Paaruoka

“Täällä olisi tällaisia naudan tomahawkeja, jotka näyttävät hauskoillta”, kertoi isäntä minulle puhelimesssa. En ole lihanleikkuun asiantuntija, joten googlasin puhelun aikana nopeasti, miltä pala näyttää ja mitä sille mahdollisesti pitäisi tehdä. Luullinen kyljys, joka sopii grillattavaksi. “Joo, ota vaan”, vastasin, koska pois se minusta, että rajoittaisin toisten ruokamielitekoja, vaikka olinkin hiukan skeptinen sen suhteen, että myytiinköhän meille nyt joku ylihintainen lihanpala, jonka ainut arvo on erikoisuus. Hieman tarkemmalla googlauksella selvisi, että tomahawk-kyljykset ovat nyt rantautuneet Suomen marketteihin ainakin Tammisen tuottamana rotukarja-merkin alla, meidän palamme oli limousin-nautaa. Kun tomahawkin näkee, ei ole epäselvää, mistä sen nimi tulee, muoto on nimittäin samanlainen kuin tomahawk-kirveellä. Luu ja rasva tuovat lihaan makua, mikä käänsi epäluuloni enemmän pieneksi jännitykseksi siitä, onnistuisinko kypsentämään lihan pilaamatta sitä. ...

Sillä aikaa kun ehkä koko muu maailma (tai ainakin siltä tuntui) vietti viikonloppua Taste of Helsingissä, minä lohdutin itseäni ostamalla grillin. Olen perinteisesti ollut hiiligrilli- tai nuotiohiillosnaisia ja vähän kaihoten jäin hiiligrillejä nytkin katselemaan, mutta valitsimme nyt kuitenkin vaivattoman kaasuversion, mikä tuntuu nyt parin kokeilukerran jälkeen ihan hyvältä valinnalta. Ostosreissulta tarttui mukaan myös pari palaa turskafilettä, jotka halusin toki laittaa uuteen grilliini. Norjalaista lohta lukuunottamatta ostan yleensä kotimaisia kaloja, mutta turska olikin kotimaisia valkoisia kaloja tuoreempaa ja halusin grillattavaksi nimenomaan valkoista kalaa, joten sillä mentiin. Ja tunnustan, etten koskaan ennen ole valmistanut itse turskaa, joten siltäkin kannalta se kiinnosti. ...

Löysin itseni tänään ajattelemasta joulua. Sitä, että tänä vuonna saatamme viettää joulun ihan keskenämme kotona, ensimmäistä kertaa koskaan. Mistä juontui mieleeni mukava ajatus: silloinhan voin tehdä joulupöytään entistä useampaa sorttia tarjottavaa, aiemmin kun olen koittanut toppuutella sen takia, että osa pyhistä on mennyt valmiissa pöydissä. Mistä taas juontui mieleeni, että isäntä saa varmaan taas harmaita hiuksia kuullessaan suuruudenhullut suunnitelmani, mutta se ei liene ensimmäinen kerta… Mutta saatamme tietysti hyvin päätyä vielä valmiisiinkin pöytiin ja jouluun on onneksi joka tapauksessa aikaa. Hieman ajankohtaisempi juhla onkin juhannus. Me olemme viimeiset juhannukset viihtyneet parhaiten kotona leppoisasti grillaillen ja ruuhkia vältellen, ja lisäksi kolmeen päivään on mahtunut ainakin jonkin sortin perinteistä kalapöytää ja usein myös mezejä. Tuleva juhannus kuluu luultavimmin samoissa merkeissä, vaikka ihan tarkkaa ajatusta ei menusta vielä ole. Edellisvuosilta on kuitenkin kertynyt niin paljon kivoja ja rennon vaivattomia reseptejä, että halusin jakaa muutamia suosikkejani teille jo etukäteen! ...

Lisää arkea ja arkiruokaa, tällä(kin) kertaa sarjasta “mun piti tehdä jotain muuta, mutta sitten tapahtui x,y ja z ja teinkin näin…” Eli toisin sanoen, olin suunnitellut tekeväni esim. gyoza-nyyttejä tai muita vastaavia, mutta tykötarpeiksi varaamani kevätsipulinvarret oli jo käytetty muuhun ja aikakin oli vähän kortilla nyyttien taitteluun. Hieman nopeampana versiona ajattelin, että pyöräytän lihapullat samasta possunjauhelihasta, jonka olin jo nyyttejä varten sulattanut. Lihapullataikinan peruspohja on hyvin perinteinen, mutta aasialainen makumaailma sai sitten suuntansa täysin sen perusteella, mitä jääkaapissa oli jäljellä, ja sanon jäljellä, koska laskin meidän käyneen kunnolla kaupassa viimeksi yli kaksi viikkoa sitten, mitä nyt jotain pientä, lähinnä tuoreita vihanneksia ja yrttejä, haettu tarpeen mukaan. Yllättävän kivan annoksen sai kuitenkin näinkin raavittua kasaan, ja ruokaa tuli jopa sen verran paljon, että kauppareissua kestää hyvin odottaa huomiseen. ...

