Lisukkeet

Olin päivän pari offline-tilassa, ja voi, mitä kaikkea täällä on tapahtunutkaan. Nöyrin kiitos ja kumarrus kaikille Kärähtäneiden nuudeliannosta marraskuun ruokahaasteessa äänestäneille, minähän siis ihan oikeasti voitin! Jee! :) Olen haaveillut, mitä keksisin haasteaiheeksi jos sattuisin joskus voittamaan, mutta nyt olen tietysti ihan puulla päähän lyöty – palaan siis joulukuun haasteeseen viikonlopun aikana, kunhan ajatus vähän kirkastuu. Muutenkin on ollut melkoisen vauhdikas loppuviikko, suunnitelmat muuttuneet lennosta ja uudet suunnitelmat vaatineet työtä ja matkustamista ilman sen suurempia varoitusaikoja. En olisi ehkä syönyt ollenkaan, jollen olisi tiistaina tehnyt alkuviikosta marinoitua paahtopaistia (siitä lisää myöhemmin), jota sai helposti veisteltyä vielä keskiviikkoiltana. Vielä kun isäntäkin riensi apuun ja valmisti paistin kaveriksi hasselbackan perunat, alkoi ruokatilanne näyttää jo hyvinkin valoisalta :) Isäntä taitaa muuten olla meidän talouden perunamestari, hänen käsialaansa ovat myös nämä lempparilohkopottuni. Näihin pottuihin tuli myös juustoa, en tiedä kuuluuko perinteisesti hasselbackoihin mutta sopi ihan sairaan hyvin! ...

Tähän pottusalaattiin käytin yhtä mielimetodeistani, “mitä siellä jääkaapissa nyt sattuukaan olemaan”. Toisinaan metodilla saa aikaan ihan hyviä katastrofeja - siinä varmaan on jotain perää, että makujen sekamelska ei välttämättä ole ihan hyvä juttu ;) - mutta toisinaan onnistuu. Tällä kertaa oli onnistumisen vuoro, vuohenjuusto, pekoni, omena, punasipuli ja peruna olivat ihan mahtava yhdistelmä, salaatista ei jäänyt muruakaan myöhemmin syötäväksi. Lisäsin reseptiin vielä persiljan, arvelisin sen olleen mukava lisä, vaikka ihan hyvin pärjäsi ilmankin. ...

Säästin koipitehtailusta ylijäänyttä ankanrasvaa perunoiden paistoon. En ollut aiemmin testannut ankanrasvaa perunoiden tai minkään muunkaan paistamiseen, mutta kehuja olin lukenut senkin edestä. Muistin syövereihin oli jäänyt nimi hawksmoorin paistinperunat, ja googlaus vei minut Ankerias Vipusen julkaisemaan ohjeeseen, jonka tässäkin jaan. Mukavana sattumana vielä kaikki ainekset löytyivät puikulaperunoita myöten valmiina jääkaapista. Olin lopputuloksesta ihan haltioissani, en ole koskaan saanut aikaan yhtä rapeaa pintaa “tavallisiin” uunissa tehtyihin lohkoperunoihin - lienee johtunut ankanrasvan magiasta. Potut hävisivät parempiin suihin pihvin kylkiäisenä. Esikeittämisessä olisin voinut olla varovaisempi, palat ehtivät mennä vähän hajoavan puolella, ja murenivat uunissa käännellessä. Valkosipulin kanssa seurasin Ankerias Vipusen esimerkkiä, enkä nyppinyt kynsiä pois, vaan söin ne. ...

