Paaruoka

Koko viikonloppu omaa aikaa! Mahdollisuus pitkiin kokkausprojekteihin! Ja mitä tein? Söin voileipiä ja smoothieita, kun en millään viitsinyt tehdä oikeaa ruokaa… Vähän säälittävää, miten vähän tulee tehtyä asioita ihan vaan itselleen. Sen sijaan kokkaukseni tuntuu olevan yleisöriippuvaista, eli kun syöjiä on, inspiroidun tekemäänkin. Onneksi sentään en täysin päässyt koteloitumaan olohuoneen sohvalle, vaan kävin harrastamassa sosiaalista elämää uudessa hallissa ja sain kotiin kylään siskoni perheen sunnuntaikahville ja seisojaa ja sen pari viikkoa meillä viihtynyttä siskoa tervehtimään. Kunnostauduin muuten tarjoamalla - tittididii - voileipiä ja pakastealtaasta valmiina ongitun tortun. ...

Viime kesäkauden grillaamisista on jo sen verran aikaa, että olen haaveillut uuden kauden avaamisesta jo pidempään. Tuppaan vaan aina unohtamaan grillihiilet. Viikonloppuna ne kuitenkin vihdoin muistin, joten sunnuntain aurinkoista keliä päästiin juhlistamaan grillipuuhilla. Ja millä startata, jollei ribseillä? Tahmaisiin ribseihin inspiraation sain Silläsipulilasta, mutta en malttanut lukea ohjetta kunnolla, joten näistä tuli kuitenkin vähän erilaiset :) Ihan sairaan hyviä olivat joka tapauksessa, ja pitkä tauko grillailusta teki niistä vielä parempia! ...

Se tunne, kun on juuri hakenut pitkäripaisesta pullon rieslingiä ja kuulee oman äänensä sanovan marketissa miehelleen: “haluatko risottoa fasaanin vai jonkun muun kanssa?” Ilmeisesti isäntä teki saman havainnon, koska tuijotimme hetken toisiamme kauhunsekaisin tuntein ja purskahdimme sitten nauruun; apua, kuinka keskiluokkaisilta ja aikuisilta kuulostimmekaan! Vaikka monessa asiassa olemmekin lipsahtaneet ihan sujuvasti aikuisuuden puolelle, niin ilmeisesti emme vieläkään ole valmiit nielemään sitä ihan purematta. Onneksi meistä löytyy riittävästi sekä lapsellisia että himpun verran kylähulluja piirteitä identiteettikriisin lääkitsemiseen :D ...

Ei kai helpompaa ruokaa ole keksittykään, kuin karjalanpaisti - tuuppaa lihat uuniin, laske jonkin ajan päästä lämpötilaa ja häivy sitten omille teillesi. Ruoka on perunoita vaille valmis, kun tulet kotiin muutamaa tuntia myöhemmin. Eikä kenellekään ole yllätys, että lämmin pataruoka ja talvipäivä ovat niin hyvä yhdistelmä! Isännällä oli kuitenkin vähän erilaisia fiiliksiä karjalanpaistista (note for self: jos käytät sanaa uunipaisti tai hitaasti uunissa haudutettu liharuoka, saat välittömän puoltoäänen kokkailusuunnitelmallesi, mutta jos mainitset karjalanpaistin, kääntyy suu nurinpäin :D), ilmeisesti hän ei viime aikoina ollut syönyt yhtään onnistunutta versiota. Minähän en voinut haastetta vastustaa, joten oli pakko saada tehdä sitä paistia vaikka väkisin - mutta koska tarkoitus oli saada paisti maistumaan epäilijälle, tuli mietittyä ihan huolella, mitä oikein olen tekemässä - helpommin sanottu kuin tehty, koska ei karjalanpaistista ole edes olemassa yhtä oikeaa valmistustapaa, vaan kaikilla on omansa. Alla muutama vinkki, joilla minun paistini onnistui: ...

Vähän tuntuu tekopyhältä puhua eilen taloudellisuudesta ja tänään fasaanin kokkaamisesta, mutta olkoon tekosyyni se, että niitä on nyt pakastimessa jonkun verran, sekä seisojalle noutoharjoituksiin että meille ihmisille syötäväksi. Tein muutama viikko takaperin parin siivekkään rintalihat pekoniin kietaistuna, ja nyt olivat vuorossa fasaanin koivet. Kokkausmielessä fasaanin sanotaan olevan kaksi lintua samassa paketissa, rintalihat pitäisi kypsyttää kovin nopeasti ja varoa ylikypsymistä, kun taas koivet vaativat rauhallisemman tahdin, siksi olin ne aiemmin pakastanut omaan pussiinsa odottamaan sopivaa käyttöhetkeä. ...

