Muuten-Vaan

Toukokuussa kokkaillaan raparperista, mikä olisikaan ajankohtaisempi kasvis? Raparperi tuo aina mieleen kevään ja alkukesän juhlat, äitienpäivän, lakkiaiset ja juhannuksen. Parasta raparperi on silloin, kun tuttava soittaa ja kertoo sitä kasvavan takapihallaan yli oman tarpeen; muovikassillinen epämääräisiä punavihreitä varsia saa sormet syyhyämään ja veden kielelle. Kaupasta ostan raparperia hieman pitkin hampain, mutta ei se raparperiherkkujen makua himmennä. Tämän vuoden lämpimänä keväänä raparperia on alkanut putkahdella maasta hyvinkin varhain, mutta tavallisesti sen paras sesonki alkaa toukokuun lopulla. ...

Aloitetaan niillä iloisilla uutisilla: taannoin osallistuin Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n järjestämään Suomen paras kotiruoka -kilpailuun, ja arvatkaapa mitä? Vaikkei varsinainen reseptini päässyt kisan äänestetyimpien joukkoon, minut palkittiin kisan toisessa osiossa, jossa raati valitsi kirjoitukseni suomalaisesta ruoasta kilpailun parhaaksi. Jihuu!! :) Olin todella, todella otettu, koska lueskelin (pikkuisen kateellisenakin ;) 41 kisaan osallistuneen kanssabloggaajan kirjoituksia samasta aiheesta ja pidin niitä erittäin hyvinä, vuoroin tunnelmallisina ja vuoroin ajatuksia herättävinä. Pääsarjan eli reseptikilpailun voitti puolestaan Kääpiölinnan Anu herkulta vaikuttavilla pannupihveillään, paljon, paljon onnea Anulle vielä tätäkin kautta :) Ihan mahtavan kuuloisia annoksia olivat muutkin tehneet, suosittelen tutustumaan, jos ette kisan aikana törmänneet näihin! ...

Maaliskuun alkupuolella päätin pitää hetken aikaa ruokapäiväkirjaa nähdäkseni ja esitelläkseni, mitä ruokabloggaaja oikeasti syö. Jo ihan ekasta päiväkirjasta selvisi, että noh, kaikenlaista, enkä läheskään aina jaksa nähdä vaivaa, valmistaa ruokaa suurella rakkaudella tai ainakaan miettiä, mitä ravintosuositukset aterioista ovat mieltä. Silti, sikäli mielenkiintoista puuhaa oli nähdä omat syömisensä ylöskirjattuna, että päiväkirja venähtikin usean viikon mittaiseksi. Tämän viikon (tai siis toissaviikon, koska julkaisu tulee hieman jälkijunassa) päiväkirja on toistaiseksi sarjassaan viimeinen - huomaan, että uusia havaintoja ei ruokailuista enää oikein löydy ainakaan näin lyhyellä aikavälillä, vaan päiväkirjan tarkastelusta saatu arvo on nyt lunastettu. Tyypillistä minulle näyttää olevan, että tiettyjä korjausliikkeitä tulee tehtyä joka viikko, kun vertaa syömisiään edellisiin viikkoihin, mutta samalla jotkut hyvät asiat jäävät silloin huomiotta ja unohtuvat. Tämän viikon päiväkirjassa esimerkiksi on mukavaa, että olen verrattain ahkerasti käyttänyt tähteitä ja torjunut hävikkiä, mutta samalla sitten viikolta on lähes kokonaan unohtunut tehdä kalaruokia, joiden kanssa tsemppasin aiemmin enemmän. ...

Joka Kärähtäneitä lukee, tietää, ettei täältä viinivinkkejä oikein löydy. Toki meillä juodaan viiniä ja tykätään tietyistä viineistä tiettyjen ruokien kanssa, mutta en vain koe, että itselläni olisi juuri kirjoitettavaa aiheesta. Viime viikolla osui muutama sattuma kuitenkin niin hyvin yksiin, että vaihteeksi sanon jotain viinistäkin. Sain ensinnäkin Marsaanalta sähköpostia, jossa kerrottiin heidän asiakkaansa tarjoavan pääsiäisviinejä maistettavaksi. Ja toiseksi, itse en olisi päässyt viiniä hakemaan, mutta sattui erittäin sopivasti, että isäntä oli juuri viestiä seuraavana päivänä palaverissa ihan noutopaikan vieressä, joten ilahtuneena nappasimme sitten maistettavaksi Vuoden Viinit 2014 -kisassa hopeaa kategoriassa “eurooppalaiset punaviinit alle 11e” saaneen espanjalaisen Durius Tempranillon (Alkossa 9,96e). ...

