Lisukkeet

Moni joulupöydässä tarjottava juttu on ihan mainiota myös kesällä. Graavikalat ja sillit kuuluvat aika luonnollisesti tähän kategoriaan, mutta hiljattain mieleen tuli myös rosolli Siskot kokkaa -blogin taannoisesta punajuurikirjoituksesta. Nyt loppu(?)kesästähän se on ihan parasta raaka-aineiden puolesta mutta jostain syystä harvemmin tulee kesällä tehtyä. Tuumasta toimeen, ja kesärosolli oli pian pyöräytetty. Uusia punajuuria, porkkanoita, sipulia, perunoita sekä vähän omenaa ja maustekurkkua. Se, mikä on rosollia ja mikä on sillisalaattia, vaihtelee tekijöittäin, samoin kuin se, mitä sinne salaattikulhoon ihan lopulta päätyy. Itse kutsun tuotostani aina rosolliksi vaikka normaalisti sinne menee sekaan silliäkin. Nyt silli jäi pois, mutta kyllä tuo salaatti sitä kaipaa, se tuo makuun mukavan täyteläisen, suolaisen vivahteen. Kompensoin laittamalla maustekurkkua hieman ohjetta enemmän. Toinen vaihteleva käytäntö koskee punajuuria; etikkapunajuurta vai ei? Kukin tyylillään, mutta minusta “oikeaan” rosolliin eivät etikkapunajuuret kuulu, vaan punajuuret keitetään tuoreista mukuloista. Etikkaisuutta saa säädeltyä maustekurkulla. ...

Ah, satokausi. Toisaalta niin mahtavaa, kun kaikki ihanat kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan ja niitä saa kohtuulliseen hintaan, toisaalta niin kamalaa, kun silmät alkavat kiilua maanisesti jo kaupan ovella ja vihannesosastolla mopo karkaa lapasesta joka kerta. Punajuuria, ei kun nauriita, ei kun molempia! Sitten herneitä, avomaankurkkuja, nippusipuleita, uuden sadon kaalia ja porkkanoita, vai sittenkin savoijinkaalia? Ja kukkakaalia? No mitä mä näistä teen, en tiedä, jotain varmasti! Mitään suurempaa hävikkiä ei ole kuitenkaan ehtinyt hamstraamisesta huolimatta syntymään, kesäkasvikset ovat niin ihania, että niille on löytynyt kyllä käyttöä. Ja talven valjuja tuontikasviksia odotellessa on ihana ottaa kaikki irti satokaudesta! ...

Pavut tomaattikastikkeessa tuovat keskimäärin mieleen enemmän englantilaisen aamiaisen kuin kreikkalaiset alkupalat, mutta uskokaa, ne ovat keskenään ihan eri maata (ahhahhaa, sanaleikki), vaikka molemmille on varmasti paikkansa. Kreikkalaisversioon käytetään isoja valkoisia papuja, joita englanniksi kutsutaan voipavuiksi, en tiedä, onko termi vakiintunut suomisanastoon vaan puhutaanko vain isoista valkoisista pavuista. Noloa muuten, en vieläkään ole ihan perillä siitä, onko kyseessä sama pullura kuin härkäpapu, viisaammat voivat halutessaan alentua valistamaan ;) Kreikaksi pavut tai niistä tehty ruokalaji kulkevat joka tapauksessa nimellä gigantes. ...

Mietittiin joskus isännän kanssa, jos kasvattaisi oikein paljon tomaatteja ja kokeilisi sitten, kuinka montaa eri juttua niistä keksisi tehdä. No, meidän kukkapenkissä kasvaa huikeat neljä tomaatintainta joista vasta yksi suvaitsee kukkia, joten olen ihan iloinen, jos taimet tuottavat yhteensä yhden tomaatin :D Onneksi tomaatteja saa kaupastakin, niistä teimme herkullisen lisukkeen grilliruualle. En tiedä, olisiko oikea nimitys lisuke, kastike, hilloke, chutney, mössö vai joku muu, mutta sangen herkullista tästä tuli ja sopi hyvin niin lihan, kalan kuin leivän kanssa. ...

Kuten monessa muussakin kodissa, meilläkin rääpittiin pääsiäislammasta lähi-idän hengessä, kera mm. erilaisten tahnojen. Hummukset ja tsatsikit ovat jo vanhoja tuttuja, mutta tätä ihanaa, mausteista paprikatahnaa maistoin ensimmäistä kertaa vasta ystäväni Marian luona talvella, ja pummasin reseptin heti kiertoon itselleni. Alkuperäinen resepti löytyy Cook Eat Live Vegetarian -blogista, jota jäin muuten ihan haltioissani selaamaan pidemmältikin, kasvisruokareseptit ja kauniit kuvat veivät kielen mennessään! Jätin saksanpähkinät omasta versiostani pois, mutta muuten olin melko reseptiuskollinen. Tosin jälkikäteen kuvia katsoessani tajusin, että eihän meillä ollut kokkaushetkellä persiljaakaan, vaan olin korvannut sen korianterilla. Sekin kuitenkin toimi. Lopputulos sopii loistavasti esim. pitaleivän väliin lampaan ja tsatsikin kera, tai oikeastaan ihan muutenkin vaan leivän kaveriksi. Sen sanottuani, vatsamme olivat pääsiäisenä niin täynnä, ettemme lopulta edes tehneet pitaleipiä vaan rääpimme lampaan pelkkien tahnojen ja salaatin kera. ...

