Paaruoka

Minulle tuli yllättäen tilaisuus kokata fasaania, kun seisoja sai viikonlopun treeneissä ensimmäisen saaliinsa hienosti onnistuneen riistatyön päälle. Vaikka emme olleetkaan metsällä, vaan kasvattajan kanssa ihan kontrolloiduissa treeniolosuhteissa fasaanipelloilla, olimme sekä minä, isäntä että erityisesti seisoja haljeta ylpeydestä :) Olen aiemmin tehnyt riistalinnuista vain sorsaa, ja kanalinnuista vain kalkkunaa, helmikanaa ja kanaa, josta suurin osa tietysti broileria. Uuden raaka-aineen kanssa en halunnut lähteä näin ensimmäisellä yrityksellä kikkailemaan, vaan pitää paketin yksinkertaisena tutustumalla sen omaan makuun ja tekstuuriin. Homma oli sikäli tehty minulle helpoksi, että linnusta oli otettu lihat valmiiksi irti ennen sen saapumista keittiöön, joten minun ei tarvinnut puuttua perkaamiseen. ...

Äiti on tehnyt piparjuurikalaa niin kauan kuin muistan. Kantakodissa kalaan käytettiin ihan tavallista pakasteseitiä, omassa kodissa olen käyttänyt tähän helppoon kalaruokaan pakastekalaa arkena ja tuoretta valkoista kalaa viikonloppuversioihin. Raaka-aineeksi valitsin haukea ajatellen sen voittavan pakasteseitin mennen tullen ja pysyen silti kohtuuhintaisena kalana. Ensimmäinen arvaus meni oikein, mutta hinta yllättikin ostoksen tekijän: en ole vähään aikaan ostanut haukea, mutta kitupiikkinä olen pitänyt sen hinta-laatusuhdetta erinomaisena, hintalapputarkkailun perusteella fileen perushinta on pääkaupunkiseudulla ollut 12,90/kg ja usein sitä on saanut 9,90/kg. Nyt hauesta sai kuitenkin kaivaa kuvetta 17,90/kg. Ei vieläkään yhtä kova hinta kuin monella muulla valkoisella kalalla, mutta melkoinen ero lyhyessä ajassa tuohon 9,90/kg hintaan. Ei siitä nyt niin kauan ole kun olen viimeksi haukifileitä kaupassa katsellut! ...

…Eli kotitekoinen pizza. Tämän ruokalajin oikea valmistustapa tuntuu jakavan vahvasti mielipiteitä: minä olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä tämän ruokalajin ei edes kuulu muistuttaa pizzeriasta saatavia lättyjä. Vaikken muista, että kantakodissani olisi juurikaan tehty pizzaa, on tämä herkku minulle silti vahvasti mukavien, kodikkaiden makumuistojen edustama. Näihin sangen pinttyneisiin muistoihin ja tottumuksiin kuuluu, että pohja on pullava ja paksuhko - usein vahingossa, täytettä on runsaasti ja täytteenä vaihtelevat pääosin himispitsaklassikot jauheliha ja tonnikala, höystettynä perinteisillä oliiveilla, herkkusienillä ja paprikalla. ...

Kun isännältä kysyy, mitä ruokaa hän haluaisi, on vastaus (sikäli kuin vastaus ylipäänsä liittyy ruokaan) yleensä joko lihapullat tai lasagne. Tälläkin kertaa lihapullia tuli tehtyä yleisön pyynnöstä, mutta miksikäs ei, kun yleisö on niin kiitollinen :) Jos diettaat tai olet huolissasi sydän- ja verisuonitautiriskistä, kannattaa tämä resepti jättää lukematta. Ahneen emännän perinteisten lihapullien pitäisi nimittäin varmaan kantaa jonkin sortin terveysriskivaroitusta: kuohukermaa, paistoa voissa, vaaleaa korppujauhoa, kananmunia… mutta kun vain silloin tällöin tekee, niin ei kai se niin justiinsa. Ja näistä vaan tulee niin mehevän hyviä! ...

Blogi on ehtinyt olla jo kuukauden pystyssä! Hassua, miten paljon havaintoja ja ja metaa uuteen harrastukseen liittyen onkin jo ehtinyt kertyä. Säästän kuitenkin lukijoita (moi isäntä) sen verran, etten huutele ruokabloggaamisen syvimmästä olemuksesta huikealla kuukauden kokemuksellani. Päivän ruoka liittyy tosin blogimetaani sikäli, että yksi parhaita juttuja uudessa harrastuksessa tuntuu olevan toisten reseptien bongailu. Mieliteko valkosipulikeittoon syntyi nimenomaan toisten blogipostauksista, joissa kyseinen ruoka on vieraillut ahkerasti parina viime vuotena. Pohjana omaan versiooni käytin mm. Pippurimyllyn käyttämää ja hehkuttamaa Pirkka-reseptiä, josta oma versioni muotoutui kokkaamisen edetessä, suurimpana erona alkuperäiseen ehkä valkosipulin paahtaminen kuullottamisen sijaan, sekä valkoviinin lisääminen. Hassu sattuma on, että hyvästä tarjonnasta huolimatta en ole koskaan ennen syönyt valkosipulikeittoa, vaikka kärsinkin vakavasta valkosipulihulluudesta. Tänään sitä kuitenkin sattui olemaan työpaikan läheisessä lounasruokalassa, joten en tietenkään voinut kävellä vertailuversion ohi. Hyvää oli, mutta omassa sopassa oli kyllä reilusti enemmän makua :) ...

Tämä voisi taas olla ote jostain kitupiikin päiväkirjasta. Sovittiin perjantain kauppareissulla, että otetaan kassler tai joku edullinen lihanpala ja syödään sen kanssa viimeinen joululta pakastimeen jäänyt perunalaatikonjämä. Palasin lihatiskiltä kuitenkin kasslerin sijaan naudankielen ja koottujen selitysten kanssa. “No kassleria ei ollut ja sitäpaitsi tää oli vielä halvempaa”… Sinänsä iloinen sattuma, että kassler oli loppu, koska kieli on ollut täytyy-yrittää-tätä-kotona -listalla jo pidempään. Ostan kieltä usein leikkeletiskiltä (vaikka hinta on sikamainen tuoreeseen kieleen verrattuna), mutta sen keittely kotioloissa on toistaiseksi jäänyt tekemättä, vaikka saatavuuskin on nykyisin hyvä ja tykkään sisäelimistä ja lihan “cheap cutseista” muutenkin. Ja kieli todellakin oli ilahduttavan hintaista lähtiessään kaupasta alle kuuden euron kilohintaan. ...