Pasta

Pasta ei yleensä ole ihan ykkösmielitekojani (ja nyt siis tarkoitan _ykkös_mielitekojani, kyllä minä pastastakin tykkään), mutta varmaan ihan hyvä olla itselleen rehellinen: pastaruuat vaan ovat todella käteviä, nopeita arkiruokia. Tällä kertaa lounaaksi valmistui viime syksyn kuivatuista herkkutateista, sitruunasta ja yrteistä raikas pasta-annos. Nyt alkaa olla myös hyvä hetki käyttää pois viime syksyn sieniä, jos varastoissa vielä niitä lojuu. Väliin ehtii vielä ottaa sitten pienen tauon ennen tulevaa sienikautta. Kermakin sopisi tähän pastaan ihan varmasti, mutta koska en itse ole suuri kermaisen pastan ystävä (kyllä, minussa on jotain vikaa), en sitä tähänkään laittanut. Minun makuuni voimakkaampi sitruunaisuus toimi tosi hyvin juuri näin. ...

Minulla ei ollut aikomustakaan kirjoittaa tästä ruuasta, mutta siitä tulikin niin hyvää, että muutin mieleni. Pari päivää sitten oli nimittäin se viikoittaista kauppareissua edeltävä päivä, ja tällä kertaa kaupassakäyntiväli oli venähtänyt vielä normaalia pidemmäksi. Toisin sanoen, jääkaapissa ei kovin montaa tuotetta ollut valon lisäksi. Yksi hyvä parsakaali oli ja siitä olin jo aiemmin päättänyt tehdä jonkun kasvispastan, mutta nyt ajatus vain tuntui jotenkin tylsältä. Pikainen vilkaisu sinne melko tyhjään jääkaappiin paljasti kuitenkin myös tuorejuustopaketin sekä sitruunan, joiden kautta ajatus alkoi hahmottua. En ole suuri kermaisten pastojen ystävä, mutta toisinaan sellainenkin maistuu ja tuorejuustossa on kuitenkin hieman myös happamuutta taittamassa täyteläistä makua. Lisäksi muistin toisessa kaapissa odottavat kuivatut herkkutatit. Eikä arkiruoka näyttänyt tai maistunut enää yhtään ankealta. ...

Ilmeisesti joskus voi käydä niinkin katalasti, että pekonipaketti uhkaa vanhentua jääkaapissa. Koska sellainen ei tule kuuloonkaan, oli alun perin pinaatti-vuohenjuustopastaksi aiottuun tekeleeseen ihan pakko ujuttaa myös se paketillinen pekonia. Se ei kuitenkaan mitenkään huonontanut pastaa, päinvastoin, turhaan ei sanota, että pekoni tekee kaikesta parempaa. Vuoasta tuli muutenkin aika hyvää, ja myös hyvin tuhtia, kunnon lohturuokaa kepeän vihreästä väristä huolimatta. Olisin mieluusti käyttänyt vuokaani tuoretta pinaattia, mutta sellaista ei ollut kaupassa saatavilla tällä kertaa. Nyt sekoitin pakastepinaattikuutiot suoraan kastikkeeseen, mutta tuoreen olisin käyttänyt pannussa pekonin ja sipulin kanssa ja sekoittanut pastaan sellaisenaan, ja tehnyt kastikkeen ilman pinaattia. Kokeilin tällä kertaa tehdä kastikkeen ihan vaan paistinpannulla, jotta säästäisin vähän tiskissä. Onnistui hyvin, joskin helpommalla olisin päässyt kunnolla korkealaitaisella pannulla ;) ...

Arkiruoka valmistuu vikkelästi ja viikonloppuna kokataan pitkän kaavan mukaan, eikö? Ei! Kun toistaiseksi vietän arkipäivät kotioloissa, saan kokata pitkin päivää mikä päivä tahansa ihan sydämeni kyllyydestä. Ja se on ihanaa. Toki tiedostan kuinka onnekas olen, ennemmin tai myöhemmin vaihtuu kotiarki minullakin toimistotyöläisen arkeen. Mutta niin kauan kun saan olla kotona, en näe ihmeempää syytä siihen, miksi juuri viikonloppuruokien pitäisi olla pitkän kaavan mukaan valmistettuja (tietysti ne saavat sitä olla, mutta ei ole pakko). Kun aika ei viikonvaihteessa mene kokkaamiseen, vapautuu sitä enemmän muihin, koko perheen puuhasteluihin. Ja jos aika on rahaa, minusta sellainen aika on suoranainen aarre. ...

Ainakin Kääpiölinnassa putsattiin juuri pakkasesta viimeisiä sieniä, ja samaan tapaan meilläkin on koitettu päästä edellisen vuoden sadosta pikku hiljaa eroon. Erityisesti kuivattuja suppilovahveroita on edelleen runsaasti odottamassa syöjiään. Muutama päivä sitten upotin osan sadosta yksinkertaiseen pastaan. Syksyiset suppikset sopivat hyvin yhteen kesäisempien nippusipulien kanssa, ja kastike sai muotonsa juustolla maustetusta ruokakermasta - en ikinä tule ostaneeksi muunlaista kermaa kuin mahdollisimman rasvaista ja maustamatonta, mutta sain anopilta testattavaksi ison, ylijääneen purkillisen juustokermaa, ja löytyihän sille ihan mukavasti käyttöä. Kiitos anoppi :) ...

