Muuten-Vaan

Hyvää uutta vuotta! Ja hyvää syntymäpäivää Kärähtäneille, blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Suurempia juhlamenoja ei kuitenkaan ole, vaikkei blogi edes ole matkoilla, kuten synttärisankareiden on tapana ilmoittaa. Tapana on tehdä jonkinlainen katsaus menneen vuoden blogikohokohtiin ennen siirtymistä alkaneen vuoden maalailuun, mutta tänä vuonna en taida niin tehdä. Älkää käsittäkö väärin, mennyt vuosi oli elämän kokonaisuuden kannalta mitä parhain ja antoi hurjasti asioita, joista on syytä olla onnellinen. Blogin kannalta tämä kuitenkin tarkoitti vähän hiljaisempaa vuotta; talouden kasvaminen kahdella koiralla ja yhdellä ihmispoikasella verottivat vuorokauden tunteja. Lisäksi raskausaikana ruoka ei maistunut normaaliin tapaan ja ennen äitiyslomalle jäämistä työkiireet osaltaan minimoivat ajan keittiössä. Ja nykyiselläänkin arki on usein kaoottista, vaikka jonkinlainen tasapaino on jo alkanut löytyä. ...

Taas ovat yhdet joulunpyhät takana päin, vaikka minusta joulu vielä jatkuu näin välipäivinäkin, nythän se joulusta nauttiminen on parhaimmillaan kun valmistelut on tehty ja voi vain ottaa rennosti sohvannurkassa. Vaikka joulut tuntuvat tupsahtavan eteen nopeammin ja nopeammin joka vuosi, tästä vuodesta teki erityisen se, että kyseessä oli ihmispoikasen ensimmäinen joulu. Useampi onnen kyynel tuli tirautettua, kun tunteellinen äiti herkistyi vähän väsyneenä tuon tuosta ajattelemaan asiaa :) Koska kädet eivät samaan tapaan olleet vapaana kuin aiempina vuosina, tuli jouluväsymystä ja -stressaamistakin mietiskeltyä. Naureskelin juuri isännälle joku päivä, etten enää edes muista miltä tuntui, kun sai joulun alla keskittyä ihan rauhassa jouluvalmisteluihin, toista se on kolmen koiran ja pikkuvauvan kanssa. Toisaalta, niin sairaalta kun se kuulostaakin, tykkään vähän nähdä vaivaa joulujuttuja tehdessä; kun tekeminen sitten pysähtyy joulunpyhien koittaessa, tuntuu joulunvietto kahta suloisemmalta kun sen eteen on hieman tehnyt hommia. Vaikka pyöritänkin jouluruokia, niiden raaka-aineita, osto- ja valmistusaikatauluja excelissä, en koe silti stressaavani. Päin vastoin, joulu on ihana projekti jonka valmistelu on aina yhtä mukavaa! ...

Blogissa on taas ollut hiljaista reilun viikon verran. Tällä kertaa asiaan on kuitenkin erittäin hyvä syy, kauan odotettu pojanpalleromme syntyi viime viikolla ja nyt olemme opetelleet lapsiperheen elämän ensiaskeleita. Kun talouden nuppilukuun laskee ne karvaisemmatkin lapset, on meitä nyt kuusi, oikea suurperhe. Äiti (jep, puhuttelin juuri itseäni kolmannessa persoonassa) on kenties vähän väsynyt, mutta pakahduttavan onnellinen. Ja se ruuanlaitto. Se jatkuu Kärähtäneiden keittiössä niin normaaliin tapaan, kuin mitä äiti saa käsiään vapautettua :)

Hävikkiviikon kunniaksi tai kenties siksi, että olemme isännän kanssa olleet molemmat pääosin kotosalla, ruokahävikkiä on alkuviikosta kertynyt ilahduttavan vähän. Enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että viikoittainen kauppareissu ei olekaan riittävä muonittamaan meitä kuin osaksi viikkoa. Lisäksi talouden karvajaosto Biojäte, Jätemylly ja Se-joka-tykkää-kaikesta-ällöttävästä pitävät hyvää huolta siitä, ettei ihan roskikseen asti joudu heittämään kovin paljoa. Toki tarkoituksella ei jätetä ns. ihmisten ruokia koiranruuiksi, mutta onhan se mukavaa, kun tietää, ettei rahkapurkkien pohjia tai porkkanankuoriakaan tarvitse aina heittää pois. ...