Osa meidän talouden viikkokaupoista. Mitä luulette, olisikohan tuossa tarpeeksi kahdelle aikuiselle? ;) Pienellä viiveellä julkaisen kolmannen viikon ruokapäiväkirjani edellisen ja sitä edellisen viikon jatkoksi. Hauskaa, että kun seuraa tarkemmin syömistään, huomaa, miten tietyt asiat vain toistuvat ja toistuvat: minun ruokavalioni kulmakivet taitavat olla aamusmoothie ja lämpimät ruispalat :D Mukavaa luettavaa ruokapäiväkirjassa tällä kertaa oli se, että kalaa tuli syötyä aika reippaasti, ja se, että hävikintorjuntaakin tuli listan mukaan tehtyä. Ainakin tortillat olivat ylijäämiä edellisen tortillakerran lätyistä, ja viillokista sain parikin ateriaa. Se, missä löytyy tsempattavaa, on ruokien määrä; kun vain osaisin mitoittaa sapuskani niin, että edellisen päivän päivällisestä jäisi useammin seuraavan päivän lounaaksi, niin ruispala-smoothiekuurini puolittuisi! Myös vihannekset näyttävät hävinneet listalta johonkin, vaikka olin ihan siinä käsityksessä, että meillä syödään kyllä vihreää päivittäin. Hmm. ...

Viime viikolla julkaisin ensimmäisen osan ruokapäiväkirjastani. En ole koskaan ennen sellaista pitänyt, mutta mielenkiinnosta omaa syömistäni kohtaan niin tein, ja oikeastaan homma on aika koukuttavaa. Minua kiinnostaa nimittäin aina, mitä muut syövät: kaupan kassalla kuikuilen edessäolevan asiakkaan ostoksia (anteeksi) ja mietin, mitä hän mahtaa niistä valmistaa. Ihan parasta on myös, jos osuu jonkun toisen kotiin ruoka-aikaan - enkä tarkoita nyt sitä, että tulisin itse ruokituksi, vaan sitä, että minusta on kiva nähdä, mitä toisten pöydistä löytyy. Nyt selvisi, en olekaan ainut ruokatirkistelijä - viime viikon päiväkirjaa luettiin sen verran paljon, että ilmeisesti muitakin löytyy. ...

Paahtopaisti-pastasalaatti. Tosi passelia hävikintorjuntaruokaa, josta ei kuitenkaan riittänyt jutunjuurta blogitekstiksi asti. Ruokabloggaajan ruokapäiväkirja. Melkoista metaa, kun miettii, että ruokablogi on kyseessä ja blogithan alun alkaen olivat nettipäiväkirjoja, tai ainakin joskus vuonna 2005 - jolloin olin vielä noin viiden vuoden päässä ensimmäisen blogini aloittamisesta - niitä sellaisiksi määriteltiin. Päiväkirjaan eivät kuitenkaan ihan kaikki ruuat päädy ainakaan meillä, vaikka olenkin yrittänyt ylläpitää Kärähtäneissä jonkinasteista realismia: kaikkien ruokien ei blogissakaan tarvitse onnistua tai olla kokin suurimpia taidonnäytteitä, arjen perussapuskat ja inhimilliset kömmähdykset kuuluvat minusta asiaan ja tykkään lukea (ja köh, saan lohtua) sellaisista myös toisten blogeista. Samaan aikaan teen kuitenkin niin usein niitä samoja, vanhoja juttuja tai tilaan pitsaa, ettei joka ateriasta vaan ole mitään kirjoitettavaa. Koska jonkin verran valikointia tapahtuu, saattaa blogin välittämä mielikuva elämästä ja bloggaajan syömisestä olla hieman erilainen kuin ruokailujemme kirjo. Siksi halusin kasata nyt ruokapäiväkirjan, joka avaa vähän tarkemmin (myös itselleni), mitä meillä ihan kokonaisuudessaan syödään, ja samalla kertoo skandaalinkäryistä totuutta ruokabloggaajan syömisistä kulissien takana ;) ...

