Paaruoka

Tuppaan jämähtämään asioihin, kun saan ajatuksen jostain, mitä haluaisin syödä. Näin hiljattain erään ravintolan ruokalistalla täytettyjä kanansiipiä, ja vaikka kyseiseen ravintolaan ei tullutkaan mentyä, enkä edes muista millä olivat siipensä täyttäneet, jäi ajatus kytemään jonnekin takaraivoni ruokamuistilokeroihin. Sieltä se taas pulpahti esiin, kun eilen mietin, mitä jääkaapin antimista valikoisin grilliin. Siipiä ei ollut, mutta päätin testata broilerinkoiven täyttämistä, jotain oli saatava täyttää meni syteen tai saveen ;) Täytteeksi valikoitui couscous, koska ajattelin sen pysyvän turvallisesti koiven sisällä kuumassa grillissä. Couscousin sekaan nakkelin jämiä mehevöittämään lopullista täytettä; maapähkinävoilla höystetyistä nuudeleista yli jääneitä kevätsipulinvarsia sekä omenaa. Koipien ulkopinnalle sudin grillauksen aikana yksinkertaista barbecue-tyyppistä kastiketta, mutta niihin sopisi melkein millainen soosi tahansa, vaikkapa hyvän oliiviöljyn, sitruunan ja hunajan sekoitus. ...

Hävikintorjuntakampanja mielessä tyhjensin naama punaisena jääkaapin sisältöä loman jäljiltä - olkoonkin, että osa pöperöistä olisi varmasti mennyt kaupaksi jos emme olisi lomilla olleet, kuusi purkkia rahkaa, yksi melkein kokonainen salaatinkerä, sekä kokonaiset maito- ja piimätölkilliset olivat hieman turhan paljon. Vaikka en “virallisiin” kampanjablogeihin lukeudu, olen niin kitupiikki, että inhoan aina tuhlata ruokaa roskiin. Ehkä nyt sitten uusin voimin ja puhtaalta pöydältä, toivottavasti :) Onneksi joistain jämistä kuitenkin tulee tehtyä ruokaa, ja onneksi jotkut jämät säilyvät puoli elämää, vaikkei niitä jatkuvasti käyttäisikään. Campasimpukka kyseli taannoin blogissaan jämämaapähkinävoin käyttötapojen perään, ja meilläkin toisinaan lojuu avattu purkillinen jääkaapissa, tällä kertaa laskujeni mukaan viime vuoden puolella ostettu. Tähän nuudelireseptiin saa mukavasti tuhottua muutaman ruokalusikallisen maapähkinävoita, ja ruokakin valmistuu alta aikayksikön. Alkuperäinen inspiraatio on Noble Pigiltä, mutta en ole oikeastaan tehnyt samaa ruokalajia, vaan tarjoillut nuudelit lämpimänä ruokalajina. ...

Heti alkuun on sanottava, että jos reseptiikkaa etsii, tämä on väärä kirjoitus - kuten otsikko sanoo, tämä on ihan vaan fiilistelyä grillikauden avaamisen kunniaksi :) Vaikka grillikamat odottivat valmiina jääkaapissa, räntäsateisen lauantain jälkeen oli vaikea uskoa sunnuntaiaamuna, että aurinko oikeasti paistoi. Mutta niin se vaan teki, ja pääsimme avaamaan grillikauden, parhaan vuodenajoista! Olimme isännän kanssa pohtineet syksystä asti, millaisen grillin hankkisimme, kunnes pari viikkoa sitten kaiken tuon harkinnan jälkeen ostimme - tittididii - pallon. Mietimme ensin ulkokeittiötyyppistä kaasugrilliä, mutta hiilillä grillaamisessa on vaan oma fiiliksensä. Ja kevään hankintalistan näyttäessä kovin pitkältä, pallo oli juuri sopiva valinta myös taloudellisesti - jos se tuntuu jatkossa kotikokkailuun liian rajalliselta, saa kaasugrillejä marketeista varmaan tulevaisuudessakin. ...

