Paaruoka

Kauppalehden Optiossa oli joskus viime tai toissa kesänä resepti, jossa oli tehty kesäkeitosta kalaisa lohiversio. Ajatus kesäkeiton ja lohikeiton yhdistämisestä on oikeastaan niin simppeli, että vähän hävetti, ettei se ollut koskaan juolahtanut mieleeni. Itse resepti jäi sille tielleen työpaikan kahvipöytään ja myöhemmin varmaan paperinkeräykseen, mutta ajatus jäi helppona juttuna mieleen. Normaalisti olisin laittanut soppaan vielä pinaattia, mutta nyt kaupassa oli niin nuutunutta tavaraa, että jätin pinaatit sinne. Niin, ja mähän laitan tähän soppaan kermaa maidon sijaan, niin vältän kaikki mahdolliset traumat plitkusta kesäkeitosta ;) ...

Ruokahulluudenkohteitani osa tuhatseitsemänsataajotain: herneet. Viime aikoina olen tunkenut niitä vähän joka ruokaan pakastepussista, ja nyt niitä saa taas tuoreenakin, jipii! Tuoreissa herneissä on joku minua täysin addiktoiva komponentti, ihan sama paljon niitä ostan, jatkan niiden syömistä kunnes pussi on tyhjä. Ja koska kotimaisten tuoreiden herneiden kausi ei ole kuin pari hassua kuukautta, täytyy herneitä tankata varastoon, ja ostaa vielä jokaisesta herneitä myyvästä kioskista täydennystä. Ihan vaan varoiksi. Viimeksi laitoin herneitä, pakastettuja sellaisia, possun kaveriksi pari päivää sitten. Possuateria syntyi perinteiseen arkitapaan jääkapin sisällön inventoinnin tuloksena. Lopputuloksena oli olutta ottanut sika, jonka kaverina lautasella oli porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, herneitä, kesäsipulin varsia ja persiljaa. Tutut vihannekset kesäkeitosta, mutta sopivat maitoliemen sijaan hyvin myös olutliemeen. Olut toi myös kivan lisän sinänsä hyvin simppeliin arkiruokaan. Ohjeesta riittää yhdelle suurateriaksi ilman muuta lisuketta, ja muutaman perunan tai riisiä keittämällä satsista syö kaksi. Lisäsin sipulinvarret ja persiljan vasta ihan lopuksi suoraan lautaselle, siksi ne unohtuivat kuvasta! ;) ...

Juhannus hujahti jonnekin, tänäkin vuonna. Pitkästä aikaa pääsimme viettämään ihan perinteistä mökkijuhannusta hyvine syömisineen ja juomisineen, ja bonuksena saimme vielä maistaa vuokramökin saunarannasta löytyneitä kesän ensimmäisiä kanttarelleja. Ihanaa! Ja paranee vaan, seuraavat kanttarellinalut löytyivät lenkkipolun varresta tänään :) Eilen kotiin palatessa sää oli hieman sateinen parin aurinkoisen päivän jälkeen, joten normaalisti hieman talvisempi nuudelikeitto oli juuri sopiva eväs. Kaukoidässä taitaa vähän joka maassa olla versionsa sopasta, jossa kuuman liemen päälle kipataan lihat, kasvikset ja nuudelit. Thaimaassa ihastuin myös hot potiksi kutsuttuihin keittoihin, jossa tilattiin pöytään keittimen päälle kattilallinen lientä sekä mieleiset täytteet, joista ruokailijat keittivät itse soppansa osana ruokailutapahtumaa. Ja tässä kohtaa taas kerran pardon my ignorance, vastaavia soppia löytyy varmasti monesta muustakin maailman kolkasta. ...

Tällä kertaa en ottanut ribsejä kaupasta, enkä edes kassleria (ihan oikeesti!). Kasslerpaketti oli jo kädessä, kun isäntä sattui kysäisemään, miten possun sisäfile toimisi grillissä. En osannut vastata ihan suoraan, joten otimme fileen mukaan. Possulle tein cokispohjaisen marinadin. Katselin jo talvella Kotona tehtyä -blogin kolapohjaista barbecuekastikereseptiä, ja nyt oli tarkoitus sitä kokeilla, mutta laiskempi minäni iski jälleen enkä lopulta sitten seurannutkaan reseptiä, tai edes keittänyt marinadia kokoon. Vähän plitkuahan se oli, mutta ihan hyvin toimi kuitenkin. Grillasimme filepötkäleen kokonaisena, mutta jos olisi leikannut fileestä jonkinlaisia pihvejä, kypsyyden arviointi olisi ollut helpompaa - ja silloin myös grillattua, makeaa marinadipintaa olisi saanut enemmän :) ...

Kesä, grillikausi ja ribsit. En ole ihan päättänyt, pitääkö meillä grilliruuan kuninkuutta entrecote, kassler vai ribsit, mutta viimeksimainitut ovat kyllä ihan ehdottomia. Ribsejä tulee tehtyä myös talvella, viimeksi helmikuiseen viimeinen ateria -ruokahaasteeseen. Teen yleensä suurin piirtein saman marinadin sekä uuniin että grilliin, mutta näin kesällä tulee varioitua enemmän, koska syöntitiheyskin kasvaa. Tällä kertaa jääkaapista löytyi inkivääriä, korianteria ja chiliä, joten marinadi vei Aasian suuntaan. Mutta mitä kävi grillaamiselle? Vietettyämme ison osan eilisestä sadepäivästä ulkona, alkoi grillaamisen viehätys muuttua vähän valjuksi ja lämpimässä sohvalla köllöttäminen houkutella enemmän. Ribsimme menivät siis tälläkin kertaa uuniin, mutta jos olisimme ne grillanneet, ne olisivat saaneet olla hyvin kuumassa grillissä sen aikaa, että ottavat kauniin paistopinnan. ...