Isäntä söisi pastaa useamminkin, mutta minä en ole niin fani. Poisluettakoon tomaattiset mereneläviä sisältävät pastat, niitä voisin syödä joka päivä. Jääkaapissa ei tänään ollut kuitenkaan simpukoita, vaan paketti broilerin rintafileitä ja käyttämättä jäänyt puolen litran kuohukerma, joten niillä mentiin. Makua toi ruokalusikallinen dijon-sinappia, ja pastan kypsensin ensin lihaliemessä ja lopuksi kastikkeen kanssa pannussa, antaen sen imaista maut kermaisesta kastikkeesta. Syntyi ihan tuikitavallinen, ei erityisen esteettinen (kuten kuvasta näkyy) ja ihan ähkytuhti kanapasta, joka ei vieläkään noussut mieliruuaksi, mutta oli kuitenkin oikein kelpo arkiruoka. Kermamäärän vuoksi ei ehkä ihan joka päiväksi. ...

Lasagne on ihan huippua. Valmistelut ottavat vaivansa, mutta lopputulos muhii uunissa itsensä valmiiksi ilman, että emännän tarvitsee tehdä mitään (paitsi ehkä ottaa lasillinen punkkua). Ja maistuu hyvältä uudelleenkin lämmitettynä. Enkä tiedä ketään, joka ei siitä tykkäisi :) Minulla on tapana tehdä lasagnen jauhelihakastikkeesta melko kasvispitoinen, olen normaalisti lisännyt ainakin sieniä, paprikaa, porkkanaa ja sipulia. Juustokastikkeen ja metodin osalta olen luntannut ohjeen Myllyn Paras -lasagnelevypaketin kyljestä. Lasagne (satsista tulee iso uunivuoallinen) ...

Me yritetään käydä kaupassa vain noin kerran viikossa. Välillä se jää ihan vaan yrittämiseksi, mutta silloin kun onnistuu, se asettaa haasteita syömisen suunnittelulle - tai oikeastaan haaste on se, että pitää ylipäänsä vähän suunnitella. Suunnitelmat tuppaavat usein muuttumaan, mutta onneksi muutoksista poikii usein ihan mukavia yllätyksiä :) Niin kävi eilen, kun olin ajatellut tehdä pasta puttanescaa Ghetto Gourmetin useammassa blogissa testatulla - ja kehutulla - reseptillä. Anjovista oli edellispäivän caesar-salaatista vielä vajaa purkki ja kapriksiakin piti sopivasti olla tartar-pihvin jäljiltä. Mutta ei ollutkaan. En halunnut testata reseptiä vajailla aineksilla, mutta halusin toisaalta kuitenkin hyödyntää anjovikset, eli ilmassa alkoi olla hyviä keittiökriisin aineksia ;) Paniikinomaisen kaappien kaivelun jälkeen päädyin käyttämään ylähyllyltä löytyneen tonnikalapurkin ja vaihtamaan reseptikokeilut suosiolla merelliseen arkipastaan. Ja kannatti, lautaselle päätyi supersimppeli, nopea ja valehtelematta (oikeesti) herkullinen pasta! Tunnustan, etten ole koskaan laittanut anjovista pastaan, mutta jatkossa teen niin useamminkin. ...

Makaronilaatikko ei ole aikoihin ollut mikään suuri suosikki, koska yhteen aikaan sitä tuli tehtyä melkein joka viikko hillitön satsi, jotan sitten syötiin monta päivää. Alkaahan se maistua vähän puulta jossain kohtaa. Viikonloppuna tuli kuitenkin pitkästä aikaa ihan perinteisen, twistittömän makaronilaatikon himo. Koska aineet ovat melkein aina jääkaapissa, pääsin samoin tein antamaan mieliteolle periksi (ei, mulla ei ole selkärankaa ;). Ainut poikkeama ns. perusversiosta oli se, että laitoin mukaan pekonia, koska jääkaapissa ei ollut sikanautaa, vaan pelkästään naudan paistijauhelihaa. Pitää makaronilaatikossa possua ja rasvaa olla. ...

Apua, arkisen pastaruuankin saa riittävän tumpelo tärvättyä! En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta olen jostain syystä sössinyt tällä viikolla kaksi pastaa, joiden vaativin valmistusprosessi oli spagetin keitto. Suorituksesta voisi ehkä antaa jonkun palkinnon :) Alkuperäinen ajatus oli kuitenkin hyvä, siksi laitan reseptin jakoon, jos joku on helppoa ruokaideaa vailla. Ja tietysti myös siksi, että olen niin tyhmän rehellinen, etten edes tajua väittää kokkailujeni aina onnistuvan ;D Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen pasta: spagettia, uunissa kuivattuja tomaatteja, tuoreyrttiä, parmesania ja oliiviöljyä - mikä voisi mennä vikaan? Ensimmäisellä kerralla ainakin yrtti, jääkaapissa oli tillinjämä, jonka innostuin laittamaan kokeeksi kasvispastaan. En suosittele, pysyköön tilli pois pastastani jatkossa! Toisella kerralla meni makujen kanssa paremmin, pysyin kaukana tillistä ja laitoin persiljaa sen sijaan. Mehevyyttä pasta jäi kuitenkin hieman kaipaamaan, ensi kerralla ehkä vaihtaisin täysjyväspagetin perinteiseen valkoiseen ja lorottaisin päälle vielä vähän reilummin oliiviöljyä. ...