Paaruoka

Viime kesänä olin Marttojen kalakurssilla, jolla tehtiin hurjan hyviä haukipullia. Ohje on minulla kotona paperilla, jossain keskellä suurta tärkeiden paperin kasaa, jonka järjestän “ihan tässä joku päivä” (hmm). Ja kuinkas kävikään, kalaonni kävi mökkireissulla tänä kesänä eikä haukipullareseptiä nyt ollutkaan käsillä. Ulkomuistista ja saatavilla olevia aineksia käyttäen askartelin hauestani pullat joka tapauksessa, ja ihan kelvot niistä tuli reseptittäkin. Hauki on viime vuodet nostanut profiiliaan ruokakalana, mutta jos ennakkoluuloisia vielä löytyy, niin mainittakoon, ettei tuollainen reilun kilon kala maistunut vielä yhtään puulta eikä mudalta. Helppojakin nämä pullat olivat, kummallisempia välineitäkään ei tarvita vaan lihan saa silputtua sauvasekoittimellakin. Tarkkana tarvitsee olla ainoastaan siinä, ettei pullia kypsennä liikaa, ne kuivahtavat herkästi. ...

Taannoin kolahti sähköpostiluukkuun Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n kutsu Suomen paras kotiruoka -kilpailuun. Kilpailun ideana oli kehittää kotiruokaresepti, jossa käytetään vähintään kolmea Hyvää Suomesta -merkattua tuotetta. Minä lähdin mukaan näillä muikkupihveillä, jotka ovat perinteisten silakkapihvien päivitystä vuoteen 2014: tomaattinen pekoni-yrtti-tuorejuustotäyte tuo mukavaa, savuisaa makua ja mehevyyttä ja silakan sijaan pääraaka-aineena on Puruveden muikku. Toki silakkakin on hieno kala ja sopisi tähän reseptiin, mutta dioksiinipitoisuuksien vuoksi (varsinkaan isompaa) silakkaa ei juuri suositella tietyille erityisryhmille, kun taas muikku on kaikille sopiva, turvallinen ja taatusti kotimainen vaihtoehto. Muikun perkaamista pihviksi ei kannata säikähtää; homma sujuu nopeasti, kun jutun ideasta saa kiinni. Jos olet traumatisoitunut kouluaikojen silakkapihveistä, tämä resepti saattaa olla juuri se juttu liennyttämään pelkojasi! ...

Aina välillä isäntä yllättää minut tuomalla kaupasta jotain odottamatonta, mistä olisi mukava saada ruokaa. Onneksi yllätykset eivät yleensä ole kaljaa ja salmiakkia, kuten erään sarjakuvan porsaalla, vaan niistä saa ihan oikeasti tehtyäkin kaikenlaista. Vaikka toki kaljasta ja salmiakistakin riittäisi kokkaushaastetta. Vapaaehtoisia? ;) No mutta asiaan ennen kuin lähtee enemmän lapasesta, tällä kertaa sain siis kaupasta pari pussia lehtikaalia. Toinen pussillinen on vielä käyttämättä, mutta ensimmäisen käytimme aasialaishenkisesti udon-nuudeleiden ja maapähkinöiden kanssa. Melkoista pikaruokaa, kun udonitkin olivat valmiiksi pehmeitä ja vaativat vain hieman pannun näkemistä. Ihan tavallisista munanuudeleistakin tämä onnistuisi helposti, käyttää nuudelit vain pikaisesti kattilassa ennen pannuun lisäämistä. Arkista, mausteista ja hyvää! ...

Ah, niin perinteistä. Jostain syystä intoni tehdä ns. koti- tai kouluruokaklassikoita sen kuin jatkuu. Itselleni tuli hiljattain ihan yllätyksenä, että kanaviillokki on kovasti mielipiteitä jakava ruoka; minusta se oli hyvää jopa koulussa ja muistelen, ettei sitä meidän koulussa yleisemminkään inhokkina pidetty. Toki ymmärrän, jos eineskanaviillokki lähinnä kääntää vatsaa siipikarjanlihajalosteineen (taimitäsenytolikaan), ajatus ei juuri houkuttele. Koska edellinen viillokkikokemukseni on kuitenkin noin viidentoista vuoden takaa, halusin kokeilla tehdä sitä ihan itse. ...

Aloitetaan maaliskuun teemakasviksen fenkolin käyttö reseptillä, joka on jäänyt roikkumaan to-do -listalle pidemmäksi aikaa, nimittäin syksyllä Glorian Ruoka & Viini -lehden numerosta 6/2013 bongatulla lohi-fenkolilaatikolla. Ilmeisesti en ole ainut, koska huomasin Uneliaan kokin tehneen samaista laatikkoa ihan hiljattain :) Laatikon resepti on mukavan arkisen oloinen ohje olematta silti tylsä (vaikka tunnustettakoon, että tylsyyskin on minusta usein ihan jees). Harvemmin tulee myöskään kokattua - leipominen poislukien - reseptiä käyttäen, olen huono seuraamaan ohjeita ja yleensä käytän reseptejä enemmän inspiraationa, onnistuen sitten vaihtelevalla osumatarkkuudella ;) Tällä kertaa siis mentiin kuitenkin reseptin mukaan, ja lopputulos oli hyvä. Vaikka suhteessa suureen pottumäärään ei käytetä kuin yksi fenkoli, se maistuu mukavasti laatikossa ja tekee siitä todella mehevän. Fenkolinsiemenet korostavat makua entisestään. ...

