Paaruoka

Possupullien lisukkeeksi tein lämpimän couscous-salaatin, joka menisi varmaan mukavasti myös pääsiäislampaan kylkiäisenä. En tiedä johtuuko lähestyvästä pääsiäisestä ja lampaan kanssa assosioituvista minttuisista jutuista vai jostain muusta, mutta ainakin minulla couscous-, kvinoa-, linssi- ja papupohjaiset yrttiset lisukkeet nostavat päätään erityisesti näin keväisin. Makuja kotoa -blogin tabboulehista virisi idea couscous-lisukkeen tekemisestä (varsinkin, kun kuivaruokakaapin hyllyllä kummitteli yksi pidempään auki ollut couscouspaketti), ja lämpimän version tekemiseen katselin mm. tätä BBC Good Foodin ohjetta. Lopullinen tuotos on kuitenkin aika pitkälti yhdistelmää siitä, mitä jääkaapissa sattui olemaan, plus puolikas kaupan ruukkumintusta. Pähkinät, mantelit tai pinjansiemenetkin olisivat sopineet tähän hyvin, jos vain olisin muistanut niitä ostaa ;) ...

Tavallisen pullan suhteen emme ole erityisen persoja, mutta lihapullien kanssa olemme varsinaisia pullapossuja. Ja koska perjantaina tuli hieman viiniteltyä, tänään iski himo saada oikein mausteisia pullia. Ja kuka minä olisin väittämään nälkäiselle vatsalleni vastaan ;) Tämän ohjeen ainut juju on, että pullat on tällä kertaa tehty kokonaan possusta. Täyteläinen possu ja kipakka, makea tomaattikastike muodostivat mukavan makukokonaisuuden. Muutoin itse pullien resepti on hyvin samanlainen kuin perinteisten lihapullien, ja tulisuuskin tulee kastikkeesta, ei itse pullasta. ...

Otsikon oli tarkoitus kuulua “banaaninlehdessä höyrytetyt kanankoivet”, vähän samaan tyyliin kuin aiemmin tekemäni kuha, mutta kuinkas kävikään, pakastimesta kaivamani banaaninlehdet eivät enää tehneet yhteistyötä. Viikattua, jäistä lehdenjämää ei saanut avattua, vaan se hajosi liian pieniksi palasiksi minkään muun kuin herneen paketointiin. Onneksi lähimuistissa oli ihanan Siskot kokkaa -blogin paperiin kääritty kala, jonka innostamana paketoin koivet mausteineen leivinpaperiin banaaninlehden puutteessa :) Vaikka lehti vaihtui paperiksi, makumaailma pysyi Aasiassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Harmillisesti Santa Marian extra creamy -kookosmaito ei ollut minun suuhuni kermaista, vaan maistui normaalia pliisummalle kookosmaidolle, jota on teollisesti saostettu. Lisäksi se juoksettui klönttiseksi uunissa, mitä en muista aiemmin tapahtuneen muiden merkkien kanssa. Jostain syystä kookosmaito on muutenkin sellainen tuote, että kalliimmat brändit ovat olleet minun makuuni melkein järjestäin kehnompia, ja parhaat tuotteet ovat löytyneet kaupan halpisbrändeistä tai - vähemmän yllättäen - aasialaiskauppojen hyllyistä. Mutta makuasioitahan nämä ovat, vika voi hyvin olla tässäkin kitupiikissä ;) ...

Makaronilaatikko ei ole aikoihin ollut mikään suuri suosikki, koska yhteen aikaan sitä tuli tehtyä melkein joka viikko hillitön satsi, jotan sitten syötiin monta päivää. Alkaahan se maistua vähän puulta jossain kohtaa. Viikonloppuna tuli kuitenkin pitkästä aikaa ihan perinteisen, twistittömän makaronilaatikon himo. Koska aineet ovat melkein aina jääkaapissa, pääsin samoin tein antamaan mieliteolle periksi (ei, mulla ei ole selkärankaa ;). Ainut poikkeama ns. perusversiosta oli se, että laitoin mukaan pekonia, koska jääkaapissa ei ollut sikanautaa, vaan pelkästään naudan paistijauhelihaa. Pitää makaronilaatikossa possua ja rasvaa olla. ...

Simpukoita meillä tehdään nykyisin verrattain usein niiden ollessa sesongissa, eli niinä kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain. Enkuksi siis, suomeksi laskiessa kausi olisi ihan liian lyhyt ;) Konseptitasolla ihastuin tuoreisiin simpukoihin reilu kymmenen vuotta sitten Irlannissa, missä kiinnitin kaupassa huomion tämän hienompana pitämäni herkun edulliseen kilohintaan; 1 kg pussin hinnaksi tuli vaivaiset 3-4 euroa. En kuitenkaan tuolloin uskaltautunut/innostunut simpukoita kokkaamaan, vaan tein ensimmäiset omat simpukkakokeiluni vasta vuosia myöhemmin Suomessa. Suomessa hinta on tänä vuonna ollut n. kympin kieppeillä kilolta, eli ei mitään älyttömän edullista huomioiden, että painossa on paljon kuorta mukana. Toisaalta, ei niin hirveän kallistakaan koska 800g riittää reilusti ruokkimaan kaksi henkeä, ja simpukoiden ostamiseen kuuluu palveluna se, että myyjä käy pyytämäsi satsin läpi ja poistaa kuolleet yksilöt, jotta niistä ei joutuisi maksamaan ja sitten heittämään kotona pois. Joissain kaupoissa on näkynyt kahta hinnoittelua niin, että simpukkansa saa edullisemmin ilman tätä palvelua, mutta itselleni se tuntuu hieman huijaukselta, en halua maksaa yhtäkkiä ylimääräistä jostain, mikä on aina kuulunut palveluun. Toisin sanoen, tämä kitupiikki on jättänyt simpukat tiskiin kahden hinnan kaupoissa ;) ...

