Nopeat

Meillä on hieman huono tapa syödä isännän kanssa illallista vasta, kun taapero on nukkumassa (koska sehän ei estä syömästä päivällistä myös lapsen kanssa, right?). Ilta-aterialla syödään usein ne tulisimmat chilit sekä muut pöperöt, jotka eivät alle parivuotiaalle ihan sellaisenaan sovi tai maistu. Perjantain ilta-ateriaksi valmistui mausteinen, meksikolaisvivahteinen broilerisalaatti, joka päätyi pitaleivän sisään yhdessä srirachamajoneesin kanssa. Ajatus tuli alkuviikon vierailusta ravintola Patronaan, jonka raikkaat tostada- ja tacotäytteet jäivät erityisesti mieleeni. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan annoksista toisintoa, vaan tein niistä saamani inspiraation pohjalta nopean ja yksinkertaisen, koti-iltapalaksi sopivan version. Pitaleivänkin tunnustan olevan niitä ydinsotaa kestäviä valmisversioita, joita olen joskus hommannut keittiön kaappiin hätävaraksi. Meksikolaisemman annoksesta saisi vaihtamalla pitaleivän vaikkapa maissitortillaan, tai maistuisi salaatti ihan sellaisenaankin - silloin ruoka olisi jopa terveellinen! Salaattiannoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai kolmelle-neljälle pitaleipien väliin. ...

Arkiruokahuollossa on varmaan useimmissa talouksissa haasteensa, riippumatta siitä, onko kyseessä monilapsinen perhe, työssäkäyvä tai jotain muuta. Nopeita ja helppoja ruokia tarvitaan aina. Kesän korvilla mietin täällä blogissakin asti sitä, mikä ruoka on helppoa itse kullekin. En edelleenkään ole se ihminen, joka käyttää aikaa - ja tekee tiskiä - valmistaakseen ison annoksen ruokaa pakastimeen, mutta joitain hätävarajuttuja minullakin on niihin hetkiin, kun aika ei riitä edes pastan keittämiseen. Yksi hätävara on, että meillä on nykyisin melkein aina jonkinlaista valmistusta kaipaamatonta ruokaa kaapeissa. Keitettyjä kananmunia, rahkaa, purkkipapuja tai kikherneitä, oikein hyvänä päivänä kylmäsavulohta tai savukylkeä. Lisäksi on perustarpeet tuoreita, vähintään omenoita, banaaneja, kurkkuja ja tomaatteja mutta yleensä muutakin. Tarvikkeita, joita voi pahimpaan hätään pistellä sellaisenaan, mutta joista saa viidessä minuutissa pöytään ihan oikean aterian. ...

Ei, nyt ei puhuta tanssimisesta. Aika harvoin meillä syödään minkään sortin sipsejä, mutta taannoin isäntä toi kotiin ison pussin maissilastuja, kun satuin niitä johonkin tarvitsemaan. Koska omaan tarpeeseeni riitti noin kolme lastua, jäi meille aika paljon vielä syötäväksikin. Mutta voihan kriisi, mihin niitä dippaisi? Kysymyksen herätessä oli iltamyöhä, joten sopivan soosin piti syntyä kotikaappien aineksista ja mahdollisimman nopeasti. Vähän summamutikassa nappasin kaapista purkin tomaattimurskaa ja sekoittelin siihen mausteet, jotka arvelin toimiviksi. Arvaus osui tällä kertaa nappiin, miten siitä tulikin niin hyvää? Tosin salsa oli myöhemmin lähellä aiheuttaa perheriidan, kun isäntä oli syönyt minunkin osuuteni jämistä. Onneksi oli helppoa tehdä uusi annos. ...

