Paaruoka

Kun on tällainen kitupiikki kuin minä, haluaa tehdä falafelitkin itse sen sijaan, että tilaisi ne lähimmästä känkkylästä ja maksaisi seitsemisen euroa pullista, jotka ovat nähneet parhaat päivänsä jo ennen kuljetusastiaan joutumista. Kuulostaa vaivalloiselta? No ei se oikeastaan ole, mutta ihan akuuttiin falafelinhimoon eivät kotitekoiset pullat sovi, koska kuivattuja kikherneitä pitää liottaa vähintään kahdeksan tuntia. Säilykekikherneitä en ole tässä yhteydessä vielä kokeillut, joten en osaa sanoa, miten ne toimisivat. Mutta sinänsä siis aika helppoa puuhaa, minusta ainoat tempukkaat vaiheet olivat paistaminen ja vanhan monitoimikoneeni uhkailu, jotta se suostuisi toimimaan. ...

Blinien ja kaalipatojen lomassa alkoi taas tehdä mieli vähän raikkaampia makuja. Kaupasta keräilin kärryymme salaattiainekset sekä Naapurin maalaiskananpoikaa, jota on kehuttu useammassa lähteessä. Minäkin olen sitä pari kertaa jo kokeillut ja mieltynyt tuotteisiin, mutta valokuvien kanssa on ollut sellaista epäonnea (esim. joku söi ruuat ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan), ettei mitään ole vielä päätynyt tänne blogiin asti. Ainakin yksi hyväksi havaittu resepti odottelee kuitenkin hihassa parempaa luonnonvaloa tai pitkään ostoslistalla roikkuneen kirkasvalo- tai raksalampun hankkimista. ...

Viime viikolla tein taas vaihteeksi yhtä luottoarkiruuistani, kaalipataa eli tuttavallisemmin kaalimössöä. Tuhti ja edullinen keiton ja pataruuan välimuoto on monella tapaa kiitollista valmistettavaa; kunhan kaalia, porkkanaa ja sipulia löytyy, voi loppureseptiä varioida vaikka miten. Karitsan jauhelihan voi vaihtaa esimerkiksi possuun, nautaan tai makkaraan ja hiilarina voi käyttää perunaa tai vaikka papuja, jos riisi ei kokkauspäivänä satu maistumaan. Näitä listoja voisi jatkaa ihan loputtomiin. Soppaa lusikoidessani mietin, että lopputulos oli onnistunut mutta kaipaisin ehkä sitä hienompaa kaalin suutuntumaa ja mehevyyttä, mikä kesällä syntyy, kun samaa ruokaa tekee varhaiskaalista. Koska varhaiskaalia ei näin tammikuussa tahdo olla tarjolla, päätin kokeilla seuraavan sopan tekemiseen savoijinkaalia. Kaunista savoijinkaalia en muutenkaan ole koskaan tainnut kotioloissa valmistaa, joten tein uuden kaalipadan heti tällä viikolla. Padan ollessa jo liedellä päätin vielä korvata normaalisti ruokaan käyttämäni kaurariisin linsseillä, ja kas, minulla olikin jo ihan eri ruoka kuin edellisviikolla. Jos olisin tajunnut, olisin voinut ottaa kaupasta vielä vähän lehtikaalia savoijinkaalin jatkeeksi, sen tumma vihreys olisi sopinut hyvin mukaan. ...

Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista - check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken - check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta - check. Blinien aika! Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista. ...