Talvella monessa blogissa tehtiin vetopossua eli pulled porkia, ja helmikuussa kokeiltiin sitä meidänkin keittiössä. Käytin kokeiluun kassleria hitaasti uunissa kypsytellen, ja hyvää siitä tuli, mutta ei se ollut vetopossua nähnytkään. Uusintakokeilu jäi vähän unohduksiin, kunnes vähän aikaa sitten huomasin, että karppaus.infosta oli linkitetty Kärähtäneisiin. Uteliaana kävin heti urkkimassa, mistä on kyse, mutta valitettavasti en löytänyt linkkiä (toivottavasti en ollut varoittava esimerkki ;). Joka tapauksessa, törmäsin samalla reissulla tähän pulled pork -reseptiin, jossa possu ensin keitettiin ja vasta sen jälkeen pantiin uuniin, ja siitä jäi mieliteko uuteen kokeiluun. ...

Joskus jää pihviäkin tähteeksi. Se ei oikeastaan kerro siitä, ettemme söisi paljon, vaan siitä, että mopo on karannut taas vaihteeksi kaupassa käsistä. Tällä kertaa olin ostanut kahden hengen grillitarpeiksi noin kilon entrecotea, josta ison osan grilliin veistettyäni totesin, että jotain taitaa jäädä vielä jääkaappiinkin. Seuraavana päivänä pihvinjämän ja hampurilaishimon risteytyksestä kuoriutui ajatus steak sandwicheistä - onkohan niille muuten oikeaa suomenkielistä käännöstä, kenties “pihvileipä”? Laiskana ostin kaupasta paistovalmiit ciabattat, mutta muuten leipiin sai hyvin upotettua kaikenlaisia kanttuja, jämiä ja pullonpohjia. Mainiota ja nopeaa perjantairuokaa, mutta kehitysajatuksena, ensi kerralla näen sen verran vaivaa, että teen itse jonkun chutney-tyyppisen soosin. Ja sitä seuraavalla kerralla ehkä leivätkin itse. Laitan alle listan tämänkertaisista aineksistani, mutta joka kodista löytyy varmasti omat sovelluksensa jääkaapin perukoilta :) Loppuun varoitus, annoskoko on ohjeessa valtava! ...

Välillä tulee olo, että voisin tehdä blogia varten tekstitemplaten, johon jättää vaan tyhjät kohdat muuttujille. Sitten vaan kirjoittaessani täyttäisin päivän ruokalajiin sopivat sanat. Template alkaisi: “maistoin (täytä paikan/ravintolan nimi) joku aika sitten (täytä ruokalajin nimi), ja olihan sitä pakko päästä kokeilemaan kotonakin”. No ei nyt sentään :) Mutta kuinkas kävikään, maistoin seisojan pentutapaamisessa viime syksynä mainiota savustettua poron sydäntä, ja yllätys, yllätys, olihan mun päästävä jotain sydänjuttua tekemään kotonakin, olkoonkin, että aikaa ehti vierähtää toinenkin tovi. Kun vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen, tein sen niin hetken mielijohteesta, että jouduin tyytymään lähimarketin antimiin. Poron sydäntä en edes kuvitellut löytäväni, mutta ajattelin, että testataan possua, sen sydämiä löytyy yleensä vakuumistakin - jos ei muuta yhteistä poron kanssa, niin ainakin molemmat alkavat p:llä ;) ...

Isäntä oli pitkin hampain luvannut syödä, jos teen silakkapihvejä - ja vaikkei nyt taidakaan olla ihan silakkasesonki, oli kaupan (usein aneemisessa) kalatiskissä vadillinen ihanan tuoreita silakkafileitä. Kokonaisista oli valitettavasti turha haaveilla, mutta fileet näyttivät niin hyviltä, että pulitin niistä pyydetyn 7,95 euron kilohinnan. Vähän irvistäen tosin, kitupiikki mikä kitupiikki. Silakkafileiden matkustettua jääkaappiin asti piti laatia jonkinlainen sotasuunnitelma, jotta saisin isännälle niin mieluisia silakkapihvejä, että ne pääsisivät jatkossakin ruokalistalle. Ensimmäinen taktinen valinta oli paistaa pihvit pannussa; rapea voi-korppujauho yhdistelmä varmasti uppoaisi, jollei itse silakka niin miellytä. Seuraava valinta oli tehdä houkutteleva täyte; perinteisen tillin (jamitämuutasinnenytmeneekään) sijaan laitoin pihvien väliin tomaattista tuorejuustotahnaa, jonka maustoin basilikalla. Valmistusmetodiin lunttasin ohjetta vielä täältä, joskin maut sovelsin tilanteeseen sopiviksi. Loppu kokkaaminen olikin lähinnä toivomista, että kaikki onnistuisi hyvin. ...

Miksi lopettaa, kun kerran vauhtiin pääsee? Täytettyäni ensin kanankoipia couscousilla, piti seuraavana päivänä päästä täyttämään myös paprikaa. Ajattelin, että tässäkin couscous toimisi mukavasti kerma- tai riisipitoisen täytteen vaihtoehtona, ja olisi ainakin hieman kermaversiota kevyempää. Loput täytteestä tein “mitä nyt jääkaapissa on” -periaatteella, jauhelihaa, raastettu juustonkannikka, tomaattipyrettä, sipulia ja valkosipulia. Paprikat maistuivat, ja yllättivät täyttävyydellään - unohdin jopa kaveriksi tehdyn tsatsikin jääkaappiin ja söimme sen vasta seuraavan päivän grillausten kanssa. ...