Muna

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Henkilökohtainen merkkipaaluni vuodenvaihteessa on aina blogin syntymäpäivä, ja tänä vuonna Kärähtäneet täytti kokonaiset viisi vuotta. Ensimmäisen blogireseptini - hernekeiton - olen julkaissut uudenvuodenpäivänä 2012. Aluksi epäröin, jääkö blogi tyngäksi ja ehdinkö ikinä mitään julkaisemaan, mutta harrastus vei mennessään ja tänä päivänä julkaistuna on yhteensä yli 600 artikkelia. Toistakymmentä roikkuu jatkuvasti myös luonnoksissa odottamassa idean tasolla tai puolivalmiina odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä. Jokaiselle ruokablogeja lukeneelle on varmaan tullut selväksi, että blogimaailma on muuttunut hurjasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Päällimmäisenä kentän muutoksessa käsitellään usein blogien kaupallistumista, mutta koen, että blogeista on tullut monipuolisempia: yksi on sekasyöjä, toinen kasvissyöjä, kolmas gluteeniton. Yksi perheellinen arkiruoan tuunaaja, toinen ravintoloita ahkeraan koluava. Joku tuottaa runsaasti kaupallista sisältöä ja toinen välttää sitä viimeiseen asti. Mikään edellämainituista ei mielestäni ole kuitenkaan laadullinen mittari bloggaamiselle, vaan se on upea harrastus - tai nykyisin joillekin taitaville jopa ammatti - jota jokainen voi toteuttaa omista lähtökohdistaan. Samoin omia suosikkiblogeja miettiessäni huomaan, että päällisin puolin yhdistäviä tekijöitä on näissä blogeissa yllättävän vähän. Jonkun viehätys minun silmissäni on reseptiikka, toisen inspiroivat kuvat, kolmannen naseva teksti, neljännen arkinen rehellisyys ja viidennen ehkä joku muu ominaisuus tai blogin teema. Osa omista suosikeistani toteuttaa paljon yhteistyökumppaneiden kampanjoita ja osa ei ollenkaan. Ajattelen siis, että hyviä tapoja tehdä blogia on yhtä monta kuin bloggaajiakin. Toivottavasti vanhat suosikit jatkavat julkaisujaan ja joukkoon saadaan edelleen lisää myös uusia! ...

Kananmuna ja sriracha, täydellinen pari. Mausteinen ja aavistuksen karvas kastike komppaa juuri sopivasti täyteläistä kananmunaa, jonka keltuainen on jätetty keskeltä hieman valuvaksi. Ainekset löytyvät kaapeistani aina, myös silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään syötävää. Muna-srirachaleivät ovat viime aikoina pelastaneet useita iltoja, kun vapaa-ajanongelmia on ollut taas normaalia vähemmän. Pari viikkoa sitten tavaramme siirtyivät uuteen kotiin, ja heti muuttolaatikoiden keskeltä lähdimme kevätlomailemaan, palataksemme viikkoa myöhemmin takaisin laatikoiden keskelle. Äitienpäiväbrunssi nautittiin kotimatkalla huoltoasemalla. Purkamista riittää edelleen, mutta nyt ei onneksi ole enää kiire. Normaaliarjen eläminen tekee kaiken - sinänsä mukavan - erikoisohjelman jälkeen hyvää koko perheelle. ...

Arkiruokahuollossa on varmaan useimmissa talouksissa haasteensa, riippumatta siitä, onko kyseessä monilapsinen perhe, työssäkäyvä tai jotain muuta. Nopeita ja helppoja ruokia tarvitaan aina. Kesän korvilla mietin täällä blogissakin asti sitä, mikä ruoka on helppoa itse kullekin. En edelleenkään ole se ihminen, joka käyttää aikaa - ja tekee tiskiä - valmistaakseen ison annoksen ruokaa pakastimeen, mutta joitain hätävarajuttuja minullakin on niihin hetkiin, kun aika ei riitä edes pastan keittämiseen. Yksi hätävara on, että meillä on nykyisin melkein aina jonkinlaista valmistusta kaipaamatonta ruokaa kaapeissa. Keitettyjä kananmunia, rahkaa, purkkipapuja tai kikherneitä, oikein hyvänä päivänä kylmäsavulohta tai savukylkeä. Lisäksi on perustarpeet tuoreita, vähintään omenoita, banaaneja, kurkkuja ja tomaatteja mutta yleensä muutakin. Tarvikkeita, joita voi pahimpaan hätään pistellä sellaisenaan, mutta joista saa viidessä minuutissa pöytään ihan oikean aterian. ...

