Paaruoka

Me emme tehneet joulukinkkua (vielä, 12-kiloinen kinkku odottaa pakastimessa paistajaansa), joten possukiintiö ei ole tällä hetkellä aivan täysi. Olen kerran aiemmin jo tehnyt 64-asteista possunfilettä Liha-kirjan ohjeella (Readme, toimittanut Mika Remes) ja pidin siitä sen verran paljon, että nyt tuli tehtyä uusintakierros pienin variaatioin. Possun fileestä tulee helposti vähän kuivaa, mutta tällä ohjeella se jää rauhassa kypsytettynä juuri sopivan roseeksi ja meheväksi sisältä. Me teimme possun kaveriksi lohkoperunoita uunissa, kypsentäen niitä ensin hieman korkeammassa lämmössä noin puolivalmiiksi ja laskien uunin lämpötilaa, kun possun oli aika päästä mukaan. Laitoin fileen kypsymään samaan astiaan perunoiden kanssa, mutta omassa foliopaketissaan. Perunoiden lisäksi lisukkeina toimivat simppeli salaatti sekä salsa verde. Alkuperäisessä ohjeessa ei ole annettu paistoaikaa, mutta meillä possun valmistumiseen meni vajaat kaksi tuntia sekä parikymmentä minuuttia vetäytymiseen, kun ruskistetun fileen sisälämpötila uuniin mennessä oli noin 25 astetta. Minun uunini ei ole kuitenkaan tarkin mahdollinen, joten aika on tässäkin lähinnä suuntaa antava. ...

Hyvää isänpäivää! Isännän ensimmäinen isänpäivä menee pitkälti töiden äärellä ja ruokailu hoituu koko perheeltä valmiissa pöydässä, joten kummempaa raportoitavaa ei isänpäiväherkkujen saralla ole. Lähinnä varasin hieman normaalia parempia aamiaistarvikkeita ja askartelimme ihmispoikasen kanssa isännälle kortin (sinänsä epäkiitollinen projekti, koska taloudestamme oli hukassa sekä kartonki sekä paperiliima - vaikka niitä aina on jossain). Arvelen, että monelle isälle maistuu isänpäivän ulkopuolellakin kuitenkin ihan perinteinen, miehekäs Sunday roast, eli uunissa kypsennettyä lihaa tai kanaa kera sopivien lisukkeiden. Me teimme sellaista viime (vai sitä edellisenä, apua miten aika rientää!) sunnuntaina. Minun Sunday roast -suosikkini on kokonaisena paistettu tipu, tällä kertaa ranskalainen, pakasteena ostettu luomubroileri ihan perinteisin maustein. Sitruunat olivat valitettavasti kotoa lopussa broiskua tehdessäni, lisäsin kuitenkin sitruunankuoren ja mehun ohjeeseen, koska minusta ne kuuluvat perinteiseen maustoon oleellisesti. Linnun kanssa uuniin meni kasa oman maan (eli omien ämpäreiden) pottuja, sadonkorjuuni jäi aika viime tippaan, mutta hyvänmakuisia potut olivat edelleen. Tällä kertaa tein linnun kaveriksi ihan vain salaattia, mutta toki vuokaan voisi lisätä myös vaikka ruusu- tai parsakaalia ja porkkanaa, niin koko ateria olisi ihan kirjaimellisesti samassa astiassa. ...

Kuten kuvasta näkyy, kinner on kalvoista. Mutta myös kaunista, ainakin jos minulta kysytään. Riistalihan kanssa yritän olla todella varovainen, etten sitä onnistuisi pilaamaan. Toki haluan kunnioittaa kaikkia hyviä raaka-aineita, mutta koska riista ei meillä suorastaan pursua pakastimesta emmekä sitä toisaalta halua ostaakaan, on se vähän erityisasemassa. Teen siis lähinnä sellaisia riistaruokia, joissa raaka-aineen oma maku pääsee mahdollisimman hyvin esiin, on kyseessä sitten lintu tai hirvenpala. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että esimerkiksi voimakkaasti maustettuja kastikkeita en ole uskaltanut tehdä. ...

Maalaispossu? Sadonkorjuupotka? Dekonstruoitu (onkohan se edes oikea sana) hernekeitto? Aika monella nimellä voisi tätä ruokaa kutsua. Jotta lukija kuitenkin saisi helposti käsityksen siitä, mitä on kokattu, kutsuttakoon hitaasti kypsytettyä potkaa tässä yhteydessä nyt ihan vain hitaasti kypsytetyksi potkaksi. Sellaisia valmistin viime loppuviikosta, kun pakastimesta löytyi ilokseni vielä yksi potkapaketti. Potka on suosikkiosiani possusta. Kypsennysaika on pitkä melkeinpä valmistustavasta riippumatta, mutta lopputulos lähes takuuvarmasti herkullinen hyvin minimaalisella vaivalla. Ja kitupiikki kiittää, kun kilohinta on kohdillaan. Tällä kertaa tein koko aterian samassa uunivuoassa, joten tiskiäkään ei juuri tullut. Possun kaveriksi lisäilin astiaan paiston aikana perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja linssejä, jotka saivat kaikki imaista itseensä herkullista lientä ja olivat uunista tullessaan ihan kirjaimellisesti täynnä makua. Etäisesti tuli ruuasta mieleen hernekeitto, linssit toivat siihen sitä samaa, muhevaa täyteläisyyttä. Jos jotain olisin lisännyt, olisi se ollut ruusukaali, ne olisivat mielestäni sopineet possun rinnalle samaan astiaan kuin nenä päähän. Mitään en kuitenkaan varsinaisesti jäänyt kaipaamaan, tämä oli aivan ihanaa juuri tällaisenaan, vaikka itse kehunkin. ...