Kuluttajaliitto ja joukko yhteistyökumppaneita järjestävät tällä viikolla Hävikkiviikon, johon myös ruokabloggaajia on kutsuttu osallistumaan. Ja mieluusti tämänaiheiseen teemaviikkoon osallistuukin, koska tuskin yhtään sellaista kotikeittiötä on, jossa ei jonkinasteista hävikkiä syntyisi. Minuun teema iskee jo siksi, että olen melkoinen kitupiikki ;) Kuluttajaliiton mukaan suomalaisissa kotitalouksissa heitetään vuodessa keskimäärin 24 kiloa ruokaa roskikseen per henkilö, ja määrän rahalliseksi arvoksi on arvioitu 125 euroa. Kärähtäneiden taloudessa - jossa pahoin pelkään, että aktiivisen kokkaamisen seurauksena myös hävikkiä syntyy yli keskiarvon - roskiin menee siis tuolla laskelmalla 250 euroa vuodessa. Sille löytyisi kyllä muutakin käyttöä! ...

Se kauan odotettu, ensimmäinen kypsä tomaatti :) Ihan ensimmäisenä, anteeksi pitkästä radiohiljaisuudesta! Kauhistuneena tajusin, ettei blogi ole päivittynyt yli kuukauteen (no, mitenkä se itse itseään päivittäisikään ;). Koottuja selityksiä kuitenkin löytyy. Ensinnäkin elokuu oli meidän taloudessamme huippukiireinen. Toki kaikilla on kiire about aina ja ainakin itselläni kesä on melkeinpä kiireisintä työaikaa, mutta tämän vuoden elokuu räjäytti kyllä pankin; kellon ympäri kestävät työpäivät sekä itselläni että isännällä, erilaisten (sinänsä ihanien) rientojen lyhentämät viikonlopun hengähdystauot ja kolme karvakuonoa pitivät huolta, ettei vapaa-ajan ongelmia jäänyt. ...

Viime kesänä ei kasvimaani tuottanut oikeastaan yhtään mitään; sisällä esikasvattamani taimenalut sanoivat sopimukset irti ennen, kuin sain niitä edes siirrettyä ulos, ja ulos siemenestä istuttamani kakkospainokset joutuivat ötököiden hampaisiin. Satokauteni pelasti vasta myöhemmin kesällä saatu sitruunamelissan taimi, joka on tänäkin vuonna jaksanut ilahduttaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten tänä vuonna kaivoin alkukeväästä taas ruukut esiin ja laitoin ensimmäiset lajit kasvamaan. Pitkin kevättä jatkoin operaatiota vielä siirtämällä taimet sisältä ulos ja istuttamalla uusia siemeniä suoraan kasvimaahan. ...

Tässä postauksessa ei varsinaisesti ole reseptiikkaa, ihan vaan fiilistelyä ja syöpöttelyiden kertaamista :) Reseptejä tulee julkaisuun ja linkitän niitä tähän tekstiin sitä mukaan, kun ehdin. Me vietimme juhannusta kotinurkissa, mikä oli sinänsä onnellinen sattuma, koska allekirjoittaneeseen iski ensin viikolla kesäflunssa ja juhannusaatoksi epämääräinen - luultavasti osaltaan flunssan kylkiäisenä tullut - selkäjumi. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut heittää koko viikonloppua hukkaan, vaan saimme kaupungissakin nautittua hyvästä ruuasta, jota teimme aika yksinkertaisen kaavan mukaan. ...

Kuva ei liity oikeastaan mihinkään, mutta ovathan tuollaiset grillissä kypsyvät tomaatit mukavan kesäisiä :) Aurinkoista kesäkuuta! Minna Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista heitti jo pari viikkoa sitten 11 kysymyksen haasteella, joka on jäänyt hautumaan, kunnes sain vähän jonossa olevia kirjoituksia julkaistua. Haasteen säännöt kuuluvat näin: 1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen. 2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen. 3. Keksi 11 kysymystä. 4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa. ...

Kahdeksan kysymyksen (tai oikeastaan vastauksen) haaste osui kohdalleni toistamiseen, mutta olin ihan yhtä imarreltu kuin ensimmäiselläkin kerralla :) Haasteen heittivät pitkän linjan ruokabloggaajat Pastanjauhajat, nöyrin kiitokseni siis Ouluun! Haasteen säännöt kuuluvat seuraavasti: 1. Kiittää haasteen antajaa. 2. Jakaa haaste kahdeksalle ruokabloggaajalle. 3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tästä haasteesta. 4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään Koska edellisellä kerralla olin häpeällisen saamaton ja jätin vain avoimen kutsun tarttua haasteeseen, nyt reipastuin listaamaan joukon blogeja, joita haluan nakata haasteella. Osa on vanhoja tuttuja, osa taas uudempia bongauksia mutta sitäkin mielenkiintoisempia. ...