Gumbo on ollut ruokakuntamme toivomuslistalla jo pitkään, joten kun lauantaiksi luvattiin sadekeliä, päätin ottaa tuon louisianalaisen padan vihdoin projektiksi. Mielikuvani gumbosta oli oranssinpunainen, mausteinen liemi, jossa on jotain pitkään hautunutta lihaa tai ehkä mereneläviä, mutta juuri sen valaistuneempi en aiheesta ollut, koska en ollut sitä koskaan maistanut. Joku saattaisi sanoa, ettei kannata kokeilla jotain, mistä ei tiedä, miltä sen edes kuuluisi maistua, mutta en nyt voinut päästää irti gumbosuunnitelmasta sen kerran päätettyäni. Nyt omaa versiotani syötyäni en vieläkään ole viisaampi “oikean” gumbon mausta, mutta ihan älyttömän hyvää tästäkin tuli, oli lähelläkään aitoa tai ei! :) ...

Isäntä esittää silloin tällöin vienoja toiveita siitä, mitä ruokaa hän mielellään näkisi pöydässä (ja lisättäköön nyt vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että kyllä hän siihen ruuanlaittoon myös osallistuu, vaikka minä omin yleensä kaikki kivat tehtävät ;) Yksi toisinaan mainittu ruoka on poronkäristys, johon tartuin pari päivää sitten, kun seisoin vähän neuvottomana kaupassa ja yritin miettiä, mitä ruokaa tekisin. Kitupiikkeys iski kuitenkin pakastealtaalla, ja otin kuitenkin saksanhirvikäristystä, joka oli lentänyt meille Uudesta-Seelannista asti. Todellista lähiruokaa… Ja kun kerran poronkäristys muuttui lennossa eri ruokalajiksi, päätin vielä lisätä mukaan vähän enemmän pekonia, sipulia ja timjamia. Ruokaa ei voinut enää venyvälläkään omallatunnolla kutsua poronkäristykseksi (poronkäristyksessä pitäisi varmasti lähtökohtaisesti olla sitä poroa ;), joten siitä tuli saksanhirvipannu. ...

Täyte jäi valitettavasti kuvasta, tässä näkyy vain päätypaloja. Pääsiäisruokailu ei muuttunut kohtuullisemmaksi loppua kohden, vaan sunnuntaina jatkettiin lammastelua täytetyllä paistilla, jonka idean näin alun perin Siskot kokkaa -blogissa. Paistin halusin kypsentää hitaasti pienellä lämmöllä ylikypsän mureaksi. Tunnustan heti kärkeen, että ajatus kaunis, toteutus ontuva. Seitsemän tuntia uunissa asustanut paisti oli kyllä hyvinkin kypsä, muttei sellainen hajoavan murea kuin toivoin. Keksin muutamankin asian, mikä toteutuksessa saattoi mennä pieleen: 1) kun paistomittarissa ei enää lämpötila noussut 75 asteesta pitkään aikaan, minulla meni hermo ja otin paistin ulos 2) käytin kypsennyksessä liian vähän nestettä ja paisti pääsi kuivahtamaan ja 3) paisti ei vaan ollut paras mahdollinen pala ylikypsentämiseen. Ehkä olisi ollut viisaampaa vaan jättää paisti tuttuun tapaan roseeksi sisältä, allaoleva ohje on muokattu sillä ajatuksella. ...

Monessa blogitaloudessa (ja tietysti muissakin huusholleissa) on tehty karitsan tai lampaan karetta pääsiäisenä. Laumasieluja oltiin meilläkin, pyöräytin lampaankaretta, isännän lohkoperunoita, salsa verdeä ja paistettuja kirsikkatomaatteja, hyvin samantyyppisen setin kuin mistä Campasimpukka raportoi omassa blogissaan. Ja ilokseni minunkin viritelmäni onnistui :) Eikä edes ollut vaikeata, laitoin uuniin ensin potut ja lampaan hieman myöhemmin (laskin siinä kohtaa hieman lämpötilaa), salsa verden tein lampaan ollessa uunissa ja tomaatit lampaan vetäytyessä paiston jälkeen. Koska kohtuullisuus ei ole hyveeni, on pääsiäisen loppupäiville tiedossa vielä kunnon lammasöveri, valmistustaan marinadissa odottelee vielä lampaan paisti. Sen valmistustapa on vielä hieman arvonnassa, mutta suuntana todennäköisimmin joku tuntikausia uunissa asustava, ylikypsä juttu. ...