Urani kaupunkiviljelijänä ei oikein tänä vuonna lähtenyt käyntiin. Yritin siemenistä kasvattaa pientä kotikasvimaata ensin alkukeväästä sisätiloissa ruukuissa, ja sittemmin ulkona pihamaalla ja yrttipenkissä. Ensimmäiset yksilöt menehtyivät jo sisällä. Muut sain kukkapenkkiin asti, kunnes seisoja ystävällisesti kävi alkukesästä tonkimassa puolet yrttipenkistä terassin puolelle. Pienistä taimenaluistani oli pakko julistaa suurin osa joko kuolleiksi tai kadonneiksi. Lehtikaali jäi, mutta siihen iskivät sitten ötökät, ja nyt siitä on jäljellä pari pientä rankaa - hengissä se tosin on, joten katsotaan, jos uudet lehdet lähtisivät vielä kasvamaan. Olin alkukasvatusruukuista dumpannut ylimääräistä multaa pihan perälle (tai ehkä keskelle, meidän nurmialueemme on noin kuusi neliömetriä) ja ilokseni huomasin, että joku sitkeä basilika lähti sieltä vielä puskemaan, mutta se kohtasi karun loppunsa, kun isäntä leikkasi nurmikkoa. Nyt odotan vain, milloin viherpeukalouteni palkitaan vuoden kaupunkiviljelijä -palkinnolla ;) ...

Ensimmäisessä säästöhenkisessä tekstissä viime viikolla mainitsin perunan yhtenä mainioista säästöraaka-aineista, ja ilokseni bongasin vielä lauantaina foodgawkeria selaillessa uuden idean perunan käyttöön, yrttiset lyttypotut, jotka saavat pehmeyttä jugurtista. Ruokaisa lisuke on melko edullinen toteuttaa, vaikka ostaisi kaikki aineet kaupastakin, mutta vielä tähän aikaan vuodesta monen pihalla tursuaa jos jonkinlaista yrttiä mukaan laitettavaksi. Minun pihallani ei, mutta onneksi on olemassa siskoja, jotka pakkaavat muovikassiin minullekin hyvinvoivat taimet :) Jugurttiakin oli sopivasti tullut ostettua jääkaappiin jo reilu viikko takaperin, joten alkoi olla hyvä hetki huolehtia, ettei siitä tule hävikkiä vaan herkkua. ...

Lupasin, etten enää päivittäisi lomagrillauksia… mutta jos nyt tämän kerran vielä. Huomasin nimittäin, että kuvat ihanista grillatuista bataateista olivat jääneet kameraan roikkumaan, eihän niitä voi jättää mainitsematta! Bataatit eivät koskaan ole olleet mitään mieliherkkua, mutta kuten risotonkin kanssa, oli vähän vaikea hyväksyä, etten muka oikeasti niistä tykkäisi. Päätin testata grillausta valmistustapana, jos ei sillä uppoaisi niin sitten suostuisin luopumaan koko raaka-aineesta ikuisiksi ajoiksi. Grillattuna tykkäisin nimittäin varmaan kengänpohjistakin. Hyvää tuli, jopa siinä määrin, että bataatit pääsevät grillauslistalle jatkossakin. Pientä haastetta oli siinä, että esikeitetystä bataatista tuppasi irtoamaan kuori grilliin ennen aikojaan, mutta siitä rouva emäntä saakin syyttää ihan vaan itseään, kun antoi lohkojen lipsahtaa vähän turhan kypsiksi ennen grilliin laittamista. Myönnettäköön myös, että keräsin ne kuoretkin sitten grillistä ja söin joka tapauksessa, joten tapahtunut vahinko ei varmaan ollut kovin suuri :) ...

Mökkiruuilla jatketaan. Silloinkin kun ei grillattu, oli kiva selvitä mahdollisimman helpolla, erityisesti tiskaamisesta. Tätä ajatusta seuraten pääsivät kyläkaupasta löytyneet talouskyljykset paistinpannulle, ja samassa pannussa valmistui kermainen kaalilisäke. Kaalia on mökkireissuilla mukana melkein aina, salaattiaineena se säilyy vihreitä salaatteja paremmin vähän alkeellisemmissakin olosuhteissa, ja muutakin käyttöä sille on helppo keksiä. Ja juuri nyt uuden sadon kaali on niin hyvää! Lisäkkeen muut ainekset menivät mukaan melkein arpomalla, jääkaapissa möllötti paketti pekonia ja pihan kolme kanttarellia (kielipoliisille terkkuja, tiedän, ettei sitä oikeasti kirjoiteta noin) päätyivät samaan pannuun, niin pienelle määrälle kun en keksinyt mitään “erillistä” käyttöä. Molemmat sopivat loistavasti lisäkkeeseen, mutta hyvin olisi pelkkä kaalin, kerman ja talouskyljystenkin liitto toiminut, kyljykset antoivat mukavasti makua kaalille. Vaikka ruoka valmistui sisätiloissa hellalla, kului valmistukseen pilkkomisineenkin alle puoli tuntia, joten kaunis päivä ei mennyt hukkaan sisällä huhkiessa. Ruokailemaan siirryimme ulos, mökin edustalla olevan suuren kiven päälle. ...

