Muuten-Vaan

Harvoin hankin uusia joulukuusenkoristeita, mutta tänä vuonna en voinut vastustaa stockalta löytynyttä joulukuusenrobottia :D Reppana oli kaikenkirjavassa tyylissään piilotettu nurkimmaiseen joulukoristehyllyyn pois tyylikkäämpien koristeiden alta, enhän mä voinut sitä vastustaa. Meidän jouluvalmistelut ovat tänä vuonna tuntuneet olevan - ja olleetkin - normaalia vähäisemmät, mutta ihan yhtä jouluista on silti. Lähinnä ruokapuolta kevennettiin, tänään syömme äidin pöydässä ja tapanina kyläilemme anopilla. Huomenna teemme sitten jotain “väliruokaa”, salaattia ja puolijouluisia paloja. Jälkkäriksi tein jo eilen puolukkaisen glögisemifreddon, laitan reseptin jakoon kunhan sitä on maistettu. Puolukkaglögiä keittelin Pumpkin Jamin glögiohjeella (tosin puolukkaa ompun tilalle), ja mausteisia pähkinöitä paahdoin ihan muuten vaan. Juomapuolelle olen hankkinut myös munatotin tykötarpeet, löysin reseptin Simply Delicious -blogista ja haluan kovasti päästä kokeilemaan. ...

Viime keväänä Skotlannissa saimme tutustua jälkkäriin, joka kaikesta tuhtiudesta huolimatta vei kielen mennessään: sticky toffee pudding, mitä se suomeksi lieneekään - pehmeä karamelli-taatelikakku? Terveiset vaan Dornoch Castle -hotellin tarjoilijalle, joka sitä tajusi mainostaa :) Muutenkin Dornochista ja hotellistamme jäi aivan ihanat muistot. Dornochin kylässä sinänsä ei ollut suuresti tekemistä, jollet ole golf- tai viskituristi, tai satu pitämään rantaelämästä muutaman asteen plusasteessa myrskytuulen puhaltaessa melkein pääsi irti. Mutta se hotelli. Jos joku sattuu eksymään Invernessistä reilun tunnin ajomatkan verran pohjoiseen, suosittelen lämpimästi kodikasta linnahotellia, missään muualla en ole saanut niin osaavaa mutta samalla lämminhenkistä palvelua. Vaikka hotelli oli tasokas, saivat asiakkaat olla siellä ihan omana hienona tai epähienona itsenään, ja jokaisen olo tehtiin hyvin kotoisaksi ilman, että ketään katsottiin nenänvartta pitkin. Juuri sellaista vieraanvaraisuutta arvostan! ...

Joulukuun kunniaksi ikkunaan ilmestyi eilen kauniita jääkuvioita. Vielä kun olisin pessyt ikkunoita vähän ahkerammin… ;) Niin siinä kävi, että piskuinen Kärähtäneet kiri voittoon marraskuun ruokahaasteessa nuudeliannoksellaan. Suuri kiitos vielä kerran äänensä antaneille sekä kanssaosallistujille, kävin kurkkaamassa lopullisia tuloksia ja kisahan oli ihan hurjan tasainen! Kunniani on nyt järjestää seuraavan kuun, eli joulukuun ruokahaaste. Koitin keksiä aiheen, josta voi löytää inspiraatiota sekä syyskauden loppuun että tuleviin jouluruokiin, ja mietin, että ainakin meillä käy pakastimen ovi tiuhaan tahtiin nyt, kun marja- ja sienivarat ovat vielä melko hyvällä tolalla syksyn jäljiltä. Lisäksi riistakausi jatkuu edelleen monen lajin osalta ja kalastus on mahdollista ympäri vuoden. ...