Ei liene yllätys, että munakoisosta ja jauhenlihasta saa valmistettua yhtä jos toistakin ihanaa. Tämä vuoka on varmaan helpoimmasta päästä; vaikka aineslistalla on kymmenkunta komponenttia, suurin osa on ihan niitä samoja perusjuttuja, mitä tavalliseenkin jauhelihakastikkeeseen menisi, ja mitä kaapista löytyy melkein aina. Kanelilla makumaailman saisi nykäistyä Kreikan suuntaan, mutta minä olen tällä hetkellä niin ihastunut savustettuun paprikajauheeseen, että sitä on tungettu tähänkin :) Possu-munakoisovuoka 400g porsaan jauhelihaa 1 iso sipuli 2 valkosipulinkynttä 1 prk tomaattipyrettä 1/2 tl savustettua paprikajauhetta 1 tl sokeria 2 dl vettä mustapippuria suolaa 1/2 munakoiso kourallinen juustoraastetta (n. 100g) oliiviöljyä paistamiseen ...

Tilasin puolikkaan karitsan. Elukka taitaa vielä toistaiseksi viettää lapsuuttaan ihan yhtenä palana, mutta jo vähän etukäteen alkoi tehdä mieli lammasruokia. Hallista bongasimme taannoin muutaman rivin karitsan ribsejä, joiden kilohintakin miellytti kitupiikkiä, joten ne päätyivät sunnuntaipäivälliseksi. Virikkeitä ja ohjeita kypsennykseen katsoin mm. Minnalta, Jokihaalta sekä lammasreseptit.com:sta. Barbeque-makumaailman sijaan teki mieli kuitenkin enemmän jotain kreikkalaistyyppistä, sitruunaisen hapanta, ja mieliteko ohjasikin sitten marinadivalinnan enemmän sinne suuntaan. Vielä kun olisi jaksanut kaivaa grillin hangesta. Ei ole eka kerta, kun sanon niin, joten ehkä pitäisi oikeasti aktivoitua! Olen yrittänyt delegoida hommaa isännälle, mutta vielä ei yritykseni ole tuottanut tulosta. ...

Kummasti tuppaa käymään niin, että ne yksinkertaisimmat jutut osoittautuvat tosi hyviksi. Niin kuin tämä paperikääreessä höyrytetty hauki. Tykkään käyttää haukea v-ruodoista huolimatta (ja myönnän, että yleensä ne v-ruodot saavat jäädä siihen kalaan, koska en ole vielä onnistunut sitä kovin siististi poistamaan - vähän isommassa fileessä ruoto kuitenkin erottuu kypsässä kalassa ja on myös helppo nyppäistä pois), ja paperissa kypsentäminen on kiva metodi, joka pitää kalan mehevänä. Lisää mehevyyttä kalaan toi vielä pari reilua voinokaretta sekä tuoreeltaan raastettu piparjuuri, koko annoksessa raaka-aineita neljä suolan ja pippurin lisäksi. Ihan superhelppoa, ja niin, niin hyvää! ...

Possunpuolikkaan ensimmäinen lapapala pääsi käyttöön, kun jääkaapista löytyi yksi sellerinvarsi, puolikas kaali, muutama porkkana ja neljännes lanttua, jotka alkoivat kaikki näyttää siltä, että toivoivat pikaista pataan pääsyä, tai muuten kävelisivät itse ulos. Olen vähän pantannut lapa- ja etuselkäpaloja tehtyäni lukuisia pulled porkeja pitkin vuotta, ja toisaalta myös siksi, että tykkään kovasti pitkään haudutetusta possusta ja halusin säästää näitä ihanuuksia. Nyt oli kuitenkin lavan vuoro tulla syödyksi osana lempeän talvista, pitkään haudutettua possu-kaalispataa :) ...

Ajattelin tehdä lihapataa, ja lähetin isännän kauppaan speksillä ‘jotain lammasta’. Ilmeisesti mitään lammasta ei löytynyt, koska hän palasi kahden naudan t-luupihvin kanssa :D Ei sinänsä kyllä mikään huono valinta; t-luu ollut sellainen lihanpala, jota olemme monesti pyöritelleet, mutta emme ole raaskineet pakastimesta ostaa; nyt sitä oli tarjolla ihan tuoretiskissäkin, joten ostopäätös oli helpompi (varsinkin kun kitupiikki emäntä oli kotona eikä pyörittelemässä silmiään milloin minkäkin tuotteen kilohinnalle). En ollut oikeastaan aikeissa kirjoittaa pihvistä mitään, mutta sen verran kaivelin itse ohjeita - en halunnut turmella hyvää lihapalaa - että ajattelin kerrata vielä itsekin, jos muitakin t-luunoviiseja on. Itselleni oli uutta oikeastaan sekin, että t-luupihvissä on käytännössä ulkofile ja sisäfile samassa pihvissä luun eri puolilla. Normaalisti pihvi on 4-6 cm paksuinen. Yli 8 cm paksuista t-luupihviä taas kutsutaan porterhouse-pihviksi, ainakin interwebin mukaan ja siellähän kaikki on totta. Näin hyvin on mulla hallussa lihan paloittelu :D ...