Pasta ei yleensä ole ihan ykkösmielitekojani (ja nyt siis tarkoitan _ykkös_mielitekojani, kyllä minä pastastakin tykkään), mutta varmaan ihan hyvä olla itselleen rehellinen: pastaruuat vaan ovat todella käteviä, nopeita arkiruokia. Tällä kertaa lounaaksi valmistui viime syksyn kuivatuista herkkutateista, sitruunasta ja yrteistä raikas pasta-annos. Nyt alkaa olla myös hyvä hetki käyttää pois viime syksyn sieniä, jos varastoissa vielä niitä lojuu. Väliin ehtii vielä ottaa sitten pienen tauon ennen tulevaa sienikautta. Kermakin sopisi tähän pastaan ihan varmasti, mutta koska en itse ole suuri kermaisen pastan ystävä (kyllä, minussa on jotain vikaa), en sitä tähänkään laittanut. Minun makuuni voimakkaampi sitruunaisuus toimi tosi hyvin juuri näin. ...

Leivontaa lukuunottamatta olen huono seuraamaan reseptejä. Etsin niitä kyllä mielelläni, saatan inspiroitua kuvasta ja lukea ohjeen, jonka jälkeen teen ulkomuistista jonkun oman sovellukseni. Eli enemmän käytän ehkä ideoita kuin reseptejä. Toisinaan reseptin käyttö taas on yksinkertaisesti liian hidasta, kun monia asioita kokkaa nopeammin selkäytimestä, puntissa (tai veitsilaatikolla…) roikkuvan taaperon kanssa ei tee mieli pysähtyä etsimään silmälaseja ja tarkistamaan, missä järjestyksessä mausteet olikaan tarkoitus lisätä. Sen sanottuani, minun pitäisi ehdottomasti käyttää enemmän reseptejä. Tiedättehän sen tunteen, kun syö vaihteeksi jonkun toisen tekemää (koti)ruokaa, miten se maistuu niin erilaiselta vaikka ruokalaji olisi täysin sama? Ja se on niin virkistävää. Saman tunteen saan myös silloin, kun teen ruokaa reseptiä käyttäen, koska silloin kyse on jonkun toisen ruuasta, enkä mene maustamaan sitä vapaalla kädellä. ...

Otsikossa piti lukea manteli_kala_, mutta kävikin niin, että isäntä soitteli kaupan kalatiskiltä kertoakseen, ettei lähimarketissa ollut mitään (!) alle kolme päivää sitten pyydettyä kalaa. En sillä hetkellä ollut kykeneväinen ajattelemaan jaloillani ja miettimään uutta kokkaussuuntaa, joten pyysin jättämään kalan kauppaan ja tuomaan muut listalla olleet tavarat. Niin sain sitten mm. pussin mantelilastuja, jotka oli tarkoitus käyttää siihen kalaan. Mutta onneksi sain myös kanaa, ja vahingossa jopa kahta eri sorttia. ...

Naudanrinnan sivuprofiili Kaikenlaiset, suussasulavilta vaikuttavat Texas BBQ brisket -reseptit ovat vilisseet netissä taajaan viime vuosina, mutta minun on kestänyt ryhtyä tuumasta toimeen. Taannoin ostin palan luullista naudanrintaa ajatuksena kypsentää se hitaasti grillissä ja/tai savustimessa. Luullinen naudanrinta ei teknisesti ottaen ole sama asia kuin brisket, joka ymmärtääkseni tarkoittaa naudanrinnan palaa, joka on leikattu luun yläpuolelta ja jossa yleensä kai tulisi olla mukava rasvakerros päällä (köh, minähän alkujaan luulin, että brisket viittaa ruokalajiin, mutta se viittaakin siis siihen lihanpalaan). Joka tapauksessa, ajattelin, että kokeillaan luullista rintapalaa, kun sellaista sattui tulemaan vastaan. ...

Tämä mangokana syntyi pienenä kompromissina, kun yritin sovittaa kokonaisen kananpojan valmistusta sekä omiini että taaperon ruokamieltymyksiin. Lisäksi ruuan piti valmistua ilman, että keittiössä kuluisi kovinkaan paljon aikaa. Itse haaveilin tulisesta, mangolla höystetystä kanasta mutta lapselle ruuan piti olla hiukan lempeämpää. Niinpä päädyin hauduttamaan kanan miedosti maustetussa kookosliemessä ja maustamaan sen mangososeella, jättäen kuitenkin itselleni tilaa lisätä chiliä valmiiseen annokseen mielin määrin. Kompromissi terminä saattaa kuulostaa vähän negatiiviselta ja siltä, että loppujen lopuksi kukaan ei saa mitä haluaa, mutta tällä kertaa tilanne meni juuri toisin päin, minä ja lapsi saimme molemmat juuri sellaista ruokaa, mistä pidämme. ...

Tykkäsitkö sinä lapsena veriletuista? No minä en todellakaan. Niitä ei meillä taidettu kotona edes valmistaa, ja koulussa ne menivät varmasti “kiitos niin vähän kuin mahdollista” -osastolle. Aikuisena olen oppinut tykkäämään muista verta sisältävistä ruuista kuten veripaltusta tai peribrittiläisestä black puddingista, joten halusin antaa veriletuillekin mahdollisuuden. Ja onhan se hyvä, että teuraaksi kasvatettavasta eläimestä käytetään kaikki syömäkelpoinen. Nykyisin edullisemmat ruhonosat ovat nose to tail -hengessä jo tosi suosittuja, mutta - ei niin kovin yllättäen - tietyt sisäelimet, pää ja veri eivät edelleenkään nostata kovin lämpimiä tunteita. Ja myönnän, ei niitä meilläkään ihan alvariinsa valmisteta, kunhan silloin tällöin tehdään projektiluontoisia kokeita. ...