Makea-Leivonta

Alkusyksystä molemmat isoäitini nukkuivat pois, hyvin lyhyen ajan sisällä toisistaan. Molemmilla - viimeisillä jäljellä olevilla isovanhemmillani - oli ikää jo yli yhdeksänkymmentä vuotta, joten puhutaan melko luonnollisista asioista, mutta toki läheisen ihmisen kuolema aina pysäyttävä, surullinen ja haikea tapahtuma. Syksyn mittaan mummoni ovat olleet ajatuksissani päivittäin, ja entistä enemmän olen ymmärtänyt, kuinka onnekas olenkaan, kun sain heidät pitää elämässäni näinkin pitkälle aikuisuuteen saakka, ja he ehtivät jopa tutustua vielä minun lapseeni. Vielä onnekkaampi olen siitä, että isovanhempani olivat minulle läheisiä ja elämässäni oikeasti läsnä, ja minulla on mahtavia muistoja heidän kanssaan vietetyistä hetkistä. ...

Ennen kuin mustikat ja mansikat alkavat kypsyä, raparperipiirakka on mielestäni kesän parasta kahvipöytätarjottavaa. Tästä helposta reseptistä on muodostunut luottopiirakkaohjeeni, jota olen muokannnut aina uusille raaka-aineille sopivaksi. Heleen’s hobbiesin alkuperäisversiossa piirakka tehtiin omenoista, mutta tällä kertaa täytteeksi laitettiin siis raparperia, ja pohjaan sekoitus ruis- ja vehnäjauhoja. Koska raparperi on hapanta, ei rahkainen täyte ollut ehkä ihan paras mahdollinen pari sille minun makuuni. Ei se mitenkään huonoa ollut, mutta jotenkin ehkä kaipasin sellaista pehmeämmän vaniljaista möllöä raparperin ympärille. Rukiinen pohja taas toimi ihan loistavasti, ruis toi piirakkaan syvyyttä ja hieman maltaista vivahdusta. Vuokana käytin tällä kertaa irtopohjaista kakkuvuokaa, piirakka pysyi hyvin kasassa reunuksen poistamisen jälkeen ja näytti kauniimmalta kuin siinä pyrex-vuoan lasikannessa, jota usein käytän piirakkavuokana ;) ...

Aloitetaan kuukauden kasvis -postaukset porkkanaklassikolla, josta tykkään ihan hurjasti, mutten ole omassa keittiössäni tehnyt: se on porkkanakakku. Mikä olisikaan parempi herkku muistuttamaan, että tylsänä pidetty porkkana taipuu niin moneen muotoon? Vaikeaakaan porkkanakakun tekeminen ei ole, ainut pieni vaiva on kuorrutuksen ja kakun erillinen tekeminen (molemmat sinänsä helppoja kuitenkin), minulle kun leipominen normaalisti päättyy siihen, että tuuppaan tekeleeni uuniin. Ohje on aina-tumpeloleipurin-luotettavasti-pelastavalta Kinuskikissalta, kopioin sen alle lähes sellaisenaan. Alkuperäisohjeen hasselpähkinärouhetta en käyttänyt syöjien allergioiden vuoksi, vaan raastoin hieman valkosuklaata kakun päälle. ...

Viime viikonloppuna tein elämäni ensimmäiset joulupiparit ihan itse. Toki olen kantakodissa lapsena tehnyt piparkakkuja mutta aikuisiällä olen tyytyväisenä ostanut piparini marketista. Tänä vuonna, kun omaa jälkikasvua putkahti maailmaan, päätin aloittaa joulupipariharjoitukset - kenties olen harjaantunut piparkakkujen leipoja siihen mennessä, kun ihmispoikanen menee kouluun ;) Ensimmäisen harjoituskierroksen jälkeen olen muuten sitä mieltä, että tietynmerkkiset kaupan piparit ovat edelleen omatekoisia parempia, mutta hyviä tuli näistäkin. Piparkakkujen tekemisessä pääasia on minusta kuitenkin se tekeminen, pipareita on hauska leipoa myös porukalla ja jo parivuotias voi heilua mukana lääräämässä taikinalla. Taikinan syöminen on myös kivaa! ...

Testasin viime viikolla leipoa raastetusta omenasta tehdyn omenapiirakan, jonka ohjeeseen olin törmännyt Heleen’s Hobbies -blogissa. Koska piirakka oli alkuperäisohjeen lupauksen mukaisesti totisesti helppo ja herkullinen ja onnistui gluteenittomanakin hyvin - track recordini gluteenittoman leivonnan parissa ei ole nimittäin paras mahdollinen - tein nyt uusintaotoksen piirakasta eri täytteellä. Kaivoin pakastimen uumenista hieman vadelmaa, ja muutin omenapiirakan vattupiirakaksi. Lisäksi käytin tällä kertaa valmiiksi maustettua vaniljarahkaa, koska kotona ei vaniljasokeria ollut ja kaupassakin tuli käytyä aika juosten… Leipomus meni näillä muutoksilla kesäisempään suuntaan, mutta se oli ihan mukavaa vaihtelua joulumakujen keskelle! ...

