Paaruoka

Isäntä söisi pastaa useamminkin, mutta minä en ole niin fani. Poisluettakoon tomaattiset mereneläviä sisältävät pastat, niitä voisin syödä joka päivä. Jääkaapissa ei tänään ollut kuitenkaan simpukoita, vaan paketti broilerin rintafileitä ja käyttämättä jäänyt puolen litran kuohukerma, joten niillä mentiin. Makua toi ruokalusikallinen dijon-sinappia, ja pastan kypsensin ensin lihaliemessä ja lopuksi kastikkeen kanssa pannussa, antaen sen imaista maut kermaisesta kastikkeesta. Syntyi ihan tuikitavallinen, ei erityisen esteettinen (kuten kuvasta näkyy) ja ihan ähkytuhti kanapasta, joka ei vieläkään noussut mieliruuaksi, mutta oli kuitenkin oikein kelpo arkiruoka. Kermamäärän vuoksi ei ehkä ihan joka päiväksi. ...

Työpaikan lähelle nousi dumplingeihin erikoistunut lounasravintola, ja parissa muussakin paikassa olen niitä hiljattain syönyt. Nyt kokeilin niitä kotikeittiössä ensimmäistä kertaa. Dumplingeilla tarkoitan niitä raviolin vastikkeita, höyrytettyjä taikinanyyttejä, jotka kätkevät sisäänsä liha-, kala-, tai kasvistäytettä. Eri nyyttilaaduilla ja niiden valmistustavoilla on paljon tarkempiakin nimiä, mutta koska en ole ihan varma mitä minun tekemäni ovat, kutsun niitä nyt vaan dumplingeiksi. Ainakin Campasimpukalta ja Kaikki äitini reseptit -blogin Nannalta löytyy aiempia ohjeita samantapaisista jutuista. ...

Ostin taannoin pakastimeen ankankoipia, kun kilohinta oli kohdillaan. Olen koipia “valmistanut” aiemmin vain valmiiksi kypsänä, joten hain apua Foodgawkerista. Lainasin metodin tästä ohjeesta, jossa mainostettiin rapeaa nahkaa ja suussasulavaa lihaa, mutta tein ihan reilusti yksinkertaisemman version, mm. ilman karpaloita ja kokoonkeittelyä. Makeana komponenttina käytin pihlajanmarjahyytelöä, jonka lisäsin vasta lautaselle. Upeasti toimi näinkin, vaikka mitään maailman kauneinta ruokaa en saanutkaan aikaan. Lisukkeeksi oli hieno tarkoitus tehdä risottoa ja papuja, mutta ruoka-aika venähti niin myöhäiseksi, että söin sitten ankan ihan sellaisenaan pelkästään liemensä kera. ...

Lasagne on ihan huippua. Valmistelut ottavat vaivansa, mutta lopputulos muhii uunissa itsensä valmiiksi ilman, että emännän tarvitsee tehdä mitään (paitsi ehkä ottaa lasillinen punkkua). Ja maistuu hyvältä uudelleenkin lämmitettynä. Enkä tiedä ketään, joka ei siitä tykkäisi :) Minulla on tapana tehdä lasagnen jauhelihakastikkeesta melko kasvispitoinen, olen normaalisti lisännyt ainakin sieniä, paprikaa, porkkanaa ja sipulia. Juustokastikkeen ja metodin osalta olen luntannut ohjeen Myllyn Paras -lasagnelevypaketin kyljestä. Lasagne (satsista tulee iso uunivuoallinen) ...

Keväällä tein jossain vaiheessa helppoa ja ihan turkasen hyvää - vaikka itse kehunkin - lämmintä couscoussalaattia, johon tuli paistettuja, tuoreita kasviksia ja fetaa. Sittemmin syyskuun vegaanisen ruokahaasteen tultua julki mietin, että samantyyppinen setti jollain muulla kuin fetalla toimisi varmaan mainiosti, jos vegaanivieraille miettisi tarjottavaa, mutta itse haasteeseen en ehtinyt osallistumaan. Vaikka haaste tuli ja meni, itse asia jäi mieleen eikä koskaan ole myöhäistä tehdä jotain ruokaa muuten vaan, joten laitoin eilen illalla couscousit ja kasvikset tulille. Salaatti oli helppo tehdä, ja alla kirjattuja vaiheita voi tehdä aika paljon limittäinkin, jolloin valmistus on myös nopeaa. ...

Seisoja ja isäntä kotiutuivat vihdoin, ja minäkin sain aktivoiduttua. Säälittävää, mutta niin kauan kun olin yksin kotona, en oikein osannut ryhtyä mihinkään ja haahuilin vain tuhannen eri asian välillä tekemättä lopulta juuri mitään. Kokkaamaan en myöskään ryhtynyt, vaan savulohisalaattia lukuunottamatta elin maksamakkaravoileivillä Tänään oli kuitenkin taas kokkausinspiraatio, ja se kohdistui kauden ensimmäiseen simpukka-ateriaan. Simpukoita olen himoinnut koko kesän, mutta olen yrittänyt pysyä sanonnassa, jonka mukaan niitä tulisi ostaa vain sellaisina kuukausina, joissa on (ainakin enkuksi) r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun (joissa ei suomeksi ole kummassakaan r-kirjainta). ...

