Marjat

Blogiani seuraavat tietävät, etten juurikaan puhu kaloreista tai kiloista, tai ylipäänsä erityisemmin keventele. Toki arvostan ruuan terveellisyyttä ja uskon sen olevan suuressa roolissa minun ja perheeni terveyteen, mutta siinäkin nojaan lähinnä monipuolisuuteen, ajatuksella kaikkea riittävästi muttei mitään liikaa, paitsi ehkä kasviksia. Kevyttuotteita en juuri harrasta ja tunnustan suhtautuvani niihin hieman skeptisesti, mutta en myöskään normaalioloissa ole voin, kerman ja sokerin suurkuluttaja. Pyrin käyttämään niitä harvakseen, mutta kun käytän, valitsen maku edellä ns. oikeaa tavaraa enkä kitalakeen kiinni liimautuvaa kevytversiota. ...

Huomenna on laskiaissunnuntai, mutta meillä sitä vietetään jo vähän etunojaisesti. Pulkkamäkeen emme ole kyllä päässeet, saa nähdä, riittääkö tämänpäiväisen sateen jälkeen etelässä edes lunta pulkkailuun. Joka tapauksessa, herkkuani hernesoppaa tein jo eilen, tänään puolestaan paistettiin pannaria sopan kaveriksi. Googlasin vähän erilaisia pannariohjeita perinteisen ja ahvenanmaalaisen version vaihteluksi ja päädyin clafoutikseen. Clafoutis on ranskalainen, perinteisesti kirsikoista tehtävä jälkkäri, mutta minä tein mustikkaisen version. Jälkkäri ei kauas putoa meikäläisestä pannukakusta. Ohjeen otin BBC Good Foodista, josta luin samalla, että vain kirsikoista tehtävä pannari on clafoutis, muilla marjoilla kyseessä on oikeastaan flaugnarde. Ettäs tiedätte. Manteleita ei kotona tällä kertaa ollut ja joku oli popsinut taas kaikki pähkinät, joten käytin taikinaan pelkkää vehnäjauhoa, jota laitoin hiukan alkuperäisohjetta isomman määrän. Marjoja ja mausteita muokkasin hieman myös. Hyvin toimi näinkin, vaikka hieman jäin miettimään, oliko ohjeessa kaikki määrät ihan kohdillaan; minä käytin esim. marjoja vain n. 250g ja niitä oli silti todella paljon taikinamäärään nähden, kuten kuvasta näkyy - eli lopputulos ei ollut niin kovin clafoutismainen. Alkuperäisohjeessa olisi marjoja ollut vielä 150g lisää. Aika moni olikin ohjeeseen kommentoinut, ettei annettu paistoaika riittänyt, minkä arvelen johtuneen marjojen suuresta määrästä. Ihan älyttömän hyvää siitä silti tuli, eli makua eivät marjat pilanneet mitenkään, vaikkeivät ne tehneet ulkonäölle palveluksia. Jos marjamäärää vähentäisi, vähentäisin myös sokeria, nyt pannari oli makeahko mutta se ei haitannut, kun raikkaita mustikoita oli mukana niin paljon. Pannarin jo tehtyäni muistin, että Luimupupulla olen myös nähnyt ihanankuuloisen, mustikkaisen clafoutis-pannarihybridin ohjeen, linkkasin senkin tähän. ...

Testasin viime viikolla leipoa raastetusta omenasta tehdyn omenapiirakan, jonka ohjeeseen olin törmännyt Heleen’s Hobbies -blogissa. Koska piirakka oli alkuperäisohjeen lupauksen mukaisesti totisesti helppo ja herkullinen ja onnistui gluteenittomanakin hyvin - track recordini gluteenittoman leivonnan parissa ei ole nimittäin paras mahdollinen - tein nyt uusintaotoksen piirakasta eri täytteellä. Kaivoin pakastimen uumenista hieman vadelmaa, ja muutin omenapiirakan vattupiirakaksi. Lisäksi käytin tällä kertaa valmiiksi maustettua vaniljarahkaa, koska kotona ei vaniljasokeria ollut ja kaupassakin tuli käytyä aika juosten… Leipomus meni näillä muutoksilla kesäisempään suuntaan, mutta se oli ihan mukavaa vaihtelua joulumakujen keskelle! ...

Uunittomat leivonnaiset ovat mainiota vierastarjottavaa kesälämpimillä, kun uunia ei joko haluaisi käyttää tai sitä ei välttämättä edes ole. Kesämökkioloissa ei uunittoman tortun takia tarvitse homehtua sisätiloissa ollenkaan, vaan ainekset voi kiikuttaa pihalle ja koko leipomishomman hoitaa ulkosalla. Minä tutustuin eilen uunittomaan leivontaan, kun tiedossa oli kyläilijöitä ja emäntä oli unohtanut uuninpesuaineet vielä uuniin - eikä millään jaksanut alkaa sitä kuuraamaan enää viime tipassa ;) Alkuperäinen idea ja resepti löytyy Latte & Lauantaipulla -blogista, jatkoin sitä sen verran, että lisäsin tortun päälle mansikat ja koristelin tomusokerilla sekä pihasta löytyvillä sitruunamelissan lehdillä. Ensi kerralla saattaisin turvautua täytteessä ihan pelkkään rahkaan ja maustaa sen itse (laiska mikä laiska tällä kertaa), kermavaahto teki koostumuksesta pehmeän ja notkean, mutta ehkä rahka ja mehevät marjat olisivat raikkaampi yhdistelmä. ...

Sovimme isännän kanssa jo ennen viime viikonloppua, että lauantain vieraskoreilun päälle emme sunnuntaina tee mitään hyödyllistä. Ja hyvin valitsimmekin ei-minkään-tekemispäivän, oli mukava ulkoilla seisojan kanssa auringonpaisteessa ja mennä sen jälkeen ulkoruokintalounaalle. Kävimme Lönnrotinkadun Emmyssä, joka on sinänsä ihan sympaattinen paikka ja listallakin on kaikkea mielenkiintoista moneen muuhun kiinalaiseen verrattuna, mutta joka kyllä jätti toisellakin käyntikerralla vähän kylmäksi. Ajatus hyvä, toteutus ontuu. Anyway, illemmalla teki vielä jotain syötävää mieli, joten päätin pitkästä aikaa tehdä vispipuuroa. Pieni kriisi pukkasi kyllä siinä kohtaa, kun huomasin pakastimessa olevan vain puolisen desiä puolukoita. Idea oli kuitenkin jo iskostunut päähäni, joten vispipuuroa tein, muutamasta puolukasta sekä hieman useammasta mustikasta :) Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ja tein pari pientä muutosta reseptiin: lisäsin marjojen määrää, sekoitin jämäpuolukat mukaan (antoivat mukavan puolukan happamuuden) sekä laitoin vaniljasokerin jo puuroon, en maitoon. Helppoa kuin mikä ja hävisi nopeasti välipalana ja aamiaisena, mutta suosittelen seuraamaan mannaryynipaketin ohjetta - vatkaa ryynit ripotellen, älä lapa niitä kahtena könttänä desimitasta kattilaan ja palaa vatkaamiseen vasta, kun olet puuhannut jotain muutakin välissä ;) ...