Verrattuna esikoisen vauva-aikaan, arki kahden vauvan ja yhden taaperon kanssa on kieltämättä haastavaa. Välillä on hiljaisiakin hetkiä, mutta ne loppuvat usein arvaamattomasti täyteen kolmen lapsen kakofoniaan, tilanteet kiihtyvät nollasta sataan silmänräpäyksessä. Lastenhoidon lomassa suurin osa muista asioista tehdään joko yhdellä kädellä tai juosten niinä lyhyinä hetkinä, jolloin molemmat kädet sattuvat olemaan vapaina. Sama sääntö pätee tietysti myös ruuanlaittoon. Siitä huolimatta yritän tehdä ruokaa mahdollisimman paljon, vaikka välillä saankin kommentteja, että miksi ihmeessä minä hullu rasitan itseäni ruuanlaitolla. No siksi, että minulle se on henkireikä. Siinä missä joku stressaa siitä, että ruokaa pitäisi tehdä, minun mieleni saa matalaksi einesten tuijottelu, se, etten pääse tekemään ruokaa. Ja siinä missä joku virkistyy pienistä tupluureista, minä virkistyn onnistumisista keittiössä. Oman toipumisenkin kannalta on parempi pysyä liikkeessä kuin maata sohvannurkassa, siitä se arki sitten lähtee. ...

Luin taannoin hauskan artikkelin (valitettavasti en vain muista, mistä), jossa mainittiin, ettei pasta puttanescasta voi kirjoittaa ilman asiaankuuluvia tirskumisia nimelle ilotytön pasta. Siispä yritän nyt ohittaa aiheen ja sanon sen sijaan, että kyseessä on ihan mahtava ruoka sellaiseen päivään, kun kauppareissu on vasta edessä ja jääkaapista kaikki tuoretavara vähissä. Vaikka pastaan saa upotettua useammat kuiva- ja jääkaapin purkinpohjat eikä tuoreita tarvita periaatteessa ollenkaan, ei kyseessä ole mikään ummehtunut purkkiruoka vaan voimakas, tomaattinen, sekä kesään että talveen sopiva pasta. Tämä on myös niitä ruokia, joihin ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, edellisen kerran tehdessäni taisin vertailla tarkoitukseen muutamaa reseptiä mutta nyt tein ihan vapaalla kädellä. Yhteistä jokseenkin kaikille pasta puttanesca -ohjeille on kuitenkin tomaattipohjainen kastike, sardellifileet, kaprikset ja ripaus chiliä. ...

No niin, muutosta on nyt selvitty hengissä. Tai oikeastaan paremmin kuin hengissä, tavaroiden pakkaamisen kanssa tuli lopulta hirveä kiire ja yöunet jäivät vähiin, mutta matka uusille nurkille onnistui olosuhteet huomioiden yli odotusten, oikeastaan todella hyvin. Jäämme kyllä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan perheillemme, jotka kukin vuorollaan auttoivat muuttotouhuissa - tai siinä, että saimme itse muuttohommia edistettyä - omien kiireidensä keskellä. Vaikka kaikki meni hyvin, on muuttaminen kuitenkin rankkaa puuhaa, varsinkin pallomahan, puolitoistavuotiaan ihmispoikasen ja kolmen koiran kanssa. Piti myös tajuta, ettei aviomies automaattisesti muutu siivousintoilijaksi eikä koirista lähde yhtään vähemmän karvaa paikkakunnanvaihdoksen myötä. Ja vaikka sormia syyhyttää järjestellä tavaroita kaappeihin, on välillä pakko levätä ja antaa isännän hoitaa purkuhommia yksin. Keittiötavaroiden purkaminen oli jopa pieni henkilökohtainen kriisi, kun en itse päässyt sitä tekemään. Olen niin tottunut pitämään keittiötä lähestulkoon täysin omana valtakuntanani, että on vaikea neuvoa edes isäntää siinä, mihin järjestykseen tavaroiden pitäisi mennä. On toimiva periaate laittaa vähemmän käytetyt ruokatarpeet ja astiat ylähyllyihin ja paljon käytetyt helposti ulottuville, mutta se ei paljon auta, jos ei tiedä, mitä tarvikkeita käytetään paljon ja mitä vähemmän. Mutta eiköhän kaikki löydä paikkansa ajan mittaan. Uudessa asunnossa ei onneksi ole kiirettä saada kaikkia tavaroita purettua, vaan voimme rauhassa totutella takaisin tavalliseen arkeen. Tärkeimmät asiat ovat jo paikallaan niin, että asunnossa voi hyvin elää ja toimia. Ja tehdä ruokaa. ...