Ihminen osaa kyllä olla melkoinen tuuliviiri, tai ainakin minä osaan. Olin jo pitkällä keittelemässä häränhäntiä hiljalleen sopaksi, kun mieli muuttui. Haluankin uunissa paistettua häränhäntäpaistia. Ja jossain lempeän yrttisessä liemessä, kiitos. Mikäs siinä. Ongin jo kypsät, luusta irtoavat häränhäntäpalani kattilasta uunivuokaan, lappasin vähän keitinlientä päälle, kaadoin mukaan purkin tomaattimurskaa sekä mausteita, ja tuuppasin vuoan uuniin. Muutamaa tuntia myöhemmin kauhoin ihanan meheviä lihoja tomaattisesta kastikkeestaan pastan seuralaiseksi. Mitä tästä opin? Luultavasti en mitään, mutta ehkä sen, että häränhäntiä voisi ostaa vähän useammin (en kehtaa edes sanoa, milloin olen niitä viimeksi tehnyt), niin ei tarvitsisi alkaa kesken kokkauksen sekoilemaan. Sikäli hyviä hännistä tuli kuitenkin, että kehtaa laittaa reseptin ylös :) ...

En ollut ajatellut ottaa tomaattikuukauden teemaresepteihin mukaan sellaisia ohjeita, joissa käytetään tomaattisosetta. Mieli kuitenkin muuttui, koska olen viime aikoina miettinyt arkisia luottoruokiani ja sitä, että ne pari meidän perheelle tyypillisintä - vihreä kanacurry ja spagetti ja jauhelihakastike - ovat jääneet kokonaan tämän blogin ulkopuolelle. Mitään suurempaa syytä siihen ei ole, paitsi se, etten ole vain saanut aikaiseksi blogata jostain, mitä syön varmaan kerran viikossa. Ja ehkä ihan pikkuisen se, että yleensä jommankumman ruuan valmistuessa on niin kova väsymys ja nälkä, ettei kameran esiin kaivaminen tule kuuloonkaan. ...

Kerroinko jo, että isäntäkin on innostunut syömään välillä kasvisruokaa? Ei, hän ei ole sairas. Tai kenties onkin, koska tilasi kotiovelle kilokaupalla kvinoaa (huoh, ensin tomaatit, nyt sitten kvinoa, tosin tämä jälkimmäinen ei tainnut olla vahinko…). Joka tapauksessa, tykkäämme kvinoasta, mutta kyseessä on sikäli vieras raaka-aine, etten ole keksinyt tehdä siitä muuta kuin salaatteja. Uusia käyttötapoja on siis kaivattu. Ihan sattumalta samoihin aikoihin asiaa pähkäillessäni sattui Epätrendikäs ruokablogi julkaisemaan kvinoa-hernepullien ohjeen, jota inspiroiduin testaamaan. Olen viime aikoina muutenkin löytänyt itseni usein kuolaamasta korvamerkkaamasta herkkuja, joita Tuplaespresso ja M (niinkuin Mies) ovat valmistaneet, ja tykkään myös blogin kaikkiruokaisesta filosofiasta. Suosittelen muillekin, joille blogi ei vielä ole tuttu! ...

Kirjolohifilettä, kermaviiliä, perunoita… Niin täyttyi taas online-ostoskorini. Erityisempää ideaa ei ollut mielessä, mutta ajattelin, että aina voi tehdä perussapuskaa, paistettua/savustettua/uunitettua kalaa, kermaviilikastiketta ja pottuja. Ja niin olinkin tekemässä, kunnes kalaa jääkaapista kaivaessani käteni osui muutamaan uhkaavaan hävikkituotteeseen, kahteen yksittäiseen punajuureen (joista toinen oli joululta mutta toisen pussissa oli päiväys syyskuun lopusta, apua!) ja vielä iskemättömään piparjuureen. Hmmm. Piparjuurikala on herkkuani ja toisaalta punajuuri ja piparjuuri pitävät toisistaan. Siitä lähti ajatus kuorruttaa kalafile punajuuri-piparjuuritahnalla, ja hyväksi ajatukseksi se osoittautuikin. Ohjetta on helppo soveltaa muihinkin kaloihin ja määriin. ...

Kyselin kavereilta reseptejä 48 tomaattini tuhoamiseksi, ja sain vinkin tehdä tomaattista chorizo-papusoppaa, jonka liemeen tulisi omppusiideriä. Siideriliemi kuulosti sikäli mielenkiintoiselta, että tottahan tuota soppaa oli tehtävä. Hyvää siitä tulikin ja kokkaus hoitui yhdessä kattilassa, suuri kiitos vinkin antajalle! Kohtasin myös pieniä haasteita tarveaineiden hankinnassa, kuten kuvastakin ehkä näkyy; olisin halunnut tuorechorizoa, mutta sitä ei peruskaupoista näin grillikauden ulkopuolella löytynyt. Seuraava vaihtoehtoni oli kestochorizo ja siskonmakkara, mutta kas, eipä löytynyt siskonmakkaroitakaan. Bratwurstia sentään löytyi, joten sillä mentiin chorizon kaverina. ...