Peruna

Ihan kiva, ettei ole tarvinnut tämän joulun jälkeen miettiä, mihin survoisi viimeiset joulukinkun palat tai lanttulaatikon. Koska jotain muuta ollaan kuitenkin syöty ja melko reilustikin, piti viikolla tuhota vähemmän jouluisia potentiaalisia hävikinaiheita, mm. uudesta vuodesta jäänyttä, vähän jo nahistunutta korianteria sekä edellispäivän keitettyjä perunoita. Niistä syntyivät sairaan hyvät paistetut korianteriperunat. Annoksen juju oli siinä, että korianteria ei sekoitettu paistovaiheessa perunaan (tai edes valmiiseen annokseen silppuna), vaan se surautettiin erilliseksi salsaksi ja lusikoitiin mukaan tarjoiluvaiheessa, jolloin maut pysyivät raikkaina ja toivat kontrastia itse perunoihin. Oikeastaan salsaan voisi tunkea muitakin yrtinjämiä, ainakin basilika ja persilja sopisivat ihan mainiosti. Savustetun paprikan, limetin, chilin ja korianterin makuyhdistelmä teki kokonaisuudesta meksikolaishenkisen ja oli tosi, tosi hyvää, vaikka itse kehunkin! ...

Olin päivän pari offline-tilassa, ja voi, mitä kaikkea täällä on tapahtunutkaan. Nöyrin kiitos ja kumarrus kaikille Kärähtäneiden nuudeliannosta marraskuun ruokahaasteessa äänestäneille, minähän siis ihan oikeasti voitin! Jee! :) Olen haaveillut, mitä keksisin haasteaiheeksi jos sattuisin joskus voittamaan, mutta nyt olen tietysti ihan puulla päähän lyöty – palaan siis joulukuun haasteeseen viikonlopun aikana, kunhan ajatus vähän kirkastuu. Muutenkin on ollut melkoisen vauhdikas loppuviikko, suunnitelmat muuttuneet lennosta ja uudet suunnitelmat vaatineet työtä ja matkustamista ilman sen suurempia varoitusaikoja. En olisi ehkä syönyt ollenkaan, jollen olisi tiistaina tehnyt alkuviikosta marinoitua paahtopaistia (siitä lisää myöhemmin), jota sai helposti veisteltyä vielä keskiviikkoiltana. Vielä kun isäntäkin riensi apuun ja valmisti paistin kaveriksi hasselbackan perunat, alkoi ruokatilanne näyttää jo hyvinkin valoisalta :) Isäntä taitaa muuten olla meidän talouden perunamestari, hänen käsialaansa ovat myös nämä lempparilohkopottuni. Näihin pottuihin tuli myös juustoa, en tiedä kuuluuko perinteisesti hasselbackoihin mutta sopi ihan sairaan hyvin! ...

Tähän pottusalaattiin käytin yhtä mielimetodeistani, “mitä siellä jääkaapissa nyt sattuukaan olemaan”. Toisinaan metodilla saa aikaan ihan hyviä katastrofeja - siinä varmaan on jotain perää, että makujen sekamelska ei välttämättä ole ihan hyvä juttu ;) - mutta toisinaan onnistuu. Tällä kertaa oli onnistumisen vuoro, vuohenjuusto, pekoni, omena, punasipuli ja peruna olivat ihan mahtava yhdistelmä, salaatista ei jäänyt muruakaan myöhemmin syötäväksi. Lisäsin reseptiin vielä persiljan, arvelisin sen olleen mukava lisä, vaikka ihan hyvin pärjäsi ilmankin. ...