Joskus tulee ruokien suhteen täysosumia; joku kokeilu onnistuu ihan yli odotusten ja on niin kovin hyvää, ettei tiedä miten sitä kehuisi tarpeeksi. Ja kuten nyt tässä tapauksessa, ruoka valmistui vielä todella helposti ja nopeasti ihan muutamasta raaka-aineesta. Ihan kirjaimellisesti pastan kiehuessa, vain ainesten sekoitus jäi tehtäväksi sen jälkeen. Tein siis pastaa kylmäsavulohen ja parsan kera. Ei mikään uusi keksintö ja tähän aikaan vuodesta ohjeita näkyy aika paljonkin sekä lehdissä että netissä, mutta koska en ole kovin suuri pastakokki (arkiruokana harva se päivä kiehuvia täysjyvämakarooneja ei varmaan lasketa), tämäkin pasta puuttui repertuaaristani. Nyt kuitenkin oli parsaa jääkaapissa ja kylmäsavukalaakin oli tehnyt mieli jo pidempään. Ja pisteenä i:n päälle kaapissa yksi parempi pastapaketti (ns. isän ja äidin pasta) oli odottanut käyttöön pääsyä jo ikuisuuden, ja halusin ennen muuttoa saada sen kulutettua, joten päädyin sen nyt valmistamaan. ...

Intialainen ruoka ei kuulu vahvuusalueisiini (jollei vahvuudeksi lasketa sitä, että syö sitä verrattain usein ja mielellään?). Sitä tulee siis harvemmin tehtyä, vaikka en oikeastaan keksi ihan suoraa syytä, miksi - olen perustellut asiaa itselleni sillä, että pitäisi hankkia arsenaali mausteita, joita ei muuten tule niin käytettyä, mutta ei sekään nyt ihan totta ole. Suurin osa jutuista löytyy mauste- ja jääkaapin perusvalikoimasta jo nykyisellään, eikä loppujakaan tarvitse ihan kuusta asti etsiä. Ja olenhan minä hankkinut kaappiin valmiiksi sopivat mausteet myös thairuokien tai Lähi-idän makujen loihtimiseen, joten miksi intialainen olisi jotenkin poikkeus? No, en oikeastaan tiedä, mutta kunnon herätys intialaiseen kokkaamiseen kotioloissa odottaa vielä tulemistaan. ...

Broilerin jauheliha on viime kuukausina löytänyt tiensä keittiöömme erilaisten pyöryköiden ja salaattien muodossa. Uutena reseptinä silmiin tarttui terkkarin vastaanotolla luetusta naistenlehdestä ohje Gwynethin kanasalaatille. Yleensä suhtaudun aika skeptisesti (ainakin takavuosina) erikoisista dieeteistään tunnettujen julkkisten ruokaohjeisiin, mutta maapähkinävoilla maustettu, aasialaistyylinen salaatti kuulosti ihan aidosti hyvältä. Eilen tein salaatin, räpsäisin siitä nopeasti kuvat (joista jälkeenpäin tarkasteltuna unohdin korianterin) ja laitoin osan riisin kera ihmispoikasen lautaselle. Vasta sitten ennätin maistamaan sitä itse, ja tajusin, että vaikka salaatti oli hyvää ja taapero söi sitä mielellään, oli se ehkä hiukan mietoa omaan makuuni. Niinpä ropsuttelin loput kanaseokset takaisin pannuun ja jatkoin hieman maustamista, jolloin lopputuloksesta tuli minun mielestäni vielä originaalia parempi. Allaoleva ohje on siis tämä jatkettu versioni, mutta alkuperäisen löytää esimerkiksi Tupla Kupla -blogista, josta minäkin sen kaivelin. ...

Ruokatrendien viuhuessa yksi juttu on ja pysyy meidän keittiössä, nimittäin thaimaalainen ruoka. Niin kuin varmasti monessa muussakin asiassa, mitä enemmän aiheeseen tutustuu niin sitä enemmän uutta tutkittavaa ja kokeiltavaa löytyy. Ketään ei varmaan yllätä, että meillä menee kalakastiketta useampi litra vuodessa ja limettejäkin ostetaan kelpo pussillinen melkein joka viikko. Monesti tulee myös tehtyä ihan vain jotain thai_tyylistä_, meikäläisiä raaka-aineita soveltaen mutta thaimaalaisia mausteita vapaalla kädellä hyödyntäen. Toisinaan tekee kuitenkin mieli tehdä ruokaa myös vähän enemmän pieteetillä, reseptiä seuraten ja hakien niitä ahaa-elämyksiä siitä, mistä joku tietty ruoka saa sille leimalliset ominaisuutensa. ...