…Koska kavereita ja rakkaita muistetaan myös ystävänpäivän jälkeen, right? Haluan ainakin ajatella niin, totuushan nimittäin on, että unohdin koko ystävänpäivän, kunnes samana päivänä näin aiheeseen liittyviä toivotuksia facebookissa. Anteeksi. Seuraavana päivänä otin kuitenkin revanssin ja tein useamman ruokalajin illallisen minulle ja isännälle jääkaapissa jo valmiiksi odottavista antimista. Ajatukset suuntautuivat thairuokaan; se on meille sellaista arjen nopeaa luottoruokaa, johon ei koskaan kyllästy. Kun yhdistää muutaman eri ruokalajin, saa kohtuullisen pienellä vaivalla kasattua ihan komean kokonaisuuden myös viikonlopun päivällispöytään. ...

Laiskuus on meidän taloudessa päässyt siihen pisteeseen, ettemme enää käy edes jokaviikkoisella ruokakauppareissullamme. Sen sijaan tilaamme ruuat muutaman hiirenklikkauksen kautta kotiovelle saakka ja olen tykästynyt systeemiin kovasti. Disclaimerina, seuraavassa kerrotaan pelkästään omia mielikuviani palveluista yleisesti ja asiakaskokemuksiani tasan yhden palvelun käytöstä, ilman sponsorointia tai muuta yhteistyötä minkään tahon kanssa. Syksyllä uutisissakin kerrottiin, että Suomessa ruuan nettikauppa on lähtenyt hitaasti käyntiin; muutamaa poikkeusta lukuunottamatta harvaan asuttu maa on varmasti haasteellinen markkina, mutta uutisoinnissa annettiin ymmärtää myös, ettei kauppiaspuoli ole suoriutunut nettiruokakaupan lanseerauksesta ihan nappiin. Kieltämättä, asiaan sen suuremmin vihkiytymättömänä mutta paljon ruoka-aiheita seuraavana en vielä kaksi kuukautta sitten pystynyt sanomaan kuin yhden paikan, mistä ruokaa voi tilata kotiovelle, enkä ollut siitä ajatustasolla erityisen vakuuttunut - yritämme käydä kaupassa vain kerran viikossa eikä kyseisen ketjun valikoima kata meidän ostostarpeitamme ainakaan perinteisissä myymälöissään. Lisäksi hinnat ovat korkeammat kuin niissä kaupoissa, missä olemme yleensä asioineet. On täysin mahdollista, että kyseisen ketjun nettikaupassa tilanne on ihan toinen, mutta edellä mainituista syistä ei minua houkuttanut sitä edes testata. Brändäys on ihmeellinen juttu, hyvässä ja pahassa. ...

Uudenvuodenlupauksissani mainitsin, että tulisin pitämään raaka-aineliitännäisiä teemakuukausia. Mietittyäni asiaa pidemmälle tulin siihen tulokseen, että haluan keskittyä nimenomaan kasviksiin (vaikka kuukauden kala voisi myös olla aika kova :). Toisaalta sellaisiin, jotka ovat vähemmän kokattuja tai kokonaan uusia tuttavuuksia meidän keittiössämme, ja toisaalta taas tuttuihin, ns. tylsiin peruskasviksiin, joista tulee aina tehtyä sitä samaa vanhaa. Jospa keksisinkin välillä tehdä jotain uutta? Tammikuun teemakasvis porkkana liittyy jälkimmäiseen kategoriaan. Porkkana on edullista, terveellistä ja hyvää, ja ah niin arkista. Se vähän niin kuin unohtuu kulisseihin. Meilläkin on jääkaapissa aina pussi porkkanoita ja harvemmin niitä jää hävikiksi asti, mutta mitä niistä tehdään? Yleensä ne päätyvät joko paloina liemeen tai kastikkeeseen, suikaleina wokkiin tai raasteena salaatin sekaan. Pysykää mukana, sillä tässä kuussa aion haastaa itseni ja askarrella porkkanasta jotain muutakin, vieläpä neljä kertaa! ...