Pari viikkoa sitten Liemessä-blogin Jenni haastoi muita bloggaajia jakamaan palan arkitodellisuuttaan, ja heitti heti alkuun kehiin erään oman arkipäivänsä kuvauksen, joka ihan varmasti peilasi monen muunkin elämää. Vaikka konteksti palkkatyöläisenä ja jälkikasvuttomana on tietysti eri, löysin fiilikset myös omista arkipäivistäni, joten oli helppo inspiroitua kertomaan myös oman huushollin ei-niin-tähtihetkistä. Suuri osa elämästä on arkea, ja Kärähtäneissä on ollut tapana puhua myös kämmätyistä resepteistä silloin tällöin. Olen ajatellut, että ehkä kämmeistäni saa joku irti sellaistakin, mistä voi olla hyötyä tai iloa - tai edes viihdettä ;) Koska fokus on kuitenkin ruuassa ja syömisessä, muunlaista arkikuvausta ei juuri tule tehtyä satunnaisia sivulauseita lukuunottamatta. ...

Olin kovin otettu saadessani vastaanottaa Kääpiölinnan köökistä A Blog with Substance -tunnustuksen. Suuri kiitos Iituntiltu!! Oma blogini on uudehko ja lukijamäärä varsin maltillinen (moi äiti), joten tunnustukset eivät todellakaan ole peruskauraa :) Sisältö on varmasti kovin suhteellinen käsite, kuten olen joskus ennenkin tainnut puhua. On niitä ruokabloggaajia jotka julkaisevat harkitummin ja panostavat uusiin juttuihin ja upeisiin resepteihin, ja sitten niitä, jotka raportoivat jokaisen makaroonilaatikon, meni syteen tai saveen. Mä taidan pudota johonkin tuohon välille, mutta ehkä kuitenkin vähän sinne makaroonilaatikkopäähän. Ja miksi ei, makaroonilaatikko on hyvää ja suuri osa elämästä ainakin meillä arkea! Mistä tulikin mieleen, että Liemessä-Jennin esimerkillä pitäisikin julkaista joku blogitodellisuusteksti, vai meniköhän se haasteaika jo… ...

Vielä ehtii parin päivän ajan, silakkamarkkinoille nimittäin. Meillä isäntä ehti jo todeta viikonloppuna, ettei hänen tarvitse päästä silakkamarkkinoille, mutta hänen “tarvitsee silakkamarkkinoiden tuotteita”. Jaaha. Ahneena suursyömärinä kuuliaisena rouvana kävin sitten jo maanantaina, kun oli muutakin asiaa Kauppatorin suuntaan. Markkinoilla oli hyvässä ja pahassa hyvin perinteistä (ja perinteinenhän tapahtuma onkin, kun lasissa on kolmatta sataa markkinavuotta); silakka- ja muiden saaristolaisherkkujen tuottajia myymässä antimiaan joko pienistä kojuista tai suoraan veneistä, jotka on usein koristeltu syksyiseen tunnelmaan. Mukavaa tänä vuonna oli, että mielestäni tarjolla oli aiempaa hieman enemmän myös pieniä purkkeja, ja jos hinnat eivät ole laskeneet, eivät ne ole juuri nousseetkaan pariin viimeiseen vuoteen. Ostoskoriini päätyi punaviinisilakkaa, sinappisilakkaa, maustekalaa, valkosipulikurkkuja ja konjakkimarinoitua lohta. Nyt on sitten silakkaa purtavana lähiviikoille :) ...

Parin viikon säästökuuriyritys on nyt takana; miten mahdoin onnistua? Kouluarvosanaa tästä puuhasta on sangen hankala antaa, mutta allaolevaan olen koittanut kerätä havaintoja onnistumisista ja kompastuskivistä. Kuuri osui sikäli hankalaan ajankohtaan, että näille muutamalle viikolle sattui jos jonkinlaista erikoista menoa ja ulkoruokintaa sekä omaan että muiden piikkiin, mikä sekoitti normaalia ruokabudjettia. Lisäksi moneen otteeseen illat venyivät töissäkin vähän ennalta-arvaamatta, ja nälissään piti keksiä jotain pikapurtavaa milloin mistäkin. Toisaalta taas, ihan hyvä ettei ajanjakso ollut se stabiilein mahdollinen, koska nyt se oli ehkä parempi esimerkki meidän normaalista arjesta, aina ei kuitenkaan olla kotona ruoka-aikaan :) ...