Ei varmaan ole eka kerta, kun tämän sanon, mutta mielestäni kananmuna on yksi maailman parhaista keksinnöistä. Onko mikään muu raaka-aine niin monikäyttöinen sekä statistin roolissa että annoksen päätähtenä? Ja kulkee tarvittaessa vielä kypsennettynäkin omassa pakkauksessaan. Aamiaispannun idean otin Luci’s Morsels -blogista lähinnä kuvan perusteella, ihastuin nimittäin ajatukseen uunissa kypsennetyistä munista, joiden päällä on leipäkuutioita. Ihan eri ruokahan siitä tuli (epäilemättä, jos ei viitsi lukea ohjetta), omani valmistui sen pohjalta, mitä jääkaapissa oli eli kasviksista ja pienestä palasta hyvää cheddaria. Päälle pudottelin parhaat päivänsä nähnyttä täysjyväpaahtoleipää sekä muutaman voilastun makua tuomaan. Tämä(kin) on siitä kiva ruoka, että mukaan voi hyvin heittää juuri sitä, mistä itse pitää - ilmeinen kumppani kananmunalle olisi pekoni, mutta joskus voi ruokaa tehdä ilmankin. Kunhan ei tule tavaksi. ...

Pekoni sopii kaikkeen ja tekee kaikesta parempaa, ja aamiaiseen se sopii ihan erityisen hyvin. Kuten sopii myös muna. Avokado taas tykkää pekonin seurasta, ja sen kaveriksi haluavat sipuli ja tomaatti. Onko mitään syytä, miksei näitä kaikkia yhdistäisi ruokaisaksi aamiaisleiväksi? En sellaista keksi, koska leivistä tuli herkkuja, juuri sopivaa piristystä harmaaseen kurakelikauden aamuun. Viikonlopun kunniaksi kokeilin tehdä leiville uppomunat, mutta paistettu kävisi yhtä hyvin. Jos muuten saatte avokado-ostoksilla käsiinne hedelmiä, joita ei ole esikypsytetty vaan jotka ovat ehtineet kypsyä “luonnostaan”, ottakaa niitä. Monesti olen harmitellut esikypsytetyissä avokadoissa sitä, että ne ovat maultaan samanlaisia kuin raa’at, mutta koostumukseltaan lähes pilaantuneita. Ainakin itselläni on käynyt parempi tuuri silloin, kun on onnistunut löytämään ei-esikypsytettyjä yksilöitä, niissä ovat maku ja väri olleet paremmin kohdallaan. ...

Juhannuksesta on vierähtänyt kohta kaksi viikkoa, ja vielä on jotain reseptejäkin jakamatta, olenpa saamaton! Jos vielä yhden reseptin kuitenkin kehtaan juhannuksesta julkaista, niin se on tämä tulimunien ohje. Löysin juhannusaattona jääkaapista kaksi puoliksi tyhjennettyä munapakettia, joista toinen oli lähiaikoina menossa vanhaksi. Keitin vanhenevat yksilöt ajatuksena tarjota ne seisojille, mutta ruokaa laittaessa innostuin täyttämään ne meille ihmisille alkupalaksi. Täytteeseen sekoittelin jos jotakin jääkaapin uumenista löytynyttä, minkä arvelin sopivan munien kanssa. Ja halusin ehdottomasti muniin vähän potkua, joten annostelin hot saucea (meillä oli Poppamiehen Ahjo-kastiketta, mutta esim. tabasco sopii hyvin) aika reilulla kädellä. Täytteessä saattoi yhdistyä vähän hassujakin aineita, mutta nimenomaan tulisuus oli se, mikä teki munista herkullisia ja sai ne hupenemaan pöydästä alta aikayksikön. ...