Helmikuun mentyä viimeistä ateriaa pohdiskellessa, olen vähän mietiskellyt myös ensimmäisiä aterioita. Tarkemmin ottaen, isännän ja minun ensimmäistä yhteistä ateriaa, mikä onkin sikäli ajankohtaista, että vuosipäivä on pian taas ovella. Tsihihii, hyi miten ällöpyllyromanttista! Tai sitten vähän vähemmän romanttista, ensimmäiset viisi (mikä saattaa olla reilusti alakanttiin arvioitu määrä) yhteistä ateriaamme taisivat nimittäin tarjota lähiseudun pizzakuppilat kotiinkuljetettuna. Ilmeisesti sen jälkeen iski pizzakyllästys, koska kerran sitten sovimme tärskyt kauppaan ja keräsimme koriin pihviaterian ainekset. Perusturvallista, mutta toisaalta sellaista, mitä on helppo tehdä sellaisellekin ihmiselle, tai sellaisen ihmisen kanssa, jonka lempiruokia ei vielä täysin tunne - olkoonkin, että tiesin isännän olevan melko kaikkiruokainen ja tykkäävän chilistä. ...

Helmikuun ruokahaasteen voitti Kulinaarimuruja -blogin Elviksen sydänkohtausleipä huikealla äänimäärällä, onnittelut voittajalle! Itselleni samainen ruokahaaste oli ensimmäinen, osallistuin porsaan ribseillä ja chili-coleslawilla. Oli hauskaa jännittää kisan etenemistä, miettiä eri reseptivaihtoehtoja ja ihastella muiden osallistujien herkkuja. Varsinkin Ahmijan sianpääprojekti oli vaikuttava, täytyy ehdottomasti päästä joskus kokeilemaan. Ensikertalaisen haasteeseenosallistujan sekä bloginoviisin näkökulmasta ehkä ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, että joku - täsmällisemmin Kotona Tehtyä -blogin emäntä - oli ihan oikeasti kokeillut reseptiäni, ja jättänyt vielä kommentin, että hyvin oli toiminut. Voi miten kivaa! Olen nyt ihan ruokahaastekoukussa enkä malta odottaa, että maaliskuun haaste julkistetaan :) ...

Sunnuntai oli siivouspäivä. Isäntä ja seisoja lähtivät koirapuistoon auringonpaisteesta nauttimaan, ja minä jäin puunaamaan kaikenlaista ällöttävää keittiöstä - ei erityisen fiksu työnjako nyt, kun jälkeenpäin asiaa ajattelen ;) Mutta olipahan mukava kokata sunnuntairuuat keittiössä, jossa ei tarvinnut raivata itselleen työskentelynurkkausta pöydillä lojuvien kippojen ja kuppien, koirankarvan ja ties minkä keskelle. Tunnustan, meillä kyllä siivotaan melko ahkerasti mutta sotketaan vielä ahkerammin! Ohjeesta riittää kahdelle kevyen lisäkkeen (meillä linssisalaattia, jonka ohjeen laitan jakoon lähipäivinä) kera, tai kolmelle jollain tuhdimmalla lisäkkeellä, esim. valkosipuliperunat toimivat hyvin. ...

Kirjoitukset eivät nyt kulje ihan kronologisesti, mutta tuskinpa tuolla niin väliä. Aiemmin kirjoitin tarjoussiikafileistä, joita ostin sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että graavisiikaa silmälläpitäen. Nyt seuraa sitten se viikonloppuruokailua käsittelevä osa. Siikafileet paistoin voissa pannulla, ja niistä tuli juuri parahultaisia, hieman ruskistuneita, nahastaan rapsakoita ja sopivan, eikä liian, kypsiä. Niiden kanssa tein sitruunaisen tilli-voikastikeen, josta oli tarkoitus kirjoittaa erikseen, mutta taidanpa jättää toiseen kertaan, koska kastikkeesta nappaamani valokuva oli melkoisen luotaantyöntävä, sitä ei pelastanut edes söpö Hackmannin kesä-sarjan kattilani ;D ...

Yksi parhaita grilliklassikoita ovat varmasti ihanat, mehevät, tahmaiset ribsit, jotka ovat juuri sen verran ylikypsiä, että liha irtoaa luista. Ribsit ovat loistoruokaa myös uunissa tehtynä, joten miksei niillä fiilistelisi melkein käsillä olevaa grillikautta - tai no, tosimiehet ja -naisethan grillaavat ympäri vuoden - jo helmikuussa. Kaiken muun hyvän lisäksi possun kylkiluurivi on kohtuullisesti hinnoiteltu vaikka kysyntä tuntuu olevan kasvussa, Hakaniemen hallissa kesällä edellisen kerran ostaessani 4,90/kg ja nyt stockalla 7,80/kg, joka sekin vielä sangen kohtuullista. ...