Muuten-Vaan

Ihan pian tulee jätettyä hyvästit vuodelle 2014 ja toivotettua jälleen yksi uusi vuosi tervetulleeksi. Tälläkin kertaa vuodenvaihde saa minut ja monet muut miettimään, mitä edellisvuodesta jäi käteen ja mitä ensi vuonna haluaisin olevan edessä. Yritän tässä keskittyä niihin asioihin, jotka liittyvät ruokaan ja bloggaamiseen, mutta tuskin selviän täysin rönsyilemättä, kaiken kaikkiaan vuosi oli nimittäin sangen tapahtumarikas, ainakin minun normaalisti tasaisessa mittakaavassani. Vietettiin edellisvuoden lopulla syntyneen ihmispoikasen vauvavuotta, useimmiten ihan mukavasti mutta välillä vähän enemmän hiki otsalla. Samaan aikaan perhe pieneni vanhemmasta päästä, kun molemmat isoäitini siirtyivät autuaammille maille syksyllä. Ja työrintamallakin oli tuulinen vuosi; vaikka olin itse vanhempainvapaalla, aiheutti turbulenssi paljon ammatillista pohdintaa ja hankaloitti päätöstä töihinpaluun ajankohdasta. Silti kokonaisfiilis vuodesta on positiivinen, minä ja välitön perheeni voimme hyvin ja olemme saaneet nauttia sekä antoisasta arjesta että erityisistä, hienoista juhlahetkistä - hyvän ruuan kera. ...

Öisen koiranilman jälkeen lauantaipäivä valkenikin ihan kohtuullisen näköisenä, joten päätimme pukea koko perheen naparetkeläisiksi ja suunnata Senaatintorille Tuomaan markkinoille. Aiempina vuosina Esplanadin puistossa pidetyt markkinathan ovat tosi perinteiset ja myyjiä on verrattain paljon. Mukana on runsaasti joulukoriste- ja käsityökauppiaita, mutta myös herkkupuoteja, jotka (surprise!) ovat minusta se markkinoiden kiinnostavin osa. Lisäksi markkinoiden ympärillä on joulukuun mittaan tarjolla jos jonkinlaista ohjelmaa ja tapahtumaa. Ruokakojuissa myytiin pitkälti sitä, mitä odotinkin: paljon erilaisia joulukaloja, saaristolaisleipää ja muita leipomotuotteita, juustoja, erilaisia säilykkeitä, makkaroita ja palvilihoja, karpaloita, makeisia, hilloja ja sinappeja. Sellaisia tuotteita, joita on mukava antaa ruokalahjaksi, varsinkin, kun suuri osa oli peräisin pientuottajilta. Tai jos haluaa tehdä lahjansa itse, saa kojuja silmäilemällä kerättyä varmasti ideoita. ...

Kimchi Wagonin lisukkeita. Kesällä ruokarekat kokoontuivat keskiviikkoisin Kasarmitorilla Street Food Carnivalin merkeissä, ja paikalla tuli itsekin kerran pyörähdettyä. Silloin mittarissa oli lähes kolmekymmentä lämpöastetta. Nyt, kun asteita oli noin kaksikymmentäviisi vähemmän, olivat ruokarekat siirtyneet viikonlopuksi Kaapelitehtaalle Nordic Street Food Carnivalin merkeissä. Kärähtäneiden perhe kävi tapahtumassa sunnuntailounaalla. Jos tällaisen tapahtuman siirtää sisätiloihin, on Merikaapelihalli varmaan parhaasta päästä vaihtoehtoja. Silti, sisään astellessamme iski vastaan melkoinen käry, mitä ei ehkä voi kuitata pelkästään autenttisen katuruokafiiliksen luomisella. En ole yleensä tuollaisille kovin herkkä, mutta lapsen kanssa liikkuessa asia tuntui vähän inhottavalta. Paikalla oli aika paljon vaunukansaa ja muutenkin lapsiperheitä (mikä sunnuntai-iltapäivänä on ihan oletettavaakin), joten tuskin olin mietteissäni yksin. Lisäksi kolmen euron pakollinen narikka tuntui vähän hullulta, kun kyseessä on katuruokatapahtuma. Kuinkahan moni jätti maksamatta? Jos narikka on pakko olla lainsäädäntösyistä (vaikka saahan ravintolaankin marssia takki päällä), voisi sen sitten rajata anniskelualueelle. Muilta osin tila itsessään toimi mielestäni ihan hauskasti rosoisine tiiliseinineen ja valoineen, joskin peräosa oli sen verran hämärä, että sinne sijoitetuilla rekoilla olisi kannattanut olla lisävalaistusta, nyt ne jäivät vähän paitsioon. ...