Kuvasta tuli turhankin samankaltainen Option kanssa, mutta purkkini oli vähän turhan iso, joten sivukuva olisi ollut kovin ruma… Pari ruokajuttua aiheuttavat minulle niin suurta riippuvuutta, että en voi lopettaa niiden syömistä, ennen kuin syötävää ei enää ole. Yksi on tuoreet herneet, ja toinen on kimchi. Erityisesti jälkimmäinen ei ole kaikkien mieleen, mutta minä vain olen hulluna kimchiin. Turha tulla kitisemään “mädästä kaalista”, eihän se nyt ole hapankaalia kummempaa! Muutaman kerran olen ennenkin tehnyt kimchiä, mutta menestys on ollut vähän vaihtelevaa. Useimmiten kiinankaali on jäänyt vähän raa’an tuntuiseksi, ja joskus taas maut ovat olleet liian pliisut. Joskus on käynyt myös niin, että kimchi on huvennut purkistaan pala palalta jo ennen, kun se olisi valmista… ...

Tuntuu, että varsinaisia reseptikirjoituksia on ollut viime aikoina vähän harvakseltaan, vaikka kaikkea muuta kivaa sitäkin enemmän. Sen huomaa ruokavaliossakin, viime päivät on menty nopeasti wokatuilla broileri-vihannes-riisimössöillä; nekin ovat ihan kelpo muonaa, mutta eivät valitettavasti kovin inspiroivaa blogikamaa. Viikonlopulta jäi kuitenkin mieleen - ja valokuvaan - kauniin vihreä kaalilisuke, joka syntyi Kunnon Lenkki -kisan “tuotekehityksessä” yli jääneistä materiaaleista. Lisukkeesta tuli niin voimakaan vihreää, että siitä tuli mieleen kevät, vaikka muuten aika talvista settiä onkin. Pähkinät toivat kaalien lomaan lisätekstuuria. Aterian päätähtenä olleet talouskyljykset sopivat kaalilisäkkeen kanssa mainiosti! ...

Sesongissa olevat sitrukset sopivat minusta hurjan hyvin talven salaatteihin, erityisesti tykkään kombosta appelsiini (tai greippi) - rucola - punasipuli. Muut salaatin komponentit voi oikeastaan melkein arpoa; pekonia, leipäkuutioita, fetaa, kaikki maistuu hyvälle! Tällä kertaa tein fetaisen version peruskombosta, se toi mukavaa raikasta vastapainoa sangen tuhdeille lampaan ribseille, jotka olivat saman aterian päätähti. Makea appelsiini ja suolainen feta muodostivat lisäksi keskenään ihanan makuparin! Ribsit onnistuivat muuten myös, jaan niidenkin ohjeen heti kun vaan ehdin :) ...

Ihan kiva, ettei ole tarvinnut tämän joulun jälkeen miettiä, mihin survoisi viimeiset joulukinkun palat tai lanttulaatikon. Koska jotain muuta ollaan kuitenkin syöty ja melko reilustikin, piti viikolla tuhota vähemmän jouluisia potentiaalisia hävikinaiheita, mm. uudesta vuodesta jäänyttä, vähän jo nahistunutta korianteria sekä edellispäivän keitettyjä perunoita. Niistä syntyivät sairaan hyvät paistetut korianteriperunat. Annoksen juju oli siinä, että korianteria ei sekoitettu paistovaiheessa perunaan (tai edes valmiiseen annokseen silppuna), vaan se surautettiin erilliseksi salsaksi ja lusikoitiin mukaan tarjoiluvaiheessa, jolloin maut pysyivät raikkaina ja toivat kontrastia itse perunoihin. Oikeastaan salsaan voisi tunkea muitakin yrtinjämiä, ainakin basilika ja persilja sopisivat ihan mainiosti. Savustetun paprikan, limetin, chilin ja korianterin makuyhdistelmä teki kokonaisuudesta meksikolaishenkisen ja oli tosi, tosi hyvää, vaikka itse kehunkin! ...

Ruusukaali on nyt suuressa huudossa. Se on kiva, koska samalla tulee esiin lukemattomia minulle uusia valmistustapoja. Olen nimittäin häpeällisesti - tosin varmaan siksi, että se on niin hyvää (saako sillä jotain anteeksi?) - tehnyt ne koko ikäni about samalla tavalla, keittäen puolikypsiksi, jonka jälkeen melkein kaikki vesi on kaadettu pois, lämpöä pienennetty ja mukaan nakattu reilu möhkäle voita, sitruunamehua, suolaa ja pippuria (sitruunapippurikin käy), joiden kanssa kaali on saanut hautua kypsäksi. Ruusukaalin sanotaan jakavan mielipiteitä, mutta onneksi meidän taloudessa asuu pelkästään ruusukaalin ystäviä (jep, myös seisoja). ...