…Pakkohan se oli päästä kerran sanomaan täälläkin, vanhat vitsit ovat aina parhaita ;) Viimeiset hässäkäntäyteiset viikot näkyvät myös täällä blogissa, arki-iltojen ruokiin ei ole uhrattu montaa ajatusta eikä kirjoituskelpoisia aterioita ole sen seurauksena juurikaan päässyt syntymään. Oikoteitä valmistetusta vihreästä currysta wokkivihanneksilla kun ei vaan riitä kauheasti asiaa, ainakaan montaa kertaa viikossa. Mutta nyt pääsee rentoutumaan useammaksi päiväksi ja mikä parasta, kokkaamaan ihan rauhassa! Pääsiäisvapaat avattiin otsikon mukaan munarikkaasti, Noble Pigistä löytyi nimittäin inspiraatio tehdä uunimunia söpössä sämpyläpesässä. Ihana ajatus, miten se ei ole koskaan tullut aiemmin mieleen? Katin kontit muuten kaupoissa mitään munapulaa oli ainakaan meilläpäin, marketin hyllyyn ladattiin laatikkokaupalla jos jonkinlaista munasorttia. Vai ehtikö se pula loppua jo? Ehkä olen vain lukenut uutisia silmät ummessa ;) ...

Kolesterolivaroitus! Näihin pieniin suupaloihin kätkeytyy keltuaista, majoneesia ja mätitahnaa, joten en suosittele syömään niitä veriarvojen mittausta edeltävänä päivänä. Täytettyjä munia tehtiin seisojan 1-vuotissyntymäpäiville, kun halusin salaatin ja savukalan kylkeen jotain muutakin pientä palaa, jonka tuli myös olla gluteenitonta. Munat olivat sikäli helppoa tehtävää, että ne eivät oikeastaan voineet mennä pieleen, ja pienellä näpertämisellä sai aikaan melko näyttävän lopputuloksen. Ja kohtahan on pääsiäinen, joten munat ovat juuri nyt sesongissa! ;) ...

Lisään tämän reseptin myötä tunnisteisiin oman kategorian “tähteet”, koska viime aikoina niistä on raavittu kasaan muitakin juttuja monenlaisiin tilanteisiin. Tämä päivä oli kokonaisuudessaan yhtä tilannetta: ensin nukuin makeasti pommiin, minkä seurauksena päätin säästää työmatkoihin kuluvan ajan ja jäädä kotitoimistolle. Aamiainen jäi väliin kuroessa kiinni asioita, joita olin kuvitellut ehtiväni tehdä heti aamun alkajaisiksi (kuuluisia viimeisiä sanoja…). Työpäivä osoittautui kakofoniseksi, ja venähti vielä liian pitkäksikin. Ja mikä pahinta, en ollut etukäteen osannut varata mitään lounasta jääkaappiin! ...

Uunissa paistettuja munia on tehnyt mieli testata, mutta eiliseen asti sopivat astiat puuttuivat. Eilen muistin vihdoin napata kaupasta (tai siis pyytää isäntää nappaamaan) pienet uuninkestävät annosvuoat, jotka sopivat tarkoitukseen. Yritin vähän googlailla reseptiä koska en ollut varma kannattaisiko munia jatkaa esim maidolla, mutta vaihtoehtoja löytyi yllättävän vähän - vika taisi tosin olla etsijässä, en ihan tiennyt millä nimellä kulkevaa ruokaa pitäisi etsiä. Muistin kuitenkin jonkun uunimunareseptin kulkevan käännettynä nimellä munat pesässä, ja sitä hakemalla päädyin käyttämään Delia Smithin reseptiä pekonilla jatkettuna. Huomasin sittemmin myös Hiidenuhman tehneen tänään herkullisen kuuloisia uunimunia, vielä enemmän ruokaisaksi tuunattuna. ...