Kuulostaa kamalan monimutkaiselta, mutta ei oikeasti sitä ollut. Vihannekset kypsyivät muiden grillattavien kanssa pihalla, pekoni paistui ja pähkinät paahtuivat samalla kun pilkoin salaatin tuoreet ainekset. Jos haluaa vielä yksinkertaistaa, ei haittaa, vaikka vaiheet tekisi eri aikaan, hyvältä maistuu grillattu vihannes jäähtyneenäkin. Jääkaapintyhjennysruuaksi keskivertoa parempaa :) Paahdettu, paistettu ja grillattu kesäsalaatti salaatinlehtiä (käytin puolikkaan isohkosta roomansalaatista - pientä ruukkuversiota menisi kokonainen) 2 nippusipulia varsineen 1 avomaankurkku 1/2 fenkolia 1 pieni kesäkurpitsa kourallinen saksanpähkinöitä n. 5 viipaletta pekonia parmesanlastuja hyvää oliiviöljyä balsamiviinietikkaa suolaa pippuria ...

Vastoin suunnitelmia en selviytynytkään eilen ruokabloggaajien piknikille, mutta hellan ääreen raahauduin kuitenkin edes vähäksi aikaa. Ei nimittäin vaadittu kovia ponnistuksia huomata, että vaikka hävikkikuukausi loppui, potentiaalista hävikkiä kasvaa edelleen jääkaapin lokeroissa. Kaivoin esiin muutaman omenan, jotka näyttivät ihan syötäviltä, mutta pussien kyljestä selvisivät karut ostopäivämäärät: omput oli ostettu helmi- ja maaliskuussa! Kieltäydyin ajattelemasta, mitä kaikkia omenoihin on laitettu jos ne kolme-neljä kuukautta ostopäivämäärän jälkeen edelleen odottavat nahistumattomana syöjäänsä, mutta raakana en kuitenkaan halunnut laittaa niitä lautaselleni. Sen sijaan keittelin niistä tulisen chutneyn, jonka arvelin sopivan ainakin pulled porkin kanssa, tai miksei juustojenkin kylkiäisenä. ...

Vesimeloni on niin ihanan kesäistä! Ja toimii loistavasti salaatissa fetan kanssa, varsinkin helteellä grilliruokien raikkaana kylkiäisenä. Alkujaan asia valkeni minulle työpaikan virkistystilaisuudessa, jonka tarjoiluihin kuului vesimelonista, fetasta, katkaravuista ja saaristolaisleipäkrutongeista tehty salaatti. Tilaisuudesta on jo vuosia, mutta salaatin feta-meloniyhdistelmä on jäänyt mieleen ja sitä on tehty sittemmin muutamia kertoja. Neljästä kuuteen hengen lisukesalaattiin tarvitset noin 1/4 vesimelonia ja 200-300g. Loppu onkin sitten jääkaapin sisällön soveltamista. Katkaravut ja saaristolaisleivän olen korvannut milloin milläkin asialla, joskus käyttänyt tuoreita yrttejä ja yksinkertaisimmillaan laittanut salaattiin pelkkää fetaa ja melonia. Tämänpäiväinen versio oli yksinkertaisemmasta päästä, melonia, fetaa ja kurkkua. Melonin mehevyys pitää huolen, että kastiketta ei varsinaisesti tarvitse, mutta sitruunaa tai limettiä voi hieman tirauttaa päälle.