän ylikypsäksi, että liha murenee haarukalla vedettäessä suussasulaviksi säikeiksi. Oman yritelmäni kaatoivat kuitenkin nämä sanat: “Oho, paistomittari on rikki. No mut ei se mitään, paistetaan ohjeen mukainen aika niin eiköhän siitä tule riittävän kypsää.” ...

Yksi parhaita grilliklassikoita ovat varmasti ihanat, mehevät, tahmaiset ribsit, jotka ovat juuri sen verran ylikypsiä, että liha irtoaa luista. Ribsit ovat loistoruokaa myös uunissa tehtynä, joten miksei niillä fiilistelisi melkein käsillä olevaa grillikautta - tai no, tosimiehet ja -naisethan grillaavat ympäri vuoden - jo helmikuussa. Kaiken muun hyvän lisäksi possun kylkiluurivi on kohtuullisesti hinnoiteltu vaikka kysyntä tuntuu olevan kasvussa, Hakaniemen hallissa kesällä edellisen kerran ostaessani 4,90/kg ja nyt stockalla 7,80/kg, joka sekin vielä sangen kohtuullista. ...

Aina välillä meillä toimii ruokatehdas ajatuksella “jotain helppoa evästä koko viikoksi”. Silloin tehdään valtava kasa jotain tiettyä ruokalajia, jota sitten jaetaan pakasterasioihin melkein koko viikon edestä. Beef jerkyä eli naudan kuivalihaa on alun perin tullut kokeilluksi joku tämmöinen juttu mielessä, ajatuksena saada siitä jatkuvasti saatavilla olevaa, hetivalmista välipalaa järsittäväksi. Nyt sitä tuli tehtyä ihan muuten vaan, kun pakkasessa oli puolen kilon pala aiemmin tarjouksesta ostettua, ei-niin-kovin-laadukasta naudan ulkofilettä. Olin kirjakaupassa keittokirjoja selaillessa (juu, ihan ostoaikeissa tietysti ;) törmännyt thai-salaattireseptiin, johon käytettiin naudan kuivalihaa ja suunnittelin vähän käyttäväni jerkyä johonkin sentyyppiseen, mutta toisin kävi, jerky hävisi sellaisenaan ahneen emännän ja isännän vatsoja täyttämään. Seisojallekin olisi maistunut :) ...

Tämä voisi taas olla ote jostain kitupiikin päiväkirjasta. Sovittiin perjantain kauppareissulla, että otetaan kassler tai joku edullinen lihanpala ja syödään sen kanssa viimeinen joululta pakastimeen jäänyt perunalaatikonjämä. Palasin lihatiskiltä kuitenkin kasslerin sijaan naudankielen ja koottujen selitysten kanssa. “No kassleria ei ollut ja sitäpaitsi tää oli vielä halvempaa”… Sinänsä iloinen sattuma, että kassler oli loppu, koska kieli on ollut täytyy-yrittää-tätä-kotona -listalla jo pidempään. Ostan kieltä usein leikkeletiskiltä (vaikka hinta on sikamainen tuoreeseen kieleen verrattuna), mutta sen keittely kotioloissa on toistaiseksi jäänyt tekemättä, vaikka saatavuuskin on nykyisin hyvä ja tykkään sisäelimistä ja lihan “cheap cutseista” muutenkin. Ja kieli todellakin oli ilahduttavan hintaista lähtiessään kaupasta alle kuuden euron kilohintaan. ...

Lauantai, viikon paras päivä, on täällä! Viimeisen seitsemän päivän aikana on tullut syötyä verrattain paljon kala- ja kasviruokia kuten tätä banaaninlehdessä höyrytettyä kalaa, joten viikonlopuksi keräsin kaupasta melko lihaisan satsin lihan himoa lievittämään. Lauantaiksi agendalla oli karitsanpotkaa, jonka tein aika perinteisin maustein - punkulla ja timjamilla - uunissa hauduttamalla. En ole kovin hulluna rosmariiniin, joten timjami on hyvä vaihtoehto lampaan kaveriksi. Potkan seuraksi tein voilla höystettyjä ruusukaaleja sekä sitruunaisen linssilisäkkeen, joka on helppoudessaan makaronin keiton luokkaa, varsinkaan, kun linssejä ei edes tarvitse liottaa etukäteen. Vihreistä linsseistä tehty lisäke ei erityisemmin hivele silmää, mutta tuo annokseen vähän jotain muuta kuin sen perinteisen potun, riisin tai pastan, jotka hyviä tietysti nekin. Linssit sopivat mielestäni erityisen hyvin sellaisiin ruokiin, missä on vähän rasvaisempaa lihaa ja paistolientä (johon olen muuten heikkona), olen esim. monesti laittanut niitä kokonaisena paistetun kanan kera. ...

Tämä epäonninen ruoka onnistui olemaan blogin nimen veroinen. Käyttämäni paistinpannu oli “tavallista” maksakastikepannuani ärhäkämpi, käräytin maksapalat heti alkuunsa, ja sen jälkeen kaikki muu otti maksasta kauniin hiilenharmaan sävyn ja maun, jota tasoittelin sitten lorottamalla kastikkeeseen runsaalla kädellä kermaa. Onneksi isäntä on kiitollinen kohdeyleisö, johon uppoaa vähemmänkin onnistunut sapuska. Seisoja on vielä kiitollisempi, joten tämän emännän ei ilokseen tarvitse huolehtia minkään liharuuan päätymisestä roskikseen. Maksakastike jäi kuitenkin kaivelemaan, koska tykkään maksasta, resepti on äidiltä opittu ja olen vuosien varrella löytänyt oman tapani tehdä soosista hyvää. Siksi en voi olla laittamatta tätäkin reseptiä, niin perusruokaa kuin se onkin, jakoon. ...

Papu-pekonipaistos taitaa olla suosittu lisäke monellekin asialle eikä sen valmistaminen todellakaan ole rakettitiedettä, mutta jostain syystä tuoreita vihreitä papuja löytyy yllättävän harvoin jääkaapista. Ostin vihreitä (haricot?) papuja heräteostoksena, kun löysin itseni seisomasta Prisman vihanneosastolta papujen vierestä miettimästä, mitä oikein palasinkaan osastolle hakemaan. Muistini pettää säännöllisesti, kun on väsynyt ja hiukan stressaantunut, ja ennen kaikkea nälkäinen. Muistin lopulta, että etsimäni juttu oli vihreä paprika, mutta siitä huolimatta myös vihreät pavut päätyivät ostoskoriin ja niistä syntyi onnistunut lisäke kokonaisena paistetulle kanalle. ...