Pari päivää ovat olleet jotenkin hässäkkäpitoisia ilman, että mitään olisi varsinaisesti tullut edes tehtyä. Eilen juostiin aamulla asioille, sitten suoraan leikkipuistoon, hölkäten kotiin samalla toivoen, ettei lapsi nukahtaisi ennen kotiinpääsyä ja lounasta (ei onnistunut), sitten pikaiset ja pakolliset kotihommat ja omat syömiset (lapsi kenties nukahti mutta äidillä oli sudennälkä), lapsi herää, syö lounaansa, lähdetään koiria ulkoiluttamaan, tullaan kotiin, kas onkin taas ruoka-aika, syödään, puetaan päälle ja lähdetään kauppaan. Kotona ollaan puolisen tuntia ennen mukulan iltapuuroa. Sarkastisesti voi toki todeta, että yhyy, onpa hoitovapaalla rankkaa, kun piti selvitä sekä leikkipuistoon että kauppaan, mutta kyse ei oikeastaan ole siitä. Enemmän vaan hämmentää, että johonkin tyhjiöön se päivä hävisi, ja muistikuvat siitä sisältävät enimmäkseen ulkovaatteiden pukemista ja riisumista. ...

Pitkästä aikaa pääsin tekemään sinisimpukoita, yhtä syksyn ja talvikauden suosikeistani. Tänä vuonna simpukoiden saatavuus on harmillisesti tuntunut aiempaa huonommalta, tai sitten aikatauluni vaan ovat menneet kovasti ristiin tarjonnan kanssa. Nyt niitä kuitenkin saimme, vihdoinkin! Rakastan sitä kolinaa, jota simpukankuoret pitävät kattilassa käänneltäessä ja löydän jopa elukoiden putsaamisesta oman zeninsä. Jep, taidan olla vähän koukussa. Tällä kertaa simpukat pääsivät lempeäntuliseen, kermaiseen chipotleliemeen. Päätös liemestä syntyi oikeastaan jääkaapissa majailleen pekonipaketin inspiroimana - simpukat ja pekoni on aina hyvä yhdistelmä, joten kirjoitin googlen hakukenttään uusien ideoiden toivossa “simpukka pekoni”. Otsikoiden alkupäässä silmiini osui Keittiönatsi-blogin pekoni-chipotle-sinisimpukkapostaus, josta nappasin ajatuksen tehdä jotain samantyyppistä. Tykkäsimme isännän kanssa molemmat meidän versiostamme kovasti; isännän mielestä simpukat olivat aivan täydellisiä, minusta ne olivat herkkuja mutta olisin ehkä kaivannut liemeen lasia valkkaria tai jotain muuta ohentajaa, pelkkään kermaan tehtynä kastike oli makuuni vähän liiankin paksua. Mutta makuasioista ei varmaan sovi kiistellä. ...

Ja salaateilla jatketaan. Kikherneistä ei ole vähään aikaan tullut tehtyä mitään, joten niitäkin oli nyt saatava. Lääkkeeksi edelleen kalvavaan salaatinhimoon kaivelin kaapeista valmiiksi löytyvistä aineksista sellaisen “mitä meillä nyt tänään sattuu olemaan” -tyylisen salaatin, josta tuli oikein maukas arkilounas, ja myöhemmin vielä päivällinenkin. Toisin kuin linssisalaatti, tämä salaatti ei valitettavasti ihmispoikaselle maistunut, hän maisteli raaka-aineita tyytyväisenä valmistusvaiheessa mutta lautaselta poimi vain muutaman kikherneen, puristeli sen jälkeen avokadonpalat käsissään muusiksi, tuuppasi lautasen kaikin voimin niin kauas edestään kuin mahdollista ja heitti lopuksi ruokalapun teatraalisesti perään. Ei väkisin. Minä kuitenkin pidin salaatista; kikherneet toivat siihen ruokaisuutta, kurkku ja sipuli mehevyyttä, avokado pehmeyttä, salaattisekoitus keväisyyttä ja feta mukavaa suolaisuutta. Harmi, ettei kaapissa ollut tomaatteja, niitä salaatti olisi ehkä vielä kaivannut. Helppoa ja (itselleni) maistuvaa arkiruokaa tästä tuli joka tapauksessa, ainut muistettava juttu on, että kikherneitä pitäisi liottaa kahdeksan tuntia ja keittääkin vielä tunnin - jos haluat salaattisi nopeammin, voi herneet ostaa purkissa käyttövalmiina. Menee joko sellaisenaan tai lisukkeena! ...