Säästin koipitehtailusta ylijäänyttä ankanrasvaa perunoiden paistoon. En ollut aiemmin testannut ankanrasvaa perunoiden tai minkään muunkaan paistamiseen, mutta kehuja olin lukenut senkin edestä. Muistin syövereihin oli jäänyt nimi hawksmoorin paistinperunat, ja googlaus vei minut Ankerias Vipusen julkaisemaan ohjeeseen, jonka tässäkin jaan. Mukavana sattumana vielä kaikki ainekset löytyivät puikulaperunoita myöten valmiina jääkaapista. Olin lopputuloksesta ihan haltioissani, en ole koskaan saanut aikaan yhtä rapeaa pintaa “tavallisiin” uunissa tehtyihin lohkoperunoihin - lienee johtunut ankanrasvan magiasta. Potut hävisivät parempiin suihin pihvin kylkiäisenä. Esikeittämisessä olisin voinut olla varovaisempi, palat ehtivät mennä vähän hajoavan puolella, ja murenivat uunissa käännellessä. Valkosipulin kanssa seurasin Ankerias Vipusen esimerkkiä, enkä nyppinyt kynsiä pois, vaan söin ne. ...

Ensimmäisessä säästöhenkisessä tekstissä viime viikolla mainitsin perunan yhtenä mainioista säästöraaka-aineista, ja ilokseni bongasin vielä lauantaina foodgawkeria selaillessa uuden idean perunan käyttöön, yrttiset lyttypotut, jotka saavat pehmeyttä jugurtista. Ruokaisa lisuke on melko edullinen toteuttaa, vaikka ostaisi kaikki aineet kaupastakin, mutta vielä tähän aikaan vuodesta monen pihalla tursuaa jos jonkinlaista yrttiä mukaan laitettavaksi. Minun pihallani ei, mutta onneksi on olemassa siskoja, jotka pakkaavat muovikassiin minullekin hyvinvoivat taimet :) Jugurttiakin oli sopivasti tullut ostettua jääkaappiin jo reilu viikko takaperin, joten alkoi olla hyvä hetki huolehtia, ettei siitä tule hävikkiä vaan herkkua. ...

Perunasalaattia on tehty viime aikoina varmaan joka toisessa (blogi)tuvassa. Eikä ihme, kesä ja kotimaiset uudet perunat ovat saatavilla vain kerran vuodessa. Lieneekö laumasieluisuutta tai telepatiaa, mutta pottusalaattia tein eilen minäkin jääkaapin jämistä. En ole ihan varma, olenko koskaan tehnyt samanlaista perunasalaattia kahta kertaa ja voinko oikeastaan sikäli edes neuvoa hyviä reseptejä, niistä kun tulee aina sellaisia kuin tulee - mutta hyviä perunasalaatit ovat, kerta toisensa jälkeen. Laitoin tällä kertaa samaan kulhoon vielä katkarapuja ja tonnikalaa (purkista ja pakastepussista sellaisenaan, toisaalla näin tänään hienommankin version, jossa oli käytetty grillattuja äyriäisiä - vesi herahti kielelle siitäkin), tunkien koko aterian samaan kulhoon. Hyvää oli, ja helppoa, ja taas yksi käyttö ihanille kesävihanneksille! ...

Eilen en tehnyt mitään ruokaa. Sen sijaan suhasin rautakaupassa, lemmikkieläintarvikeliikkeessä, kahdessa puutarhaliikeessä, tuin ravintolapäivää (lounastin Parsalaiturilla kelpo parsa-entrecote -setin, harmi, että kamera unohtui matkasta!), kaivelin pihamaata ja vein koiran kahdesti pitkälle lenkille. Ja tilasin pitsaa, kun en jaksanut enää lähteä etsimään ravintolapäivän puitteissa iltasyötävää keskustasta, lähiseudun pop-up ravintolat ehtivät lopettaa tarjoilunsa ennen illallisaikaani. Toissapäivänä kannoin kuitenkin korteni kekoon hävikistä herkuksi -hengessä, ja tyhjensin jääkaapista kasan jämiä perunasalaattiin. Tällä kertaa sangen perinteiseen kermaviilipohjaiseen. Yleensä komponentit ovat peruna, omena, maustekurkku, purjo tai punasipuli ja kaprikset, sekä sinappinen kermaviilikastike. Nyt vaihdoin jääkaapin tarjonnan pohjalta maustekurkun tuorekurkkuun, ja paistoin sekaan vielä pari siivua jämäpekonia. Hauskaa oli, että kaikki käytetyt aineet olivat tähteitä (ok, kermaviili oli avaamaton, mutta olin unohtanut käyttää sen toiseen ruokaan). Kunnollista valokuvaa en salaatista valitettavasti saanut otettua, mutta voi tuollainen epämääräisen näköinen mössökin maistua ihan hyvältä! ...