Tajusin mm. Siskot kokkaa-blogin ihania lammasreseptejä katsellessa, että en ole ehtinyt kokkaamaan lammasta kuin kerran blogin olemassaoloaikana, tai ainakaan muilla kerroilla en ole kirjoittanut siitä. Ja viime pääsiäisenä elin neljä päivää pizzan ja kaljan voimalla. Tai oikeastaan niin olen tehnyt aika monena pääsiäisenä, jos lampaanjalka on jäänyt kauppaan, mutta viime vuonna pääsiäiskokkailun puute johtui muutosta. Onneksi revanssin mahdollisuus on joka vuosi ;) Tämä ei kyllä liittynyt mitenkään siihen caesar-salaattiin, josta aioin kirjoittaa. Vaikkei pääsiäisruokia ole vielä tänä vuonna kokkailtu, kaikkea vihreämpää on alkanut tehdä mieli. Caesar-salaattia meillä tehdään kerran-pari kuussa, viimeksi viime viikolla. Laiskaan arkiversioon olen tunkenut Hellmansia itsetehdyn majoneesin sijaan, ja rajansa on vihreän himollakin - salaattiin sopii aina pekoni, vaikkei se ihan oikeaan caesariin kuulukaan. Määrät ovat melko summittaisia, tätä ruokaa en ole koskaan tehnyt melko tarkasti mittaamalla. ...

Kaukaa viisaasti (jei, kerrankin!) pyysin isäntää tuomaan kaupasta jotain oluen päälle sopivaa nopeaa syötävää eilisillaksi, koska tiesin poikkeavani töiden jälkeen kollegan synttäriolusilla, ja kotiin päästessä olisi aivan kirkuva nälkä. Isäntä nappasi marketista ainekset nachos supreme -tyyppiseen (sanon “tyyppisen”, koska en ole perehtynyt siihen mitä kyseiseen ruokalajiin oikeasti kuuluisi) annokseen, jauhelihaa, jalapenoja, cheddaria, avokadoja ja ranskankermaa. Niistä syntyivät maukkaat ja yllättävän täyttävät perjantainachot, joiden kylkeen tein avokadoista tällä kertaa salaatin guacamolen sijaan; reseptin laitan erikseen toisen kerran jakoon. Jalapenot unohtuivat nälän keskellä lopullisesta annoksesta, mutta laitan ne kuitenkin ohjeeseen, jos ensi kerralla muistaisin paremmin. ...

Me yritetään käydä kaupassa vain noin kerran viikossa. Välillä se jää ihan vaan yrittämiseksi, mutta silloin kun onnistuu, se asettaa haasteita syömisen suunnittelulle - tai oikeastaan haaste on se, että pitää ylipäänsä vähän suunnitella. Suunnitelmat tuppaavat usein muuttumaan, mutta onneksi muutoksista poikii usein ihan mukavia yllätyksiä :) Niin kävi eilen, kun olin ajatellut tehdä pasta puttanescaa Ghetto Gourmetin useammassa blogissa testatulla - ja kehutulla - reseptillä. Anjovista oli edellispäivän caesar-salaatista vielä vajaa purkki ja kapriksiakin piti sopivasti olla tartar-pihvin jäljiltä. Mutta ei ollutkaan. En halunnut testata reseptiä vajailla aineksilla, mutta halusin toisaalta kuitenkin hyödyntää anjovikset, eli ilmassa alkoi olla hyviä keittiökriisin aineksia ;) Paniikinomaisen kaappien kaivelun jälkeen päädyin käyttämään ylähyllyltä löytyneen tonnikalapurkin ja vaihtamaan reseptikokeilut suosiolla merelliseen arkipastaan. Ja kannatti, lautaselle päätyi supersimppeli, nopea ja valehtelematta (oikeesti) herkullinen pasta! Tunnustan, etten ole koskaan laittanut anjovista pastaan, mutta jatkossa teen niin useamminkin. ...