Alkusyksystä sähköpostiin tuli vaikka mitä ihania reseptikisakutsuja, ja syyskuun - ei vaan elokuun, apua, minne tämä aika menee - piirakkahaastekin jäi kummittelemaan mieleen. Ja arvatkaa mitä? Yhteenkään haasteeseen tai kisaan en ehtinyt osallistua. Onneksi lohtupiirakkaa voi tehdä milloin vaan ja ilman mitään erityisempää syytä. Pyörittelin jo elokuussa ajatusta päärynä-vuohenjuusto-pekaanipiiraasta, mutta toteutus jäi ihan viime päiviin. Oikeastaan ihan syyttä, koska piirakka oli ihan sairaan helppo, varsinkin kun oikaisin käyttämällä tällä kertaa ihan valmista pakastepiirakkapohjaa, joka oli unohtunut pakastimeen. Vielä parempaa saisi varmasti, jos tekisi piirakkapohjan (ihan sellaisen peruspiirakkataikinan) itse. ...

Uunittomat leivonnaiset ovat mainiota vierastarjottavaa kesälämpimillä, kun uunia ei joko haluaisi käyttää tai sitä ei välttämättä edes ole. Kesämökkioloissa ei uunittoman tortun takia tarvitse homehtua sisätiloissa ollenkaan, vaan ainekset voi kiikuttaa pihalle ja koko leipomishomman hoitaa ulkosalla. Minä tutustuin eilen uunittomaan leivontaan, kun tiedossa oli kyläilijöitä ja emäntä oli unohtanut uuninpesuaineet vielä uuniin - eikä millään jaksanut alkaa sitä kuuraamaan enää viime tipassa ;) Alkuperäinen idea ja resepti löytyy Latte & Lauantaipulla -blogista, jatkoin sitä sen verran, että lisäsin tortun päälle mansikat ja koristelin tomusokerilla sekä pihasta löytyvillä sitruunamelissan lehdillä. Ensi kerralla saattaisin turvautua täytteessä ihan pelkkään rahkaan ja maustaa sen itse (laiska mikä laiska tällä kertaa), kermavaahto teki koostumuksesta pehmeän ja notkean, mutta ehkä rahka ja mehevät marjat olisivat raikkaampi yhdistelmä. ...

Hauskaa vappua! Työpäivän ja tulevien piknikeväiden kokkaamisen jälkeen sammuin eilen sohvalle klo 21.30, joten onneksi en ollut vastuussa donitseista, jotka tuossa kohtaa odottivat vielä pellillä liinan alla paistoon pääsyä. Isäntä toimi donitsimestarina, joten ne valmistuivat minun näkökulmastani kuin itsestään, ja söin niitä juuri aamupalaksi. Toim. huom. tosin, raahauduin kuitenkin vielä klo 22 jälkeen sohvalta muristen reippaasti pyöräyttämään osan rinkuloista sokerissa ja pihistin muutaman samalla myös iltapalaksi, ennen kuin sammuin uudestaan. ...

En oikein tiedä, mikä olisi hyvä käännös amerikkalaistyylisille cookieseille - pikkuleivistä tulee mieleen kaneliässät sun muut, ja kekseistä taas enemmän suolakeksit… ehdotuksia kenelläkään? Ehkä etenen kuitenkin kekseillä. En ole itse kova keksinkuluttaja, mutta isäntä on, erityisesti, jos mukana on suklaata. Minä tykkään kauralastuista eniten. Mitään keksejä en ole kuitenkaan tainnut leipoa ennen viime viikonloppua - kun isäntä oli viikonlopun poissa, ajattelin kerätä vaimopisteitä ilahduttamalla häntä kotiintulon yhteydessä pellillisellä amerikkalaistyylisiä suklaahippukeksejä. Mitä romanttisuuteen tulee, en taida olla erityisen kekseliäs, koska huomionosoitukseni ovat lähes poikkeuksetta syötävää muotoa :D ...

Viime keväänä Skotlannissa saimme tutustua jälkkäriin, joka kaikesta tuhtiudesta huolimatta vei kielen mennessään: sticky toffee pudding, mitä se suomeksi lieneekään - pehmeä karamelli-taatelikakku? Terveiset vaan Dornoch Castle -hotellin tarjoilijalle, joka sitä tajusi mainostaa :) Muutenkin Dornochista ja hotellistamme jäi aivan ihanat muistot. Dornochin kylässä sinänsä ei ollut suuresti tekemistä, jollet ole golf- tai viskituristi, tai satu pitämään rantaelämästä muutaman asteen plusasteessa myrskytuulen puhaltaessa melkein pääsi irti. Mutta se hotelli. Jos joku sattuu eksymään Invernessistä reilun tunnin ajomatkan verran pohjoiseen, suosittelen lämpimästi kodikasta linnahotellia, missään muualla en ole saanut niin osaavaa mutta samalla lämminhenkistä palvelua. Vaikka hotelli oli tasokas, saivat asiakkaat olla siellä ihan omana hienona tai epähienona itsenään, ja jokaisen olo tehtiin hyvin kotoisaksi ilman, että ketään katsottiin nenänvartta pitkin. Juuri sellaista vieraanvaraisuutta arvostan! ...