Vähän ällistyneenä piti todeta, etten ole tosiaan koskaan julkaissut kaalilaatikon reseptiä. Oikeasti, vaikka teen sitä ihan säännöllisesti? Koska olen valinnut kuukauden teemakasvikseksi kaalin, korjattakoon se virhe tässä ja nyt. Kaalilaatikko on jälleen yksi niitä ruokia, joihin jokaisella on oma, luultavimmin äidiltä tai mummolta opittu reseptinsä. Preferenssit vaihtelevat, yksi tykkää mehevämmästä ja toinen vähän kuivemmasta lootasta, joku käyttää puuroriisiä ja joku toinen ohraa, joku lihalientä ja joku kermaa. Minä tykkään aika monenlaisista laatikoista, mutta yleensä käytän kaurariisiä ja kuullotan kaalin pannussa muutamassa erässä, jolloin se mielestäni saa lisää makua (tai ainakin rasvaa) ja kypsyy nopeammin. ...

Teeret hankkinut osapuoli ei halunnut esitellä mieskauneuttaan valokuvassa tämän enempää. Mustatorvisieni ei ole ensimmäinen, mitä Kuusamon metsistä odottaa löytävänsä, mutta jostain syystä juurikin Kuusamossa on luottotorvisienipaikkani, joka tupsahti aikoinaan tielleni ihan sattumalta. Paikka ei tänäkään vuonna pettänyt, vaan täsmäisku tuotti minulle muovikassillisen mustaa kultaa. Ihmispoikanen oli mukana työnjohtajana, en olekaan aiemmin sienestänyt laulaen samalla jänöjussin mäenlaskua loppumattomin toistoin. Hienoa oli kuitenkin, että pieni jaksoi metsässä äidin laulamisen voimin tai siitä huolimatta, eikä suuhunkaan eksynyt mitään kovin sopimatonta. ...

Samaa ruokaa koko perheelle -ajatuksella tein tällä kertaa merimiespihviä. Yksinkertaisten ainestensa puolesta se sopii melkein kenelle tahansa eivätkä mausteetkaan hirvitä päätä, maku tulee suurimmaksi osaksi paistoliemestä sekä haudutuksesta. Olutta merimiespihvissä on, mutta alkoholi haihtuu siitä kypsennettäessä, tai sitten voi käyttää ihan alkoholitontakin vaihtoehtoa, kuten minä tällä kertaa tein. Tai siis, meillä oli jääkaapissa sekä alkoholiton olut että joku normaali, holillinen tuontiolut, ja kun ehdotin tuontioluen käyttöä merimiespihviin, isäntä aika napakasti sanoi, että ei. Hän sai pitää pullonsa. ...

Olen tainnut jaksaa huomautella, että pulled porkista eli nyhtöpossusta on nykyisin jo lähes ylitarjontaa. Sitä saa lounasruokaloista, ketjuravintoloista, pop-upeista, food truckeista ja valmiiksi pakattuna jopa kaupan kylmätiskistä. Silti, minäkin olen pulled porkin suuri fani ja teen sitä verrattain usein, eihän tarjonta itse ruokaa pahenna yhtään. Kyseessä on sangen vaivaton ja edullinen, mutta monikäyttöinen ja suussasulava herkku, eli juuri sellainen ruoka, jota tykkään itse tehdä. Viimeksi pulled pork kutsuttiin hätiin, kun tein pitkästä aikaa kimchiä. Minusta hapan, tulinen ja suolainen kimchi kaipaa parikseen mauiltaan vähän makeaan taittuvaa, kohtalaisen rasvaista lihaa, mieluiten possua. Ykkösvalintani olisi ollut luullinen paahtokylki, mutta koska pakastimessa oli useampi pala lapaa, päädyin tekemään nyhtöpossua aasialaishenkisellä marinadilla. En voi nimittäin sanoa possua korealaiseksi, koska tuntemukseni korealaisesta ruuasta alkaa ja päättyy kimchiin ja muutamiin ravintolareissuihin. Mielikuvitukseeni piirtyi kuitenkin kuva seesaminsiemenillä höystetystä, makeassa marinadissa muhineesta lihasta, ja sitä kuvaa seuraten syntyi enemmän tai vähemmän korea possuni. Jotta sekasorto olisi täydellinen, söimme possun ja osan kimchistä riisipaperirullien sisällä. Maistui se tosi hyvältä niinkin, vaikkei suoritus mikään tyylipuhdas ollutkaan. ...

Tein loppuviikosta ihmispoikasen kanssa retken Hakaniemen halliin. Unohdin lähtiessä kotitossut jalkaan, mutta ei se menoa haitannut enkä erottunut perillä joukosta millään tavoin. Koska halli ei ole ihan kotinurkilla eikä sinne joka päivä tule lähdettyä, on mielessä yleensä jotain sellaista liha- tai kalapuolen ostettavaa, mitä ei meidän normikaupoista saa. Nytkin pakkasin kaikki talouden kylmäkallet kylmäkassiin ja hellettä uhmaten ostin reilun palan naudanrintaa, vähän kaloja ja broilerinsiipiä (jotka kaikki muuten selvisivät hienosti kotiin saakka). ...

Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin! ...