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista American Christmas Grill? Minulle tulee mieleen vähän erilainen joulupöytä sekä - kun kerran puhutaan mantereesta, jolla kaikki on suurempaa - ruokaöverit. Klaus K laittaa amerikkalaishenkisen joulupöydän koreaksi tänäkin vuonna, ja koska olen aiempina vuosina sen missannut, nyt oli ehdottomasti mentävä, kun kutsu tuli. Ok, minusta tekosyyni oli ainakin viime vuonna ihan hyvä, taisin nimittäin olla synnyttämässä. Joka tapauksessa, tänä vuonna pääsin. American Christmas Grillin konseptiin kuuluu runsas alkupalapöytä, pöytiin lautasannoksena tarjoiltava pääruoka sekä jälkiruokabuffet 65 euron hintaan, mikä on mielestäni linjassa Helsingin muiden joulubuffetien kanssa huomioiden, että Klaus K:ssa on tarjolla muuta, kuin sitä perinteistä silakkaa, mätiä ja kinkkua. Ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä pääsimme myös kurkistamaan hotellin tyylikkäitä Sky Lofts -huoneita sekä niiden asukkaiden käytössä olevaa ylimmän kerroksen kulmaterassia, josta avautuu komea näköala Helsingin keskustan yli. Huoneet olivat moderneja mutta huolellisen suunnittelun ja valaistuksen ansiosta myös kodikkaita. Jos en olisi ollut niin nälkäinen olisin mieluusti voinut jäädä yläkertaan päikkäreille :) ...

Kuvassa ei vertailla appelsiineja ja omenoita, vaan taustalla oleva hedelmä on (online-ruokakaupasta ostettu) verigreippi. Viime talvena kirjoitin kokemuksiani ruuan nettikaupasta, kun olimme joitain kertoja tilanneet ostoksemme kotiovelle. Nyt, kun aikaa on jonkin verran kulunut ja puhutaan liiketoiminnasta, joka Suomessa on vasta ruvennut saamaan jalansijaa ja kehittyy edelleen voimakkaasti, ajattelin, että voisi olla hyvä aika vähän päivittää kertyneitä kokemuksia tännekin. Me olemme tilanneet ruokaa enimmäkseen Kauppahalli24:n kautta, ja olen ollut palveluun pääosin tyytyväinen, mutta kun viikosta toiseen tilaa samasta paikasta, ovat pientä kaiherrusta herättävät asiat nostaneet päätään. Samaan aikaan isäntä on joskus käyttänyt omiin tarpeisiinsa Kauppakassi.fi -palvelua ja kehunut sen käytettävyyttä, joten halusin itsekin sitä testata. Kauppakassi on S-ryhmän ja sisältää Alepan tuotevalikoiman, joskin S-ryhmän brändiviidakossa surffaillessa selvisi, että ilmeisesti ainakin joillain Prismoilla on myös online-ruokakauppatoimintaa. Testauksen nimissä kävin tutustumassa myös erääseen kolmanteen ruuan nettikauppaan (joka jääköön tässä nimeämättä), mutta olin sangen pettynyt sekä sen valikoimaan että epäselvään käyttöliittymään, joten jätän sen tässä kohtaa vielä kasvamaan ja kehittymään, palataan asiaan sen kokeilussa vaikka ensi vuonna. Sanottakoon tässä kohtaa vielä, että nämä jaetut kokemukset ovat sponsoroimattomia eivätkä liity mihinkään kampanjaan. ...

Asiakkaita riitti, tässä tilanne näyttää jopa väljältä ;) Jonkin verran kuulee raportteja siitä, kuinka Ravintolapäivä on jo niin nähty. Voi olla, että trenditietoinen linnoittautuu omaan kotiin päivän ajaksi ja korkeintaan käy salaa snacksilla, mutta minä en ole erityisen trendikäs, ja selviydyin eilen ihmettelemään pop-up ravintoloita vasta toista tai kolmatta kertaa koko tapahtuman historiassa. Jostain syystä kalenteriin on lähes jokaisena Ravintolapäivänä osunut jotain muuta, joten nyt kun päivä oli täysin vapaa ja ilmakin hieno, oli mukava lähteä isännän ja ihmispoikasen kanssa liikkeelle. ...