Varma vuoden vaihtumisen merkki on, että minun alkaa tehdä mieli kaikkea sitruunaista ja yrttistä erilaisten joulumakujen jälkeen. Vaikka on varmasti todella out keventää joulun jälkeen, huomasin tänä vuonna, että huolimatta sangen maltillisesta joulusyömisestä tekee nyt joka tapauksessa mieli ihan erilaisia, raikkaita makuja. Eli vaikkei varsinaista keventämistä ole suunnitelmissa, taitaa vaihtelu virkistää täälläkin. Jo monena vuonna yksi alkutalven suosikkilisukkeistani on ollut tabboulehia muistuttava salaatti, jossa käytetään bulgurin sijasta linssejä. Ruokaisa, raikas salaatti menee ihan sellaisenaan tai jos jonkinlaisen lihan tai kalan lisukkeena. Tabboulehin “viralliset” reseptit vaihtelevat aika paljon lähteestä riippuen enkä ole kovin kova huutelemaan ns. oikeaoppisten reseptien perään (minusta ruuanlaittoon kuuluu tietty luovuus ja se, että jokainen saa tehdä itselleen sopivia muunnelmia), mutta minun mielessäni tabboulehin kulmakivet ovat sitruunasta ja oliiviöljystä tehty kastike, persilja, minttu ja bulgur-vehnä. Silti, tuo linssiversio on minusta jopa alkuperäistä parempaa, koska pidän hurjasti palkokasveista. Linssien värillä ei ole niin väliä, nyt käytin punaisia mutta esim. mustista beluga-linsseistä saa hauskan, vähän näyttävämmän lopputuloksen, ja linssit pysyvät myös punaisia paremmin kasassa. ...

Ehkä viitisen vuotta sitten näitä suolakuoressa kypsennettyjen kalojen reseptejä näkyi paljon enemmän, mutta nyt trendit ovat taineet ajaa niistä ohi. Itsekin tajusin, että aiemmassa kodissamme tein suolakuorikalaa useaan otteeseen, mutta lienenkö tehnyt sitä täällä nykyisessä asunnossa kertaakaan, ja kohta olemme täälläkin asuneet jo neljä vuotta. Minulla syy ei ole kuitenkaan niin trendeissä, vaan enemmän siinä, ettei isäntä oikein välitä suolakuoressa tehdystä kalasta. Vaikkei hän ole erityisen ruotokammoinen, on kuulemma kokonaisen pienen kalan rääppiminen turhan työlästä siihen nähden, minkä verran siitä irtoaa tavaraa. Hmmm, outo mies. En kyllä yhtään allekirjoita hänen huoltaan, minusta suolakuoressa olevan kalan liha on mehevää ja putoaa luusta, ja voihan sitä tehdä vähän isommankin vonkaleen, jos siltä tuntuu. Ja koska isännältä ei ihan joka kerta kysytä, mitä hänelle saisi olla ruuaksi, innostuin nyt pitkästä aikaa laittamaan kalani suolakuoreen. ...

Jos jonkinlaista nuudelisoppaa on vuosien varrella tullut sekä syötyä että tehtyä, mutta myönnän, että tietämykseni vietnamilaisesta pho-keitosta on perustunut täysin omiin mielikuviini. Kuvaani on kuulunut lähinnä riisinuudeleita ja kasviksia, joiden päälle kauhotaan maukasta lientä ja mahdollisesti lihaa. Viimeisen vuoden-parin aikana on pho-keittoa kuitenkin tehty vähän joka suunnalla, joten väkisinkin on takaraivoon jäänyt ajatus ainakin siitä, että soppa on nimenomaan naudanlihasta tehtyä ja hyvistä, luuta sisältävistä paloista pitkään haudutettua, supermaistuvaa lientä. Ja tähän se kuvani pho-keitosta onkin sitten jäänyt. ...