Risotto on ruokalaji, jota en ole koskaan ennen kokeillut tehdä itse. En ole kovin montaa kertaa sitä syönytkään, enkä vertauskohtien puutteessa oikein osaa edes sanoa, millaista sen pitäisi olla. Päähäni on iskostunut ajatus, että risotto on kamalan vaivalloista, epäonnistuu helposti, eikä hieman puuromainen tekstuurikaan - jollaiseksi olen risoton ajatellut - ole ollut suuri houkutin. Silti, olen niin kaikkiruokainen, etten suostu uskomaan, että joku ruoka jättäisi kylmäksi, jos vaan pääsen maistamaan muutaman kerran. Olen myös niin itsepäinen, etten suostu uskomaan, etten jotain ruokaa saisi onnistumaan, jos vaan muutaman kertaa yritän (toim. huom., tässä olen kyllä ihan todistetusti väärässä ;). Lopputuloksena, uteliaisuus vei voiton epäluulosta ja kiikutin eilen kotiin paketin arborioriisiä ja pullon valkkaria. ...

Meinasin ensin jättää kokonaan kirjoittamatta tästä salaatista, takaraivossa oli nimittäin sellainen kutina, että tämän blogin joka kolmas kirjoitus on jonkin sortin aasialaistyylinen salaatti. No, vaikka niitä löytyykin jo täältä, täältä ja täältä, niin viimeisestä on sentään jo pari kuukautta, joten kehtaan kuitenkin ;) Tämä salaatti on variaatio naudanlihasalaatista, josta on tehty ruokaisampi lisäämällä mukaan nuudelia. Arkimakuun olen käyttänyt lihana paahtopaistia, mutta ketään ei varmaan yllätä, että lopputulos olisi suussasulavampi (mutta kalliimpi), jos vaihtaisin tilalle filettä. Minä tykkään tässä salaatissa lähes raa’asta lihasta, riittää, että se on käväissyt kuumalla pannulla; paistoaikaa voi kuitenkin hyvin pidentää halutessaan kypsemmän lopputuloksen. ...

Sain kauppareissulla olevalta isännältä tekstarin: “Ei ole donitsipersikoita”. Harmi, ajattelin, koska olin niitä jo aiemmin räplännyt luettuani, että ne ovat enemmänkin kuin erikoisen näköisiä persikoita, ja halusin tietysti päästä testaamaan. Hetken päästä tuli kuitenkin toinen tekstari: “Mutta mulla on sulle yllätys”. Iik - ja mikä se yllätys oli? Tomaatteja :) Vähän omituista ehkä, joo, mutta näin meillä. Tomaatit olivat kuitenkin tavallista hienompia, sellaisia hauskannäköisiä poimuisia pihvitomaatteja, kuten kuvasta näkyy. Ne suorastaan kutsuivat täyttämään itseään. Helpon arki-illan ruuan täydensivät tuore minttu ja kaneli, jotka antoivat makumaailmalle mukavan säväyksen. ...

Mökkiruuilla jatketaan. Silloinkin kun ei grillattu, oli kiva selvitä mahdollisimman helpolla, erityisesti tiskaamisesta. Tätä ajatusta seuraten pääsivät kyläkaupasta löytyneet talouskyljykset paistinpannulle, ja samassa pannussa valmistui kermainen kaalilisäke. Kaalia on mökkireissuilla mukana melkein aina, salaattiaineena se säilyy vihreitä salaatteja paremmin vähän alkeellisemmissakin olosuhteissa, ja muutakin käyttöä sille on helppo keksiä. Ja juuri nyt uuden sadon kaali on niin hyvää! Lisäkkeen muut ainekset menivät mukaan melkein arpomalla, jääkaapissa möllötti paketti pekonia ja pihan kolme kanttarellia (kielipoliisille terkkuja, tiedän, ettei sitä oikeasti kirjoiteta noin) päätyivät samaan pannuun, niin pienelle määrälle kun en keksinyt mitään “erillistä” käyttöä. Molemmat sopivat loistavasti lisäkkeeseen, mutta hyvin olisi pelkkä kaalin, kerman ja talouskyljystenkin liitto toiminut, kyljykset antoivat mukavasti makua kaalille. Vaikka ruoka valmistui sisätiloissa hellalla, kului valmistukseen pilkkomisineenkin alle puoli tuntia, joten kaunis päivä ei mennyt hukkaan sisällä huhkiessa. Ruokailemaan siirryimme ulos, mökin edustalla olevan suuren kiven päälle. ...