Ruokatapahtumat tuntuvat ihan kokonaan vallanneen Helsingin, ja sehän meille syömisestä innostuneille sopii. Eilen kävin ystävättären, hänen taaperonsa ja oman ihmispoikasen kanssa testaamassa Kasarmitorin Street Food Carnivalin, joka kokoaa kaupungin food truckit samaan paikkaan. Tapahtuma on toistaiseksi järjestetty keskiviikkoisin klo 16-21 ja jatkuu tiettävästi samalla mallilla vielä elokuussa. Kameran unohdin valitettavasti kotiin (taas!!), joten pahoittelen kuvien puutetta tässä raportissa. Ainakin näin lämpimillä keleillä ihmisiä oli liikkeellä reilusti, jonoista päätellen ruokatapahtumia ei siis ole vielä liikaa. Me olimme paikalla vajaasta viidestä noin puoli seitsemään, ja porukkaa riitti tasaisesti ainakin koko sen ajan. Ruokarekkojen - onkohan food truckille jotain “oikeaa” suomenkielistä termiä? - valikoima taitaa hieman vaihdella viikoittain, koska muutamia ennalta odotettuja rekkoja ei tällä kertaa näkynyt. Silti, kymmenkunta rekkaa koristi torin laitoja joten valinnanvaraa oli ihan riittävästi, vaikka tarjonta oli aika burgerivoittoista. Me jonotimme ensin Richard McCormickin kioskille, jonka nopeasti vetävä jono oli siedettävän mittainen ja josta valitsimme korean bbq-sushiburritot. Sushiburrito oli vähän niinkuin leikkaamaton makirulla, lihaa, kurkkua, kastiketta ja sushiriisiä merileväarkin sisään kääräistynä. Kympin hinta tuntui suhteellisen kovalta, mutta rulla oli raikas ja maistuva, vaikkei isompi nälkä sillä olisi ehkä lähtenytkään. ...

Uunimunakas uppoaa sekä lapselle että vanhemmalle. Tein äidiksi tultuani puolitietoisen päätöksen siitä, että lapsi- ja lastenruoka-aiheet jätän suosiolla muille. Meidän arjesta, josta ison osan muodostaa lapsen kanssa kotona eläminen, höpisen toki, mutta lähinnä oheistuotteena varsinaisille ruokajutuille. Sen verran on kuitenkin vauva-arki vallannut alaa muilta tekemisiltä, että joudun hieman pyörtämään puheitani. Olen nimittäin huomannut, että sen jälkeen kun ihmispoikanen ylitti seitsemän kuukauden kunnioitettavan iän ja suositusten mukaan tarvitsisi viisi kiinteää ateriaa päivässä, olen ollut pulassa. Ruokaa pitäisi olla tekemässä koko ajan! Ja itsekin pitäisi syödä, ääk! Eikä samaan aikaan selkäänsä uskalla kääntää, kun lapsi kiipeilee menemään milloin missäkin vaaranpaikassa. Eikä niitä edes ole kuin yksi (lapsia siis, uusia vaaranpaikkoja sen kuin putkahtelee päivä päivältä enemmän). Sanotaan myös, että äitien pitäisi huolehtia omastakin syömisestään, buahahahaa. Kaoottisimpina päivänä olen löytänyt itseni syömästä lounaaksi vaikkapa taikinaa. Tai niitä soseiden jämiä, gurmeetyyliin leivän päällä. Enkä varmasti ole ainut. ...

Taannoinen Philadelphia-reseptikisa huipentui eilen Teresa Välimäen emännöimiin puutarhajuhliin, joissa maisteltiin finaaliin päässeitä herkkuja ja julistettiin kilpailun kaksi voittajareseptiä. Juhlissa sai myös nauttia mitä parhaasta - eli ruokabloggaajakollegojen - seurasta. En ollut vielä koskaan ollut minkäänlaisilla bloggaajatreffeillä, joten lähdin kemuihin tietysti innosta puhkuen, vaikkei oma reseptini finaaliin päässytkään. Kun seuraa toisten keittiöpuuhia ja elämää heidän blogiensa kautta, on ihan huippua päästä laittamaan nimiä ja naamoja kuvien ja tekstien taakse! Ja kiva ajatus kisan järjestäjiltä tuoda osallistujat yhteen ja päästää meidät maistelemaan kanssakilpailijoiden annoksia. Sää ei ihan sallinut pitää puutarhajuhlia ulkosalla, mutta Helsinki Food Companyn tiloihin oli luotu puutarhajuhlamainen fiilis sisätiloihin. ...

Lauantaina nautittiin brunssia siskoni perheen kanssa. Kiireetön viikonloppubrunssi on suosikkiaterioitani sekä kotona että ulkoruokinnassa, mutta tällä kertaa helteet ja kaikenlaiset aikasyöpöt asettivat vähän haasteita tarjottaville. Menua mietittäessä yritin valita mahdollisimman paljon sellaista, mitä voisi tehdä suureksi osaksi etukäteen, mihin ei tarvittaisi uunia ja mikä kestäisi hellelukemia ruokailun ajan. Suosin myös tuotteita, jotka selviäisivät brunssipäivänä vähällä vaivalla (viipaloimalla tai paketin avaamalla) jääkaapista pöytään. Mitään suuria kompromisseja ei tarvinnut silti tehdä, ainoastaan uunimunakas muuntui samoista aineista tehdyksi perunasalaatiksi, kun halusin välttää uunin käyttöä. Mitään erityistä reseptiä ei salaattiin ollut, mutta käytin siihen siis mm. perunaa, kananmunaa, sipulia, oliiveja, paprikaa, fetaa ja basilikaa, oliiviöljy-balsamicopohjaisella kastikkeella. Muffinit ja croissantit paistoin aikaisin samana aamuna, niin asunto ehti jäähtyä ennen vieraiden saapumista. ...