Sain hiljattain reissussa nenäni eteen ihanan perunalisukkeen, josta juontui mieleen, että miksipä ei kotonakin tekisi samanlaista. Meillä tehdään sekä perunasalaattia että paistettuja perunoita silloin tällöin, mutta yrttiöljyllä, rucolalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla höystetyt uudet potut olivat kuitenkin jotain, mitä ei vaan jostain syystä ole tullut mieleen laittaa omaan pöytään. Myönnettäköön kuitenkin, matkan alkupuolella syöty lisuke ei enää viikko kotiinpaluun jälkeen ollut ihan tarkassa muistissa. Oliko se kylmää vai lämmintä? Oliko perunat paistettu vai höyrytetty? Koska muisti ei ihan pelannut ja oli lisäksi ristiriidassa isännän muistin kanssa, tein uusintaversion eri muistikuvia yhdistellen. Lopputulokseksi sain ihan kelpo yhdistelmän paistettua perunaa ja lämmintä perunasalaattia. Kotitekoisia kuivattuja tomaatteja ei ollut tällä kertaa varastossa, joten oikaisin käyttämällä kaupan puolikuivattuja (Ridderheimin muistaakseni) tomaatteja parmesan-pestoöljyssä, sain siitä tomaatin lisäksi myös yrttiöljyn. ...

 Kulinaarimurulan järjestämä maaliskuun ruokahaaste mielessä kävin minäkin hiljattain penkomassa lähikaupan roskiksen toivoen, että käteen osuu muuta kuin jäätelöpaperi tai syöty purkka. Kiehtova haaste jälleen kerran, ja herätti ajatuksia siitä, kuinka uteliaita me tosiaan olemme toistemme syömisistä - minä ainakin olen ;) Ja jotkut toiset vielä uteliaampia, alkuvuodesta muistan erään miehen kaupan kassalla kommentoineen, josko meidän perheen pitäisi hankkia lehmä, kun oli niin monta maitotölkkiä. Voi hyvänen aika! Anyway, omalla vakoilureissullani yritin tähdätä vähän pidempään kuittiin, mutta olin samalla päättänyt, että ekalla mennään, eikä kuitteja vaihdella. Vaikka kuitti oli muuten einesvoittoinen, löytyi siltä ilokseni paistia ja perunaa, jotka antoivat paljonkin vaihtoehtoja pyöriteltäväksi - en joutunut tekemään kissanhiekka-turkinpippurisämpylöitä kuten ensivilkaisulla pelkäsin ;) Valituista raaka-aineista päädyin tekemään tartarpihviä kahdella tavalla sekä kaveriksi perunasalaattia; bonuksena olin ajatellut heittää mukaan kuitilta kolmannen tuotteen, ruisnapit, mutta huomasinkin lukeneeni kuittia väärin, siellä puhuttiinkin saaristolaisnapeista. Niin tai näin, ruisnapit toimivat näppärinä alustoina pihveille. ...

Rakkauspihvien kanssa tehtiin näitä lohkoperunoita, joiden reseptin lupasin jakaa jälkikäteen. Nämä eivät mitään rakettitiedettä ole, mutta uskoisin, että isännän lisäksi on muitakin, jotka eivät jaksa syödä pottujaan (keitettyinä) pottuina, joten ei perunamuunnelmia koskaan voi liikaa olla. Ja sattuneesta perunanirsoudesta johtuen, nämä rapsakat lohkopotut ovat perinteisesti päätyneet olemaan isännän käsialaa. Lohkoperunat isännän tapaan (kahdelle) 6 jauhoista perunaa, esim. rosamunda marinadi 1 rkl balsamiviinietikkaa 1 rkl kuivattua valkosipulia jauhettuna 1 rkl kuivattua oreganoa 1 tl jauhettua cayennepippuria 1/2 dl oliiviöljyä suolaa mustapippuria ...