Ihmeteltiin isännän kanssa, miten rahaa oli taas mennyt ilman, että mitään ihmeellistä oli hankittu. Eikä siinä, ei kahdella työssäkäyvällä ole hätää, mutta jotenkin tuntui, että omaan talouteen kaipaisi taas vähän enemmän kontrollia. Ynnäsimme vähän ns. kiinteitä menoja, ja totesimme sen pohjalta, että jäljelle jäävästä summasta olisi muiden menojen saralla varaa säästääkin. Myös ruokakulut joutuivat säästölistalle, ensinnäkin siksi, että helposti tulee ostettua hinta/laatusuhteeltaan vähän kyseenalaista pöperöä, ja toisekseen siksi, että usein tulee tehtyä turhan monen raaka-aineen ruokia, jolloin pääraaka-aine jää helposti turhan vähälle huomiolle (olkoonkin, että pekoni on hyvää ihan kaikessa ;). Ja kolmanneksi siksi, että häpeäkseni heitän roskiin edelleen vaikka kuinka paljon ruokaa. Aikeet ovat hyvät ja luulisi esim. hävikistä herkuksi -kampanjasta jääneen enemmänkin käteen, mutta kummasti vaan nytkin jääkaapissa lymyää pari jo nahistunutta salaattia sekä paljon muuta, jonka pelkään päätyvän roskikseen eikä pataan. ...

Mitään suurta ja ihmeellistä ei lomilla nähty, mutta muutamassa pienessä mutta mainitsemisen arvoisessa paikassa pysähdyttiin. Mökkeilimme siis Savossa Heinäveden suunnalla (teknisesti ottaen kuitenkin kunnanrajan toisella puolen), ilman erityisiä suunnitelmia nähdä mitään muuta mökin välittömän järviympäristön lisäksi. Matkalla kuitenkin piti pysähtyä ruokailemaan, ja myöhemminkin viikolla käväistiin kauppareissun yhteydessä parissa mukavassa taukopaikassa. Menomatkalla Varkaudessa päädyimme pienen ruokapaikan etsiskelyn jälkeen keskustan kauppakadun nepalilaiseen ravintolaan. Nepalilaista ruokaa ja suomalaista kahvia, kuului mainoslause. Paikan nimeä en muista, mutta hinta-laatusuhde oli erinomainen. Ruoka ei ollut Helsingin nepalilaisten tasolla, mutta se oli silti oikein hyvää, sitä oli erittäin paljon, ja pääruoka-annosten hinta oli haarukassa 8,50-11 euroa. Samaan hintaan sai salaatin noutopöydästä, naan-leivän sekä kahvin tai teen. Plussaa ihanasta, todistetusti uunituoreesta naan-leivästä, joka oli parhaasta päästä maistamiani. Nälkäisenä en muistanut kuvata syömisiäni, mutta tämä paikka tarjosi toisaalta enemmän vatsanruokaa kuin silmänruokaa. ...

Näin ihanaa oli mökkiruokailu juhannuksena, saa nähdä, mitä lomilla keksitään! Kuulostaapa otsikko riidanhaluiselta, mutta ei hätää, tarkoitus ei ole rähistä - tänään nimittäin alkaa loma! Vain viikon, mutta lomaa sekin, ja Kärähtäneet hiljenee siksi aikaa. Lähdemme mökkilomalle Savoon, joten toivottavasti viikon päästä on paljon mukavia lomakuulumisia ja -reseptejä jaettavana. Ehkä matkan varrelta löytyy myös raportoimisen arvoisia pysähdyspaikkoja . Sadetta on luvattu ainakin jonkin verran, mutta toivottavasti jossain välissä näyttäisi samalta kuin kuvassa juhannuksena eräällä toisella mökillä! ...